Vain kaksi on (kolmen) joukosta poissa

Suunnilleen joka vuonna avattavien virallisten jääteiden määrä putosi kolmeen sen jälkeen, kun Rovaniemen Oikaraisiin valmistui silta Kemijoen ylitse vuonna 2011. Jäljelle jäivät Hailuodon jäätie maantiellä 816, Kolin jäätie Pielisen ylitse Lieksassa ja Kemijärven ylittävä Räisälän jäätie. Saaristomeren jääteitä on päästy avaamaan harvakseltaan.

Hailuodon jäätie

Talvet ovat keskenään kovin erilaisia. Kuluvana talvena on toistaiseksi ollut käytössä vain yksi virallinen jäätie, Räisälän jäätie. Paikallinen ELY-keskus on jo ilmoittanut, että Kolin jäätietä ei tulla avaamaan lainkaan. Hailuodon jäätiekään ei ole auki: Tietä hoitavan yrityksen mukaan jään paksuus ei vielä riitä: vaadittavasta 40 sentistä puuttuu paikoin vielä viisi senttiä. Lisäksi Oulunsalon puoleisessa päässä on tiellä vettä. Pakkasia odotellaan ja tie ehkä saadaan muutaman päivän kuluttua käyttökuntoon.

Edellisenä talvena Hailuodon jäätie avattiin jo 23.12.2010 ja se pysyi käyttökunnossa yli kolme kuukautta 2.4.2011 asti.

Yksityisiä jääteitä järvillä ja saaristossa on epälukuinen määrä. Niillä sattuvat uppoamisvahingot saattavat käydä kalliiksi. Vakuutusyhtiöt suhtautuvat aika pidättyväisesti muilla kuin virallisilla jääteillä syntyneisiin korvausvaatimuksiin.

(Savon Sanomat/Olli Herranen)

Pyörällä päästä

Uumajassa Ruotsin rannikolla kohtaavat pohjois-eteläsuuntainen valtaväylä E4 ja Pohjanlahdelta Atlantille ulottuva E12-tie. Pitkään on etsitty ratkaisua sille, että tiet kulkevat katuverkossa kaupungin keskustan läpi.

Ratkaisuksi löydettiin se, että kaupunki ympäröidään kehäteillä. Itäinen ja pohjoinen kehätie ovat rakenteilla, lounainen odottaa lopullisia linjauspäätöksiä.

Uudesta kehätietä tulee ruotsalaisittain yllättävä. Yleensä kehätiet rakennetaan sujuviksi väyliksi, jolloin liikenne siirtyy niille luontevasti. Uumajan itäinen kehätie, E4, kuitenkin rakennetaan 2+2-kaistaiseksi kaduksi, jossa on noin 5,5 kilometrin matkalla kuusi liikenneympyrää.

Uusi reitti ei ole entistä lyhyempi ja nopeusrajoitukseltaan suurelta osin 50 km/h. Vaihtoehto ei ole kovin kiehtova ja siksi liikenne joudutaan ohjaamaan sinne porkkanan sijaan kepillä eli ajokieltojen avulla.

Suomessa hieman samanlainen ratkaisu oli aikoinaan Salon ohikulkutie. Siitähän tehtiin kompromissia toisensa perään ja tie lopulta linjattiin niin läheltä kaupungin keskustaa, että se käytännössä jäi kaupunkirakenteen sisään. Salo onkin niitä harvoja suomalaisia kaupunkeja, joissa ohikulkutielle on myöhemmin rakennettu ohikulkutie.

Ookkonnää Oulusta?

Nelostie kulkee Oulun ympäristössä 36 kilometrin matkan moottoritienä. Tien vanhimmat osat ovat 1960-luvulta ja loput on rakennettu palanen kerrallaan. Osa tiestä on alun perin rakennettu moottoriliikennetieksi, joka on myöhemmin parsittu moottoritieksi.

Osa liittymistä on tehty aika ahtaalla mitoituksella, mikä tuottaa sujuvuusongelmia.

ELY-keskuksessa on menossa suunnitteluhanke tien modernisoinniksi uusinta Limingan-Kempeleen osuutta lukuun ottamatta. Tielle suunnitellaan rakennettavan uusia meluesteitä ja jokaista eritasoliittymää aiotaan ehostaa.

Useaan liittymään on suunniteltu uusia ramppeja, jotta liittymiin saadaan järjellisiin kohtiin linja-autopysäkkejä. Niinpä moni nykyinen neliramppinen puolineliapilaliittym aiotaan rakentaa viisi- tai kuusiramppiseksi. Esimerkkinä olkoon Kaakkurin liittymä maantiellä 815:

Uusia suoria ramppeja on kaksi ja yhtä nykyistä muotoillaan uusiksi. Linja-autopysäkkejä on suunnitelmissa kaikkiaan neljä: sekä erkanenis- että liittymärampeilla. Lisäksi tielle 815 rakennettaisiin uusia kaistoja ja risteykset kanavoitaisiin eri tavalla kuin nykyisin. Muille liittymille on suunniteltu samankaltaisia toimenpiteitä.

Kuten arvata saattaa, hankkeen rahoituksesta ei ole mitään tietoa. Muutokset siis toteutuvat joskus tuntemattomassa tulevaisuudessa, jos toteutuvat lainkaan. Toivottavasti ei käy niin kuin kävi Tampereen uittotunnelille, joka valmistui juuri ennen uiton loppumista Näsijärvellä. Linja-autoliikenteen tulevaisuus nimittäin ei näytä oikein valoisalta.