Sadan päivän tie

Italian Alppien eteläreunassa kiemurtelee San Boldon solan vuoristotie. Tiellä on pituutta 17 kilometriä ja sen nousee 706 metrin korkeuteen. Ylityskorkeus on alppitieksi vaatimaton, mutta juju piileekin tien historiassa.

Tien tarve oli olemassa jo 1800-luvun lopulla, mutta tarve tuli äkilliseksi ensimmäisen maailmansodan aikana: Itävalta-Unkarin armeija tarvitsi sitä Piave-joen luona olleen rintaman huoltamiseksi. Tien rakensivat sotavankien lisäksi paikallisesta väestöstä kootut lapsista, naisista ja vanhemmista miehistä koostuneet joukot. Jälkimmäiset lienevät saaneet tarjouksen, josta ei kannattanut kieltäytyä.

Työväkeä oli yhteensä 1400 henkilöä tekemässä työtä kolmessa vuorossa ja tie valmistui runsaassa kolmessa kuukaudessa läpikuljettavaan kuntoon. Siitä nimitys "Sadan päivän tie".




Tiessä on 19 serpentiinimutkaa. Kuuluisaksi tien tekee sen yläpää, jossa kuudesta ylimmästä mutkasta viisi on tunneleiden sisällä. Tien jyrkkyys on vaikeasta maastosta huolimatta enintään 12 prosenttia.



Tie kulkee jyrkkäreunaisessa laaksossa.



Laakson yläosan penkereitä ja tunnelinsuita



Tunnelit ovat yksikaistaisia ja jyrkkiä. Busseilla ei ole tielle asiaa. Vuorosuuntaista liikennettä ohjaavat liikennevalot.



Tien rakentamisen aikaista kuvamateriaalia on säilynyt.



Laakson yläosan rakennuspiirustuksiakin on säilynyt

Dynamiikkaa

Espoon Suomenojalla on jokusen viikon ajan päästy tutkimaan liikennevirran dynamiikkaa, oikein käytännön harjoituksen kautta. Tosin dynamiikka on johtanut myös statiikkaan, mikä ei liene ollut alkuperäinen tarkoitus.

Suomenojalla nimittäin rakennetaan uusiksi Länsiväylän moottoritieliittymää ja siihen liittyviä katuja, länsimetron liityntäliikenneyhteyksien rakentamiseksi. Teillä ja Turuilla on kommentoinut asiaa vajaat kaksi vuotta sitten, työmaan ollessa suunnitteluvaiheessa: http://teilla.blogspot.fi/2013/02/suomenoja.html

Joulukuun alussa liikenne siirtyi tilapäiselle reitille siten, että moottoritieltä Helsingin suunnasta ei pääse kääntymään vasemmalle etelään, vaan etelän suuntaan kulkeva liikenne käy kiertämässä toisessa suunnassa olevan liikenneympyrän.



Piirustuspöydällä ratkaisu näyttää elegantilta ja ajomatkaakaan ei tule kuin muutama sata metriä lisää.

Mutta.

Suunnittelija unohti sen liikenneympyrän dynamiikkaan liittyvän perusseikan, että liikenneympyrä ei toimi silloin, kun yhdestä suunnasta saapuu keskeytymätön liikennevirta. Silloin ei muista suunnista pääse mukaan muuten kuin satunnaisesti. Ja juuri näin on käynyt: Eritoten iltapäiväruuhkassa muiden suuntien liikenne on täysin tukossa.

Tilannetta olisi voinut ennakoida liikennevirtoja tutkimalla. Suomenojan liittmän itärampit ovat Länsiväylän kuormitetuimmasta päästä: Liittymän länsipuolella keskimääräinen vuorokausiliikenne on 24000 ajoneuvoa vuorokaudessa ja itäpuolella 52000. Jos oletetaan, että länsiramppien liikenne olisi vain 4000, itäramppien kautta kulkisi siten 32000 ajoneuvoa vuorokaudessa. Oletuksella että liikennevirrat kaikkiin suuntiin ovat yhtä suuret, päästään siihen, että liikenneympyrään saapuisi 8000 uutta ajoneuvoa vuorokaudessa. Olkoot täsmälliset lukemat mitkä tahansa, ei ole ihme, että kaaos on syntynyt.

Toisaalta tilanne valmentaa tulevaan. Tyypillinen pohjoisesta saapuvan linja-autovuoron viivästyminen illansuussa on ollut 20 minuuttia. Saman verranhan kasvaa matka-aika Espoosta Kamppin länsimetron käynnistyessä: Metro ajaa Matinkylästä Helsinkiin 5-6 min linja-autoa hitaammin, liityntäbussi seikkailee muutaman minuutin Matinkylän katuverkossa, matkustaja metron liukuportaissa oman aikansa ja lopuksi odottelee metrojunan lähtöä. Onkin hienoa, että hallintoalamaisille on järjestetty tällainen harjoittelumahdollisuus. Kummallista on, että se annetaan aivan ilmaiseksi lisämaksun perimisen sijaan,

Tiukkaa spagettia

Tällä kertaa spagetintutkimusmatkamme suuntautuu Aasiaan, hieman salaperäiseen Jaappaniin.

Tokion länsireunalla sijaitsee moottoritieliittymä, joka sekä satelliittikuvassa että kartassa näyttää melkoiselta syheröltä.



Tarkemmin tutkittaessa kyseessä on moottoritien ja kahtia haarautuvan maantien liittymä ahtaassa paikassa vuorten välissä. Moottoritie ja maantien yksi haara kulkevat tunnelissa.

Lisää vaikeusastetta tuottaa se, että karttaan oranssilla merkitty moottoritie on maksullinen. Punaisella rastilla merkityssä kohdassa on kaksisuuntainen tiemaksupiste. Kaikki moottoritielle liittyvä ja siltä poistuva liikenne kuljetetaan tämän kohdan kautta.



Tämäkin liittymä muuttuu ymmärrettäväksi, kun se puretaan palasiksi, suunta kerrallaan. Sekin kannattaa muistaa, että Japanissa on vasemmanpuoleinen liikenne.


Poistuminen moottoritieltä etelän suunnasta tultaessa


Poistuminen moottoritieltä pohjoisen suunnasta tultaessa


Liittyminen moottoritielle pohjoiseen


Liittyminen moottoritielle etelään

Kiertotie

Kun kolmostie siirtyi 1960-luvun alussa reitille Hämeenlinna-Valkeakoski-Tampere, vanha kolmostie Hämeenlinnan ja Pälkäneen Laitikkalan välillä jäi maantieksi. Se kuitenkin varsin nopeasti rakennettiin uudelleen valtatietasoiseksi tieksi. Se oli aluksi numeroltaan 305, mutta vuonna 1990 se muuttui kantatieksi 57.

Rakentaminen aloitettiin Hämeenlinnan päästä. Vuonna 1964 valmistui silta pääradan ylitse.

Nyt tämä vuoden 1964 silta on tullut miehen ikään ja purkukuntoon.

Maanantaina 8.12.2014 kantatie 57 katkaistaan sillan kohdalta ja liikenne ohjataan Parolan taajaman halki kulkevaa tietä.



Katkaisukohta merkitty punaisella ympyrällä; kiertotie punaisella viivalla

On varsin harvinainen tapaus, että päätieverkon tie katkaistaan tyystin pitkäksi ajaksi. Työmaa kestää syksyyn 2015 asti. Kynnystä katkaisuun alentaa se, että kiertotie ei ole paljon kantatietä pitempi.

Hattulalaiset odottavat kauhulla tulevaa tilannetta. Parolan taajamaa halkova Hattulantie on suora, leveä ja hyväkuntoinen. Ei ole uskottavaa, että läpiajoliikenne jaksaisi noudattaa nopeusrajoituksia.

Lisäksi paikallislehdissä Hattulan Katinalassa toimivat yrittäjät ovat näreissään. He esittävät kantanaan, että Uudenmaan ELY-keskus olisi ilmoittanut, että työmaa alkaisi vasta vuoden 2015 puolella ja siksi he ovat investoineet joulumyyntiin, joka nyt liikennevirran tyrehtyessä jää toteutumatta.

Neljä metriä

Hämeenlinnassa avattiin joitakin viikkoja sitten Goodman-kauppakeskus moottoritien päälle. Teillä ja Turuilla on käynyt koejamassa muun muassa kauppakeskuksen pysäköintihallin. Selkeä, tilava ja valoisa. Pisteet siitä.

Yksi seikka kummastuttaa. Pysäköintilaitoksen seinillä ja pylväissä on koko hallin laajuudelta kilpi, jonka tarkoitus ei oikopäätä aukene:




Tieliikenneasetuksessa ei ole tuollaista liikennemerkkiä, ei lisäkilpien puolellakaan.

Ehkä sillä on tarkoitus viestittää, että vain enintään neljä metriä pitkillä henkilöautoilla on asiaa pysäköimään halliin. Mene ja tiedä.

Tieliikennelain 28 § käsittelee muun muassa pysäköintiä yksityisellä alueella:  Pysäköinti yksityiselle alueelle ilman kiinteistön omistajan tai haltijan lupaa on kielletty. Pysäköintiä koskevat määräykset yksityisellä alueella on ilmaistava selvästi havaittavalla tavalla.

Tässä tapauksessa merkintä on kyllä selvästi havaittava, mutta selvästi ymmärrettävyyteen on vielä matkaa.

Neljä metriä olisi kovin rajaava pysäköintirajoitus. Suuri osa markkinoilla olevista henkilöautoista nimittäin on yli neljä metriä pitkiä. Raja kuljee Volkswagen Polo -luokassa: Uusin Polo-mallisto on maahantuojan antamien tietojen mukaan pituudeltaan 3,97 metriä paitsi jos siinä on vetokokoukku, 4,06 metriä.

Polon omistajat hei! Jättäkää vetokoukku kotiin mennessänne Goodmaniin.