Kahden tusinan valtatie

Valtatie 24 on Lahden ja Jämsän välinen valtatie. Se entinen nelostie, jonka kohtaloksi tuli ajautua hieman sivuraiteelle nelostien siirryttyä Päijänteen itäpuolelle parikymmentä vuotta sitten.

Alun perinhän nelostie kulki Lammilta Padasjoelle Evon laajojen metsien läpi ja edelleen Suomen osapuoilleen mutkaisinta maantietä Hassin kautta Jämsään. Tie rakennettiin uusiksi ensimmäisten joukossa Lahdesta Jämsään 1940- ja 1950-luvuilla jo tuolloin vanhojen standardien mukaisesti. Aluksi Lahden ja Padasjoen välinen osuus oli kantatie 58, mutta nelostietä kohta 1960-luvun alun jälkeen.

Tien ikuinen ongelma on varsin vaatimaton läpäisykyky mutkaisuuden ja mäkisyyden takia. Lahden suunnassa lisämausteen tuo se, että tie on jäänyt kasvavan kaupunkialueen sisään.



Takavuosina Holman risteys oli kaikkien Lahden kautta kulkevien kauhu, mutta nyt se on rauhoittunut. Risteyksen kieppeillä valtatie 24 kääntyy.



Uudenmaan ELY-keskus on laatinut aluevaraussuunnitelman ensimmäisen noin 11 kilometrin muuttamiseksi nelikaistaiseksi maantieksi. Ratkaisulla pyritään lukuisien liikenneturvallisuusongelmien vähentämiseen.



Realiteetit huomioon ottaen suunnitelma ei ole kovin kunnianhimoinen. Tie ehdotetaan parannettavaksi nykyisellä paikallaan. Suunnitelmaan sisältyy kaikkiaan 12 liikennevaloristeystä, eli lisäkaistoista ja 70-80 km/h suunnittelunopeudesta huolimatta pullonkaulamaineesta ei päästä eroon.

Tielinjan siirto kohti koillista ei sekään ole ykkösvaihtoehto asutuksen ja suojellun metsäalueen takia. Jos tie haluttaisiin viedä kohti neitsellisempää maastoa, varsin iso lenkki jouduttaisiin tekemään. Hintalapusta tulisi varsin messevän näköinen maasto-olosuhteiden takia.

Katumaksua

Saksassa Düsseldorfissa on käyty mielenkiintoista oikeusjuttua. Kaupunki lähestyi taannoin pikkukadun varren kiinteistönomistajia keskimäärin 10000 euron suuruisella laskulla kadun rakentamisesta.

Asiassa oli sellainen mielenkiintoinen seikka, että kaupunki laskutti myös kolmannen valtakunnan aikaan vuonna 1937 tehdyistä asfalttitöistä, summat asianmukaisesti inflaatio huomioon ottaen euroiksi käännettyinä.

Asukkaat toki lähtivät kyselemään, että mitä ihmettä ja osa vei jutun raastupaan, jossa kaupunki voitti. Peruslähtökohta, kuulemma, on että kun katu tulee valmiiksi, sen rakentaminen laskutetaan kadun varren kiinteistöjen omistajilta. Asiassa haettiin tukea muun muassa Preussin laista vuodelta 1875. Ratkaisun perusteena oli se, että katu oli rakennustyömaana vuodesta 1937 vuoteen 2009: Vuonna 1937 laskettiin asfaltti, vuonna 1956 tehtiin katuvalaistus, vuonna 1976  sadevesiviemäröinti ja vasta vuonna 2009 jalkakäytävät, jolloin katu vasta valmistui.



Kaupungin asenne on ollut, että kaupungilla on oikeus veloittaa mitä tahansa ilman mitään takarajaa.

Uutista on eritoten Kölnin suunnassa luettu hieman huolestuneina. Kaupungissa on nimittäin roomalaisajalta periytyviä katuja ja nyt odotellaan laskuja 2000 vuoden aikana tehdyistä rakennustöistä.

Laitaatsalmi

Savonlinnan ohitus Saimaan syväväylällä on nykyisellään varsin hankala urakka, koska väylä on mutkainen, kapea ja virtainen. Vuosien varrella useampikin alus on kolistellut Olavinlinnan rantakallioita.

Tilanne muuttuu, kun Savonlinnan länsipuolelle rakennettava uusi väylä saadaan valmiiksi. Väylä rakennetaan Laitaatsalmeen, jonka ylittävät Savonlinnan-Pieksämäen rata ja Juvan-Savonlinnan-Parikkalan valtatie 14.

Syväväylän korkeus on 24 metriä. Valtatielle rakennetaan uusi silta, oikeastaan kaksi uutta siltaa. Sillat ovat kiinteät eli korkeudeltaan huomattavat. Silloilla on pituutta muutaman metrin verran alle 500 metriä, ja niiden pääjänneväli on 100 metriä.



Laitaatsalmen rautatiesilta ja maantiesilta


Uuden maantiesillan havainnekuva

Sillat ova keskenään erilaiset: Eteläisen sillan kansi on leveämpi, koska sille sijoitetaan jalankulku- ja pyöräilyväylä. Puumalan korkean sillan tapaan sillan kannelle pääsee sillan viereen rakennettavilla hisseillä. Toisin kuin Puumalassa, Savonlinnassa hissejä on kaksi.


Poikkileikkaus

Eteläisen sillan arvellaan avattavan liikenteelle vuoden 2017 aikana ja pohjoisen vuotta myöhemmin.

Rautatielle sen sijaan käy huonommin. Rata Savonlinnaan avattiin vuonna 1908, kun Helsingin ja Sortavalan väliseltä radalta valmistui haara Elisenvaarasta Savonlinnaan. Tätä jatkettiin ja vuonna 1914 aloitettiin liikenne Savonlinnan-Huutokosken-Pieksämäen radalla.

Rata jäi vuonna 1944 pitkäksi pistoradaksi, koska Karjalan rata jäi rajan taakse ja rata katkesi muutamaksi vuodeksi Parikkalaan. Simpeleelle katkennut Lappeenrannan-Elisenvaaran rata jatkettiin Parikkalaan vuoteen 1948 mennessä. Vuonna 1988 lakkasi henkilöliikenne Huutokosken ja Savonlinnan välillä radan huonokuntoisuuden takia. Rata peruskorjattiin vuonna 2008, mutta peruskorjaus ei lisännyt radan liikennettä. Koska korvaavaan Laitaatsalmen siltaan ei valtio halunnut investoida, rata lakkautettiin vuonna 2015 Savonlinnan ja Rantasalmen välillä.


Laitaatsalmen purkutuomion saanut rautatiesilta

Elisenvaara sijaitsee varsin lähellä uutta rajaa, vain kymmenkunta kilometriä sen tuolla puolen. Ajan tapaan risteysasemat olivat kerrassaan komeita. Asemarakennus tuhoutui talvisodassa. Kesäkuussa 1944 asemalla seisseitä evakkojunia kohtasi sotien suurimmaksi luonnehdittu siviilipommitus, jossa kuoli arviolta 140-160 henkilöä. Sotataktisista ja poliittisista syistä pommituksesta vaiettiin vuosikymmeniksi.


Elisenvaaran vanha asema