Köpiksen itäinen ohikulkutie

Kööpenhamina sijaisee Juutinrauman rannalla siten, että ydinkeskustan ja meren väliin jää alue, joka on osin asuinkäytössä, osin virkistysalueena, osin teollisuusalueena, osin satamana ja myös silkkaa joutomaata on näkösällä. Samaan tapaa kuin monessa muussakin satamakaupungissa ranta-alueet muuttuvat pikkuhiljaa asuinalueiksi ja ne tarvitsevat uusia kulkuväyliä.

Kaupungin edustalle suunnitellaan uutta täyttömaan saarta Lynetteholmenia, johon on kaavailtu satamatoimintojen lisäksi asuntoja 35.000 asukkaalle.

Kööpenhaminan kumipyöräliikenteen struktuuri pitkälti perustuu keskustan länsipuolen kehäteihin ja eteläpuolella kulkevaan lentokentälle ja edelleen Ruotsiin kulkevaan tiehen. Länsipuoli on ruuhkautumassa ja kulkuyhteydet kaupungin pohjois- ja kaakkoisosien välillä ovat varsin hitaat.

Jo pitkään on ollut pohdinnassa keskustan itäpuolelta meren rantaa kulkeva uusi tieyhteys. Siitä on vuonna 2020 valmistunut esiselvitys, jossa ovat olleet mukana sekä valtakunnalliset että paikalliset tahot. 

Ajatus on tehdä noin 10–11 kilometrin mittainen nelikaistainen tie, joka kulkisi koko matkan tunnelissa. Esiselvitystä on laadittu ainakin kolmen dimensiovaihtoehdon pohjalta:

• itäinen vai läntinen linjaus
• tiemaksu vai ei
• ydinkeskustan katusaneeraus vai ei

Katusaneerauksella tarkoitetaan rakenteellisia järjestelyjä, joilla kannustetaan käyttämään ohikulkutietä keskustan katuverkon asemesta.

Itäiset linjausvaihtoehdot

Läntiset linjausvaihtoehdot

Tien pohjoisosassa sijaitsevan Nordhavnstunnelin rakentamisesta on jo päätös.

Esiselvitykseen sisältyy koko joukko vaikutusanalyysejä, joiden perusteella on arvioitu muun muassa kehätien vaikutusta muuhun tieverkkoon. Vaikutus on varsin looginen: Mitä enemmän liikennettä itäisellä kehällä sen enemmän liikenne vähenee muilla kehäteillä. (Ajattelu on siis toisenlainen kuin Suomessa, jossa jollain maagisella logiikalla liikennetarve kasvaa uusia teitä tehtäessä. Vähentävää vaikutusta ei lasketa.)

Tiemaksuton vaihtoehto, ilman katusaneerausta

Varsin vahvasti ennusteissa näkyy se, että maksullisuuden arvellaan karkottavan väkeä muualle. Tiemaksuilla on ollut ajatus kerätä kymmenkunta prosenttia rakentamiskustannuksista. Pienellä säästöllä on näiden ennusteiden valossa saavutettavissa merkittäviä haittoja.

Tiemaksuvaihtoehto, ilman katusaneerausta. Ennustetut liikennemäärät vain kolmasosa maksuttomaan vaihtoehtoon verrattuna.

Kustannusarvio vuoden 2020 rahassa on eri vaihtoehdoissa noin 2,6–4,2 miljardia euroa.

Tanskalaisten suunnitelmat ovat korkeatasoisia ja niiden neutraalin ja asiaa useasta suunnasta katsovan lähestymistavan perusteella päätöksenteko on mahdollista. Tämähän ei tarkoita yksimielisyyttä, mutta se mahdollistaa faktapohjaisen keskustelun. Suomessahan vastaavanlaiset hankkeet muun muassa Helsingissä ja Tampereella johtavat ideologisiin poteroihin kaivautumiseen ja kuurojen keskusteluun pää punaisena huutamalla. Vaikka Tanskanmaassa olisikin mätää [Marcellus], keskusteluilmapiiri on kuitenkin aikuisempi. Lienevätkö taustalla pitemmät perinteet veitsellä ja haarukalla syömisestä ja kalustetuissa huoneissa asumisesta, mene ja tiedä.

Boriksen kolo

Vanhastaan tunnettu poliittinen operaatio on esittää jotain posketonta. Kun sitä siunaillaan ja sen ympärillä öyhötetään, pienempiä asioita on helpompi saada lävitse.

Samaan taktiikkaan on nojannut Ison-Britannian pääministeri Boris Johnson, jonka kansansuosio on ollut alamaissa. 

Johnson esitti vuonna 2018 ajatuksen Pohjois-Irlannin ja emämaan yhdistämisestä sillalla tai tunnelilla. Hintalapuksi oli lonkalta heitetty luokkaa nelisenkymmentä miljardia euroa vastaava summa Sumujen Saarten kahvilappuja.

Tästähän riemu nousi ja suunnitelma sai nopeasti nimen Boris Burrow, Boriksen kolo. Hallinto pani kuitenkin tuumasta (2,54 cm) toimeen ja laittoi pystyyn työryhmän tutkimaan asiaa.

Lyhyin meriyhteys on Belfastin lähettyviltä Skotlantiin, lyhyimmillään vain noin 25 kilometriä. Tässä on se ongelma, että vaikka Belfastin kaupunkialue on kohtalaisen kokoinen, vajaat 700 000 asukasta, salmen toisella puolella ei ole juuri mitään. Lisäksi Skotlannin puolen pää on pitkän niemen päässä ja tämä lyhin ylitys tarvitsisi itseään 2-3 kertaa pitemmän siirtymän, jotta päästään maalikylille.

Etelämpänä salmen leveys on 35-40 kilometriä, mutta muuten asutus on tiuhempaa, ja siltayhteys olisi paremmin perusteltu. Pulmat sen sijaan eivät ole vähäisiä. Ensinnäkin, salmi on yli 300 metriä syvä ja rautatietunneli tarvitsisi noin 40 kilometriä pitkät ylä- ja alamäet. Tunnelille tulisi siis pituutta sadan kilometrin verran.

Päävaihtoehtot. Lyhyeen siniseen vaihtoehtoon liittyvä jatkoyhteys katkoviivoin

Toinen pulma ei ole aivan vähäinen: Tähän syvänteeseen on 1970-luvulle saakka dumpattu puolitoista miljoonaa tonnia räjähtämättömiä ammustarvikkeita. Ihan tuosta noin vain ei kannata lähteä poraamaan pohjaan reikiä siltapilareiden perustamista varten.

Työryhmä sai marraskuussa 2021 työnsä valmiiksi ja valtakunnassa on arvosteltu raporttiin laitettua rahaa, miljoonan euron verran. (Suomessa ei juuri ole jaksettu pitää meteliä siitä, että Turun "tunnin junan" suunnitteluun on budjetoitu 75 miljoonaa, vaikka on melko selvää, että rataa ei kustannussyistä koskaan rakenneta.) Työryhmä on päätynyt hieman toisenlaiseen hintalappuun kuin mainittu 40 miljardia: Siltaversio maksaisi 400 miljardia ja tunneli 250. Työryhmä ei näe rakentamisessa oikein mitään järkeä.

Johnson jo keväällä 2021 ennakoi tyrmäystä ja lähti puolustukseen vielä suuremmalla ehdotuksella: Tunnelit Englannista ja Skotlannista Pohjois-Irlantiin. Tunnelit yhtyisivät suuressa liikenneympyrässä Man-saaren alla.

Tätä "Douglas Junction" -suunnitelmaa (saaren pääkaupungin mukaan) ei enää ole otettu vakavasti. Siitä on esitetty brittiläistyyppisiä näennäiskohteliaita lausuntoja, mutta myös suorasanaisempaa tekstiä. Kansanomaisissa ilmaisuissa ehdotusta luonnehditaan naurettavaksi, Hitlerin bunkkereiksi, lepakon jätöksiksi ja onpa pääministeriä itseäänkin kutsuttu huonosti kasvatetuksi seitsenvuotiaaksi. On myös ehdotettu, että hänelle ostettaisiin sähköjunasetti, koska sellaisella askartelu tulee halvemmaksi.

Haurutettua kehittämisselvitystä

Nelostien osuus Oulun eteläpuolella Pulkkilasta Oulun moottoritien eteläpäähän on runsaan 65 kilometrin mittainen kaksikaistainen tie, joka ei ole valtakunnan miellyttävimpiä. Liikennemäärät eivät ole valtavat, luokkaa 4500-6000 ajoneuvoa vuorokaudessa. Raskaan liikenteen osuus on kuitenkin suuri, osapuilleen 15 prosenttia. Tietä on parannettu vuosien varrella, mutta ohitusmahdollisuuksia on verraten vähän ja paikallisten teiden liittymiä paljon.

Nelostien liikennemäärät kasvavat noin 50 prosenttia Pulkkilassa, jossa tiehen yhtyy Itä-Suomesta kantatietä 88, entistä valtatietä 19, tuleva liikennevirta.

Vuonna 2021 on valmistunut pitkän tähtäimen kehittämisselvitys siitä, mitä tieosuudelle pitäisi tehdä. Selvitys lähtee siitä, että koko tieosuus rakennettaisiin keskikaidetieksi, jonka pituudesta noin puolet olisi varustettu ohituskaistoin. Tasoliittymät korvattaisiin eritasoliittymillä ja paikallinen liikenne siirrettäisiin rinnakkaisteille.

"Pitkällä tähtäimellä" tarkoitetaan vuoden 2040 tavoitetilaa.

Selvitys on jaettu kahteen osaan: Pulkkila-Haurukylä ja Haurukylä-Haaransilta.

Pääosa tieosuudesta, noin 58 km, on selvityksessä esitetty parannettavaksi osapuilleen nykyisellä tielinjalla. Poikkeuksia ovat Rantsilan kohta ja mahdollisesti Temmeksen. Jo nykyinen tie leikkaa melko vahvasti Temmeksen keskustaajaman kahtia ja levennettynä rinnakkaistein varustettuna taajamasta ei juuri mitään jäisi jäljelle.

Omana selvitysosanaan on katsottu tien pohjoispäätä. Haurukylän ja Haaransillan väliselle osuudelle sattuu Ala-Temmeksen kylä ja koko joukko Museoviraston valtakunnallisesti merkittäviksi luokittelemia rakennetun kulttuuriympäristön kohteita. Levennettynä ja Ala-Temmeksen läpi vietynä parantaminen tekisi kulttuuriympäristöstä melko selvää jälkeä. Siksi selvityksessä ehdotetaan, että Haurukylän kohdalta Tupoksen eteläpuolelle rakennettaisiin maakuntakaavan mukaisesti uusi tielinja, jolla olisi pituutta 13,5 kilometriä. 

Ehdotettu uusi tielinja karkeasti

Ja sitten se kaikkia askarruttava seikka: Ns. Rantsilan suora on suunniteltu säilytettäväksi. Kyseessä on Rantsilan eteläpuolella sijaitseva kymmenkunta kilometriä pitkä viivasuora tieosuus, joka on tiehistoriaa sekin. Suoralle on piirretty niin ohituskaistoja kuin eritasoliittymiä, eli look and feel saattaa muuttua.

Nykyistä tietä Ala-Temmeksessä

Minkäänlaisesta virallisesta tiesuunnitelmasta ei ole kyse, vaan pikemminkin vastaista maankäyttöä ohjaavasta selvityksestä. Vuosi 2040 tulee yllättävän pian vastaan. Aika näyttää, onko tuohon mennessä saatu ensimmäistäkään suunnitelmaa toteutukseen saakka.

Gyda Eirikintytär

Gyda Eirinkitytär oli yksi rikkaan skandinaavisen mytologian hahmoista. Vuonna 852 syntynyt Gyda oli Hordalandin kuninkaan Eirikin tytär, joka Vestfoldin kuninkaan Harald Kaunotukan kosintaan vastasi pilkalla, että hän suostuu sitten, kun Harald on koko Norjan kuningas. Niin sitten kävi, että Harald vuosien mittaan sai muodostetuksi yhtenäisen Norjan. Harald muistutti Gydaa tästä lupauksesta ja otti tämän jalkavaimokseen.

Söötti tarina, jonka todenperäisyyttä nykytiede epäilee.

Sen sijaan on silkkaa faktaa, että sama sääilmiö, joka aiheutti Suomessa tammikuussa 2022 lämpötilan nousun lähes 30 astetta, nimettiin Norjassa Gyda-myrskyksi.

Gyda iski Pohjanmeren ja Norjan meren rannikolle oikein kunnolla. Tuulten nopeudet nousivat 50 metriin sekunnissa, valtava määrä teitä on suljettu ja sateet ovat aiheuttaneet tulvia ja maanvyöryjä. Liikennetiedotekartat ovat hurjaa luettavaa. 

Trondheimin ympäristöä 13.1.2022

E39 suljettu Vinjeøran kohdalla. Ei avautune muutamaan päivään.

Vakionäkymä

Suomessa tästä varmaankin saisi sakot jätehuoltorikoksesta. Varsinkin jos roskat lentävät naapurikunnan puolelle.

Tulvan saartamat 330 tiineenä olevaa lammasta evakuoidaan

Ylimääräinen töyssy ilmaantunut tielle

E16 on saatu pidetyksi auki, koska Filefjellin ylitys on nykyisin tunneloitu

Kelikamerakuvaa 13.1.2022 E6-tieltä Sennalandilta Altan itäpuolella

Spaghetti Americana

Ulkomaankierroksemme jatkuu. Tällä kerralla palaamme suositulle osastolle "Amerikan mielettömät eritasoliittymät".

Sellaiset 30 kilometriä kaakkoon Manhattanin eteläkärjestä sijaitsee Woodbridge Township, yksi lukemattomista New Yorkin nukkumalähiöistä. Harva tuntee nimen Woodbridge. Se kuitenkin päätyi maanlaajuisiin uutisiin vuonna 1982 kaupunginisien kiellettyä Walkmanin käytön julkisilla paikoilla. Walkmanin, tuo Sonyn keksinnön, kannettavan kasettisoittimen, jonka kaikki halusivat.

Woodbridgellä on kuitenkin merkittävää tiehistoriallista painoarvoa: Kaupunkiin valmistui vuonna 1929 Yhdysvaltain ensimmäinen neliapilaliittymä. Yhdysvalloissa voi patentoida yhtä sun toista ja neliapilan oli patentoinut insinööri nimeltään Arthur Hale vuonna 1916. Neliapilaa ei enää ole, mutta sen sijaan samoihin aikoihin neliapilan yhteen sektoriin rakennettu hautausmaa Clover Leaf Memorial  Park on.

"Malmin hautausmaa" on loppujen lopuksi aika tylsä ja tavanomainen nimi. Miksi emme muuttaisi sen nimeksi Kivistön spagetin muistopuisto? Siinähän se sijaitsee, lounaissektorissa.

Kaupungin reunalla sijaitsee melkomoinen riemuliittymä, jossa kohtaavat useat tiet. Teistä isoimmat ovat US Route 9, Garden State Parkway ja New Jersey 440. Spagettiin tuovat lisämaustetta paikalliset päätiet ("County Roads") 629, 655 ja 626. 

Amerikkalaiseen tapaan spageteista tulee usein miehekkäitä, koska niitä ei malteta jättää vain pääteiden liittymiksi, vaan niihin usein liittyy myös alempaa tieverkkoa ja kaupunkien katuverkkoa. Tässä tapauksessa liittymän ramppien seassa lisäksi kiertelee kivasti rautatie.

Rampissa matkalla US Route 9:lle etelään

Tuulilasin takaa katsottuna spagetti on paljon simppelimpi kuin kartasta. Perinteinen strategia toimii: Ota ajoissa selvää, mihin ilmansuuntaan ja mille tielle aiot ja sitten seuraa viitoitusta.

Vaikeusastetta tässä lisää se, että pohjois-etelässä liittymässä kohtaavat kaksi erillistä moottoritietä: US Route 9 ja New Jerseytä halkova maksullinen tie Garden State Parkway.  Nämä kaksi tosiasiassa risteävät liittymässä ja sen pohjoispuolella. Eteläpuolella US Route 9 on GSP:n itäpuolella, mutta liittymän pohjoispuolella GSP:n ajorajat ovat US Route 9:n ajoratojen välissä.

Garden State Parkway ja US Route 9 kulkevat rinnatusten. Reitit tieltä toiselle on viitoitettu asiallisesti.

Osa Garden State Parkwaystä on tarkoitettu vain henkilöautoille, kuormurit ajakoot muualta.

Liittymän analysoimisessa menee aikansa. Mielenkiintoista on, että vaikka ramppeja on runsaasti, kulkuteitä ei ole joka suuntaan. Esimerkiksi US Route 9:ltä pohjoisesta ei ole kulkutietä NJ 440:lle itään (eikä toisin päin) ja samassa suunnassa ei GSP:ltä pääse pois lainkaan. 

Moottoritie. 1+2+2+1-kaistainen.

Ruotsin moottoritiet ovat pääosin hyvälaatuisia ja hyvin hoidettuja. Siksi järjestely E6/E20-tiellä Göteborgin eteläpuolella Mölndalissa jos ei muuta niin nostattaa kulmakarvaa ehkä attoparsekin kymmenesosan verran.

Tieosuus on rakennettu 2+2-kaistaiseksi moottoritieksi jo 1960-luvun alussa. Göteborgin kaupunkialue on kasvanut ja tie on käynyt ahtaaksi. Sitä on sittemmin parissakin projektissa paranneltu ja laajennettu 3+3-kaistaiseksi.

Asiassa vain on pieni mutta. Aikoinaan rakennetun ylikulkusillan aukot ovat liian kapeat.

Ruotsalainen on päätynyt ongelman ratkaisussaan verraten epäruotsalaiseen ratkaisuun: Säilytetään silta ja jätetään pilari samaan suuntaan kulkevien kaistojen väliin. Näin saadaan reuna-aukkojen kautta viedyksi kaista per suunta.

Paikka on toki merkitty liikennemerkein, mutta ei ehkä niin intensiivisesti kuin ruotsalainen nollavisioajattelu edellyttäisi.

Tästä ei vielä tämä pikku ylläri käy ilmi.

Tiellä oleva kanootti voidaan ohittaa kummaltakin puolelta.

Yksisuuntainen kehätie

Charleroi on noin puolen miljoonan asukkaan kaupunkialueen keskus ranskankielisessä Belgiassa, viitisenkymmentä kilometriä Brysselistä etelään.

Seutua on kutsuttu Belgian Detroitiksi: Vanhan hiili- ja terästeollisuuden aikakausi katkesi 1950-luvun lopulla, kun seudulla tapahtui 262 kaivosmiehen hengen vaatinut onnettomuus. Savupiipputeollisuus hiipui ja seutu taantui ja köyhtyi.

Liikenneinfrastruktuurin osastolla kaupungissa on jotain varsin erityistä: yksisuuntainen kehätie. Ydinkeskustaa kiertävä R9-tie on yksisuuntainen ja kulku tapahtuu vastapäivään. Pituutta tiellä on 5,6 kilometriä. Jos ajaa liittymästä ohitse, ei ole kovin suuri vaiva ajaa kierros ympäri ja yrittää uudelleen.

Tie on valmistunut 1970-luvulla ja se on päästetty varsin surkeaan kuntoon. Belgialaiset eivät muutenkaan ole kovin innokkaita pitämään tiestöään kunnossa, eivätkä varsinkaan ranskankieliset valloonit.

Nätissä kunnossa olevaa viitoitusta

Nätissä kunnossa olevia siltarakenteita

Tie kulkee maan tasalla vain lyhyitä matkoja. Suuren osa matkasta se kulkee sillalla ja kaupungin keskustan itäreunalla on tunneliosuuksia.

Sukelletaan tunneliin

Suomalainen moottoritieinsinööri todennäköisesti tekisi harakirin tutustuessaan tiehen. Sen verran miehekäs on vasemmalle aukeavien ramppien lukumäärä. Osa viitoituksesta on ruostunut puhki, eikä uutta ole hankittu. Mitäs sitä nyt pienistä.

Siltarakenteen ja katuverkon väliset järjestelyt ovat paikoitellen melko villejä.

Liitytään kehälle

Retrospektiiviä

Nyt kun on uudenvuodenpäivä, niin katsellaanpa vähän taaksepäin, mitä aiemmin on tapahtunut tierintamalla. Kuljetaan taaksepäin 10 vuotta kerrallaan ja muistellaan isoimpia asioita.

Vuonna 2012 valmistui pitkään suunniteltu Savonlinnan keskusta-alueen ohitus. Tietä oli suunniteltu kymmenet vuodet ja keskustelu kävi kiivaana puolesta ja vastaan. Toisin kuin on esitetty, tien syntyminen ei ainakaan välittömästi johtanut Savonlinnan kaupungin tuhoutumiseen.

Vuonna 2002 vaihdettiin käteismarkat euroihin. Teiden rakentamisessa elettiin hiljaiseloa. Mainittavia tapauksia olivat muun muassa Merimaskun sillan ja Imatran raja-aseman valmistuminen. Peltiäkin kului: E8-tien viitoitus jatkettiin Torniosta Turkuun. Siinä päästiin taittelemaan liikennemerkkipeltiä neliömetri jos toinenkin.

Valtatie 8 on samalla E8

Vuonna 1992 keskellä syvää lamaa valmistuivat viimeiset osuudet Helsingin ja Hämeenlinnan välisestä moottoritiestä. Työt jatkuvat Hämeenlinnan ja Tampereen välillä.

Vuonna 1982 valmistui kaksi merkittävä siltaa: Kaitaisten silta, joka korvasi Turun ja Kustavin välisellä tiellä 192 seilanneen lossin, ja Kautun silta Ruovedellä kantatiellä 66. Kautun sillasta oli käyty ankaraa debattia, Kaitaisten sillasta ei niinkään. Muutaman vuoden hengähdystauolla ollut seiskatiehanke pääsi juhlimaan, kun Porvoon Ritan ja Pernajan Koskenkylän välinen moottoriliikennetie valmistui.

Kaitaisten silta

Vuonna 1972 Espoo muuttui kauppalasta kaupungiksi. Kaupunki on sittemmin ottanut vastaan pääkaupunkiseudun kasvua noin 200.000 asukkaan verran ja kasvanut kolminkertaiseksi ilman pääkatuverkon merkittävää laajentamista. Vuonna 1972 valmistui Espoonlahden-Kirkkonummen-Karjaan uusi tie ja kantatien numero 51 otettiin uudelleen käyttöön. Ykköstiellä valmistui Hiidenveden uusi silta vanhan käytyä auttamatta ahtaaksi alle 30 vuodessa.

Vuonna 1962 tapahtui jotain aivan kerrassaan uutta: Tarvontie, maan ensimmäinen moottoritie valmistui Helsingin Munkkiniemestä Espoon Gumböleen. Moottoritietä jatkettiin vuoteen 1971 Lohjanharjulle saakka.

Tarvontietä

Vuonna 1952 pidettiin suuret avajaiset, kun 20 vuotta kestänyt projekti valtatien rakentamiseksi Helsingin ja Turun välille saatiin päätökseen Salon ja Piikkiön välisen osuuden valmistuttua. Avajaispuheissa vähän valiteltiin sitä, että rahat eivät ole riittäneet tien asfaltoimiseen, mutta myöhemmin senkin aika tuli.

Vuonna 1942 ei hirveästi rakennettu maanteitä, vaan pikemminkin keskityttiin niiden hävittämiseen ja vahingoittamiseen. Kauaskantoinen sotilastiehanke liittää Kilpisjärvi maan tieverkkoon oli kuitenkin toteutumassa, vaikkakin varsin vaatimattomana. Parin vuoden kuluttua tietä sitten olan takaa rikottiin ja se saatiin takaisin käyttökuntoon vuonna 1946.

Kilpisjärven tietä 1940-luvulla.

Vuonna 1932 juhlittiin Savossa. Kuopiosta oli viimeinkin saatu maantieyhteys Kallaveden ylitse pohjoiseen ja junanvaunukuljetuksesta päästiin luopumaan.

Autovaunukuljetus

Vuonna 1922 nuori itsenäinen valtio vielä nuoli haavojaan vuoden 1918 tapahtumien jäljiltä ja työt painottuivat jälleenrakentamiseen sen lisäksi, että valtion hoitoon otettuja teitä laitettiin auttavaan kuntoon. Erityisesti pohjoisessa oli menossa mittavia perusinfran hankkeita, kuten teiden rakentaminen Kyröstä (Ivalosta) pohjoiseen Inariin ja koilliseen Petsamoon.