19.11.2024
Kuuden vuoden motti
15.11.2024
Niin sanottua tiedonvälitystä
11.11.2024
Porvoontien kääntösilta
7.11.2024
Kun Norja katkesi
Norjassa sattui 24.10.2024 traaginen junaonnettomuus. Mo i Ranan eteläpuolella Trondheimista Bodøhön matkalla ollut matkustajajuna törmäsi maanvyöryn radalle tuomiin kiviin ja suistui raiteiltaan. Veturinkuljettaja menehtyi ja neljä matkustajaa loukkaantui lievästi. Veturi ja ensimmäiset vaunut putosivat rinteeseen, ja radan kohdalla kulkenut E6-tie tukkeutui.
E6-tie on ollut päiväkausia suljettuna onnettomuuspaikan kohdalla onnettomuustutkinnan ja rautatiekaluston pois viennin takia. Työtä ovat viivästyttäneet toistuvat keskeytykset, jotka ovat johtuneet maanvyöryvaaran uusiutumisesta runsaiden sateiden takia.
Onnettomuuden takia Norja on ollut käytännössä katkenneena kahteen. Pohjois-eteläsuuntaisia reittejä ei tässä Norjan kapeikossa ole kuin kaksi. Toinen teistä, Helgelandin rantatie 17, ei ole kovinkaan kelvollinen vaihtoehto. Matkaan sisältyy lauttayhteys. Lautta ei ole pikkupurkki, vaan siihen mahtuu 120 henkilöautoa. Lähtöjä on vuorokaudessa kuitenkin vain 13 suuntaansa.
Luonteva 75 kilometriä pitempi kiertoreitti on Mo i Ranasta Ruotsiin E12-tielle ja takaisin Norjaan Hattfjelldalin kautta tietä 73. Pulmana oli se, että sama myrskysää, joka aiheutti radalle vyöryn, toi vuorille paljon lunta. Tie oli pitkään poikki Ruotsin puolella, kun itäeurooppalaiset kuljettajat eivät selvinneet kelistä, vaan useamman auton voimin järjestivät omanlaisensa performanssin, jonka purkamisessa kului pitkään.
Onnettomuuspaikka punaisella, Nesnan-Levangin lautta sinisellä ja rekkojen tieltäsuistumiskohdat violetilla
Myös pohjoisempaa kulkeva kiertotie Ruotsin tietä 95 pitkin oli sääolosuhteiden takia poissa laskuista. Reitti tekee lähes 200 kilometrin mutkan ja järkeviä paluureittejä Norjaan on oikeastaan vasta juuri Trondheimin pohjoispuolella. Pieneen onnettomuuspaikan kiertoon se ei ole omiaan: Vaihtoehto on konseptina varsin samankaltainen kuin Helsingistä Ouluun ajaminen Joensuun kautta kiertäen.
Kiertotietä on helpotettu siten, että Norjasta Norjaan kulkevan tavaraliikenteen ei tarvitse pistäytyä Ruotsin puolella tullissa, kunhan mukana ei eräitä kiellettyjä tuotteita, kuten ampuma-aseita ja koiria.
Junan lopullinen poistaminen ja tien avaaminen tapahtuu kuluvan viikon aikana ja työn on arvioitu kestävän kolme päivää. Pyhäinpäiväviikonlopun ajan E6 oli avoinna osan aikaa, koska sääolosuhteiden takia Ruotsin kautta kulkevan kiertotien pelättiin tukkeutuvan.
3.11.2024
Vuosaaren silta
1960-luvulle tultaessa oli Helsingin seudun asuntopula huutava, aluerakentamisesta ei ollut mitään kokemusta, kaukolämpö oli lähes tuntematon ja asuntojen hankkiminen monelle lähes mahdotonta hankalien ja puuttuvien rahoitusmekanismien takia. Helsingin maalaiskunnan Vuosaaren alueella toiminut betonialan yritys Saseka rupesi realisoimaan maaomaisuuttaan. Alueen rakennuttajaksi ryhtyi Asuntosäästäjät ry, joka innovatiivisen vetäjänsä Martti Ilveskorven johdolla tuotti Vuosaareen asuntoja tuhansille asukkaille, saatuaan KOP:n kanssa rahoitusjärjestelyt toimimaan.
Puotilan-Vuosaaren seutu 1960-luvun alkupuolella. Helsingin ja Helsingin maalaiskunnan raja kulkee Vartiokylänlahtea pitkin.
Liikenneyhteydet olivat ongelma. Asuntosäästäjät rupesi puuhaamaan siltaa Vartiokylän lahden poikki. Helsingin maalaiskunnalla ei ollut rahaa sillan rakentamiseen ja Helsingin kaupunkia taas ei pätkääkään kiinnostanut ruveta maksamaan jotain böndelle johtavaa sillanrumilusta.
Siltahanke luonnollisesti nostatti metelin Puotilassa, vaikka suunniteltu tie kulkikin alueen reunoja pitkin. Perinteiseen nimbytyyliin sillan esitettiin pilaavan kaiken, tuhoavan kaiken ja olevan kaikin puolin saatanasta. Vakiintuneiden kaikenvastustamisyhdistysten rinnalla vahvasti kielteisen kannan ottivat Helsingin Sanomissa julkaistun kirjelmän mukaan myös muun muassa Puotilan Marttayhdistys ja Puotilan Reserviupseerit ry.
Ajan tapaan Asuntosäästäjät vastasi kirjelmään suorasanaisesti sekin. Ilveskorpi esitti kantanaan muun muassa, jos kulosaarelaiset olisivat aikoinaan suhtautuneet siltaansa samalla tavalla kuin puotilalaiset, koko Puotilaa ei olisi olemassa.
Silta ja tie olivat kuitenkin asemakaavojen mukaisia. Varsin harvinaiseen tapaan sillan rakennutti Asuntosäästäjät ry pankkien rahoituksella. Rakentaminen aloitettiin vuonna 1964.
Toteutunut silta ja siihen liittyvät tiet 1960-luvun loppupuolella
Helsinki alkoi kuitenkin kiinnostua Vuosaaresta, koska sinne muuttajat olivat pääosin helsinkiläisiä veronmaksajia ja koska sinne suunniteltiin satamaa. Samoihin aikoihin Helsingin maalaiskunta joutui toteamaan, että sillä ei ole varaa uuden kaupunginosan infrastruktuurin rakentamiseen, eikä kaupunkialueen kaavoittaminenkaan maalaiskunnalta oikein suju. Hieman pitkin hampain maalaiskunta luovutti Vuosaaren Helsingille ja samalla menetti lähes kaikki merenrantansa. Kuntaliitos astui voimaan vuoden 1966 alusta.
Silta, joka rakentamisensa aikaan oli Suomen toiseksi pisin Helsingin toisella reunalla sijaitsevan Lapinlahden sillan jälkeen, vihittiin käyttöön 1.7.1966. Nyt kyllä silta jo kelpasi Helsingillekin ja avajaismarssin etunenässä taivalsi Helsingin ylipormestari Lauri Aho.
Herrasväki juhlimassa siltaa, jonka rakentamisesta oli aiemmin kieltäydytty
Avajaisten aikaan silta oli vielä Asuntosäästäjät ry:n omaisuutta. Vuonna 1967 Helsingin kaupunki osti sillan ja eräitä maa-alueita kuuden miljoonan markan summalla. Elinkustannusindeksillä korjattuna summa vastaa noin 12 miljoonaa euroa vuonna 2024.
Vuosaaren silta 1970-luvun alussa. Vasemmalla Puotila, oikealla Vuosaari. Helsingin kaupunginmuseo, Simo Rista
Silta on nelikaistainen ja sillä liikutaan vilkkaan moottoritien tapaan: Keskimääräinen vuorokausiliikenne on 30 000 ajoneuvon luokkaa. Toisin kuin joskus suunniteltiin, metroa ei tuotu sillalle. Sen sijaan Vuosaaren metroa varten rakennettiin katusillan pohjoispuolelle metrosilta. Se valmistui vuonna 1998.