Kaikkien ympyröiden äiti

Suomalaisessa tiestössä on varsin vähän legendaarisia kohtia. Yksi sellainen on Helsingissä sijaitseva Haagan liikenneympyrä. Siitä kerrotaan pelonsekaisia tarinoita kaukana selkosilla asti.

Nykyisinkin paikka saattaa olla hieman pelottava, vaikka pelolle ei oikein perustetta olekaan. Liikennemäärät ruuhka-aikaan ovat suuret ja liikenteen rytmi vähintäänkin ripeä. Heikkohermoinen saattaa päätyä poistumaan ympyrästä aivan muuhun suuntaan kuin oli tarkoitus. Ja taas on yksi sivu lisää kirjoitettavana Legendojen Vuosikirjoihin.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Ympyrä tunnetaan ainakin Haagan ympyränä ja Pitäjänmäen ympyränä. Rajamailla ollaan: ympyrä on aivan kaupunginosien rajalla Haagan puolella. Kummassakin kaupunginosassa on muitakin liikenneympyröitä, mutta on vain yksi Haagan ympyrä.

Tunnelma seudulla rupesi tiivistymään 1950-luvun loppupuolella. Turuntie oli saanut Haagan seudulla uuden linjauksen ja Pitäjänmäen rajamailla oli valmistunut Vihdintie, valtatie 2 Poriin. Lisäksi lounaasta tulevaa Huopalahdentietä oli jatkettu Turuntielle asti. Liikennejärjestelyt taisivat ajan tapaan olla enemmänkin sattumanvaraiset päätellen Helsingin Sanomien uutisesta, jonka mukaan risteyksessä vallitsee "miten-tahansa-ajelu".

Peruskartta Maanmittauslaitos 1960

Vihdintie, Pitäjänmäentie, Huopalahdentie ja Vanha Viertotie 1960

Helsingin Sanomat esitteli vuonna 1962 suunnitelman risteyksen muuttamiseksi suureksi liikenneympyräksi. Viidenneksi haaraksi tuli Haagan poikki vedettäväksi suunniteltu Eliel Saarisentie.

Tässä vaiheessa risteys ei enää ollut valtateiden 1 ja 2 haarautumiskohta Tarvontien valmistuttua. Liikennemäärät Pitäjänmäen suuntaan eivät kuitenkaan oleellisesti vähenneet tiheän seudullisen liikenteen takia.


Helsingin Sanomat 9.11.1962

Ympyrä valmistui varsin ripeästi jo vuona 1964, juuri sopivasti kiihkeimmän autoistumisen alla

Helsingin kaupunginmuseo

Liikenneympyrä vuonna 1970 alkuperäisessä asussaan

Varsin pian rupesivat tummat pilvet pimentämään taivasta.

Liikenneongelmat ratkaisemaan tarkoitetusta järjestelystä tulikin liikennemäärien räjähdysmäisesti kohottua uusi pullonkaula. Ympyrä ei kyennyt käsittelemään liikennevirtoja vaan se ruuhkautui.

Jo alkuvuodesta 1970 Helsingin Sanomat otti peräti pääkirjoituksessaan kantaa liikenneympyrän tilanteeseen ajan kuvan mukaisella varsin raflaavalla otsikolla "Noiduttu ympyrä":


Helsingin Sanomat 26.2.1970

Lehti viittaa tekstissään ajatukseen, että liikenneympyrä olisi tilapäinen, koska se on jäämässä Hämeenlinnan moottoritien alle. Yksi moottoritiesuunnitelmien mukaisista reiteistä kulki tätä kautta, mutta kuten tunnettua, linjaus ratkaistiin toisin. Vanha Viertotie avattiin bussi- ja taksiliikenteelle myöhemmin. Eritasoristeystä ei rakennettu 1980-luvulla eikä ole rakennettu vieläkään Anno Domini 2017.

Helsingin Sanomat julkaisi vuonna 1971 jutun, jonka mukaan liikennettä ohjasi kolme liikennepoliisia. Aika ajoin poliisi purki ruuhkia jopa ohjaamalla autoja jalkakäytäville.



Helsingin Sanomat 2.6.1971

Hämeenlinnan moottoritie olisi tehnyt liikenneympyrästä eritasoliittymän. Siinä moottoritie olisi kaivettu kaukaloon ympyrän alle ympyräratkaisun muuten säilyessä muuten alkuperäisen kaltaisena


Helsingin Sanomat 5.4.1974

1970-luvun öljykriisi laittoi Suomesssa moottoritierakentamisen lähes jäihin kymmeneksi vuodeksi. Hämeenlinnan suuntakin ratkaistiin vähemmän lennokkain ratkaisuin ja ympyrän suunnan linjauksen kohtalona oli päätyä Ö-mappiin.

Liikenteen määrää öljykriiisi kuitenkin notkahdutti varsin vähän ja ympyrämme siksi ruuhkautui edelleenkin. Myös kevyen liikenteen turvallisuus kävi heikonlaiseksi. Vuonna 1984 esiteltiin parannussuunnitelma, jonka mukainen ympyrä nykyisin suunnilleen on. Pitäjänmäentien ali oli jo aiemmin kaivettu alikulku ja nyt sellaiset tulisivat Vihdintien pohjoisen haaran ja Huopalahdentien alitse. Vihdintien eteläisen haaran yli jäi suojatie, mutta sitä siirrettiin hieman poispäin ympyrästä.





Helsingin Sanomat 31.8.1984

Toisin kuin yleensä, liikenneympyrään saapuvan liikenteen määrää säännöstellään liikennevaloilla ja myös ympyrässä saattaa joutua pysähtymään punaisen valon eteen. Kaistojen on viritetty siihen malliin, että sisärinkiin ei jää jumiin, vaan ulos ajautuu ennemmin tai myöhemmin. Tapahtuu ulospääsy sitten siihen haaraa, johon oli tarkoitus, on sitten eri juttu.

Bing

Ympyrä vuonna 2017

Uutta on tulossa. Helsingin ja Espoon kaupungit ovat päättäneet rakentaa pikaraitiotielinjan Itäkeskuksen ja Keilaniemen välille. Tämä pikaraitiotie korvaa nyt väliä liikkuvan hidasbussin, joka on tulevaa raitiotietä vain hieman nopeampi.

Vihdintie ylitettäisiin tasoristeyksenä ympyrän kanssa.



Raide-Jokerin liikennesuunnitelma 29.11.2016

Suunnitelma on hieman pelottavan näköinen. Helsingissä on aikaisemminkin tehty liikenneympyräratkaisuja, joihin on ympätty ympyrän dynamiikasta poikkeava joukkoliikenneväylä. Esimerkiksi Viikintien ja Pihlajamäentien liikenneympyrä on varsin sekava viritys.

Haagan ympyrän liikennevalojen ajoituksen idea on, että vihreä sektori kiertää ympyrää ja sisään päästetään punaisen sektorin kohdalla. Jatkossa joudutaan järjestämään kumpaankin ratikkaradan leikkauskohtaan vihreä yhtaikaa, jotta ratikka ei joudu seisomaan ympyrän sisällä. Tämä saattaa sotkea nyt kohtalaisen hyvin toimivan valo-ohjauksen.

Toinen hieman epäilyttävä on Eliel Saarisen tien vaihtopysäkki, joka on laitettu varsin ahtaaseen kohtaan. Jos tulee painetta järjestää kohtaan nykyistä useamman bussilinja vaihtopaikka, vaihtopysäkki jää lyhyeksi ja pahassa tapauksessa jonon pää jää ympyrän puolelle. Nykyisinhän pysäkkialue on Vihdintien sivuhaaran liittymän takana.

Vaarallinen etuajo-oikeus

Ns. vanhoina aikoina, eli autoistumisen alkuaikoina 1960-luvulla maanteiden etuajo-oikeuksiin sovellettiin varsin kaavamaista sääntöä, että risteyksissä valtatiet ovat etuajo-oikeutettuja ja valtateiden risteyksissä pienempi numero "voittaa".

Tuohon aikaan todellakin puhuttiin etuajo-oikeudesta, ei nykyiseen tapaa väistämisvelvollisuudesta.

Kun sääntöä noudatetaan kirjaimellisesti sen enempiä järkeä käyttämättä, saatetaan ajautua varsin koomisiin ratkaisuihin. Esimerkiksi Tuuloksessa valtatie 10 päättyi T-risteyksessä valtatiehen 12. Ja koska 10 on pienempi kuin 12, risteyksessä oli kaksi kärkikolmiota: Valtatien 12 käyttäjät olivat väistämisvelvollisia T-risteyksen kannan suunnasta saapuvia valtatien 10 käyttäjiä kohtaan.

Helsingin Sanomat uutisoi 15.12.1962 seuraavaa:



Kuulostaa sinänsä loogiselta. Mutta paikkaseutua tunteva kohottaa kulmakarvojaan viimeistään pohtiessaan Tarvontien ja Huopalahdentien risteystä. Siinähän Tarvontie, nykyisin viralliselta nimeltään Turunväylä päättyy Huopalahdetiehen. Nyt Sääntöön vedoten ns. etuajo-oikeus merkittiin sinisten nuolten mukaiseksi.

Peruskartta 1964 Maanmittauslaitos


Oli siinä varsinkin pohjoisesta etelään Huopalahdentietä ajavilla ihmettelemistä yllättävien kärkikolmioiden kanssa.

Niinpä jo kolmen kuukauden kuluttua 15.3.1963 Helsingin Sanomat uutisoi kahden palstan leveydeltä:






Muutamassa kuukaudessa risteyksessä oli tapahtunut yhdeksän poliisin tietoon tullutta onnettomuutta, mikä tuolloisessa liikennetiheydessä on ollut jokseenkin paljon. Lisäksi Helsingin Sanomat mainitsi, että läheltä piti -tilanteita oli sattunut runsaasti ja onnettomuuksilta oli vältytty, koska Tarvontien suunnan liikenne oli epäröinyt käyttää etuajo-oikeuttaa.

TALJA esitti kantanaan, että koska vain noin neljännes Huopalahdentien liikenteestä kääntyy Tarvontielle, paikassa ei voida soveltaa kaavamaista sääntöä.

Ja niin se on edelleenkin, että Turunväylältä liitytään kolmion takaa.

Siltoihin törmäily

Kohtalaisen yleinen raskaan liikenteen tyyppionnettomuus on törmätä matalaan siltaan. Liikennemerkeistä huolimatta ajetaan silta-aukkoon ja ihmetys on suuri, kun tömähtää. Vauriot ovat usein merkittäviä, niin autolle kuin sillallekin, eikä kuolonuhreiltakaan ole vältytty.


Äänekoski 1.9.2016


Laukaa 8.6.2016


Nokia 13.7.2017



Oulu 30.8.2017


Oulu 14.9.2017


Turku 25.7.2017. Koulukadun silta on erityisen herkkä näille tapauksille.


Vantaa 12.12.2016

Pelkästään raskas liikenne ei ajaudu tällaiseen. Onnistuu se pakettiautokuskeiltakin.


Helsinki 6.11.2017

Teillä ja Turuilla ehdottaa, että kuorma-autoihin säädettäisiin pakolliseksi varusteeksi taulukko, jonka avulla kuljettaja kykenee päättelemään mahtuuko kulkupelin sillan alta vai ei. Taulukkoa käytettäessä riittää, kun tietää sillan suurimman alikulkukorkeuden ja oman ajoneuvon korkeuden:



Yksi tyyppitapaus on se, että liikkeelle lähdettäessä kippi tai nosturi jää yläasentoon. Tällöin yleisen elämänkokemuksen nojalla voidaan päätellä, että ajoneuvon korkeus on suurempi kuin rekisteriotteessa mainittu, jolloin taulukko ei toimi sellaisenaan. Tämän takia Teillä ja Turuilla ehdottaakin lisäksi ammattipätevyystutkintoon uutta lisäosiota, jolla testataan kuljettajan kyky tunnistaa tämä tilanne:

Soinilansalmi Revisited

Runsaan neljän vuoden takaisessa artikkelissa Soinilansalmi käytiin läpi mielenkiintoista itäsuomalaista pengertie- ja siltakiistaa, josta ei juonenkäänteitä puuttunut.

Asiassa on sittemmin edetty.

Korkein hallinto-oikeus otti hallinto-oikeuden päätöksistä tehdyt valitukset käsiteltäväkseen. Tällä kertaa hallinto-oikeus otti lukua kanveesissa. Hallinto-oikeus oli katsonut, että paikallisella ELY-keskuksella ei ole valitusoikeutta. KHO kumosi tämän päätöksen ja käsitteli ELY-keskuksen valituksen ja hylkäsi sen.

Ruokolahden kunnan kannalta jupakka on päättymässä parempaan tulokseen kuin kunnanjohtaja tuskaili: Toisin kuin hallinto-oikeus, KHO katsoi, että 160 metriä leveää silta-aukkoa ei tarvita, vaan 80-metrinen riittää. Lisäksi kunta on vääntänyt kättä valtion kanssa ja asiassa on sovittu, että valtio maksaa rakentamiseen ja kunta vain suunnittelun.

Urakkasopimukset on allekirjoitettu ja työt lähdössä käyntiin tavoitteena, että valmista olisi kesällä 2018.

Voihan räkä!

Yksi Saksan suurista yhdistymiseen liittyneistä infrastruktuurihankkeista oli moottoritie A20. Nimitykset Ostseeautobahn ja Küstenautobahn kertovat, mistä on kyse: Tie kulkee Berliinistä Lyypekkiin Mecklenburgin ja Etupommerin ranta-alueita pitkin yhdistäen isot kaupungit Greifswald, Stralsund, Rostock ja Wismar maan moottoritieverkkoon. Aluehan oli DDR:ää eikä ollut tuolloisten liikenneinvestointien ykkösseutua. Tiellä on pituutta 345 kilometriä ja sen rakentaminen oli sodanjälkeisen ajan pisin yhtenäinen moottoritieprojekti.

Työt aloitettiin vuonna 1992 ja vuonna 2005 päästiin ajamaan päästä päähän. Sittemmin tietä on jatkettu jonkin verran länteen ja karttaharjoituksia on tehty lähemmäs 200 kilometrin edestä. Toteutuessaan tie olisi Hampurin pohjoinen ja läntinen kehätie.

Tien puolivälin vaiheilla Tribseen pikkukaupungin lähettyvillä tie ylittää hetteikköalueen. Tien perustus on tuossa kohdassa tehty samankaltaisella syvästabilointitekniikalla kuin Suomessa. Tien painuminen havaittiin jo vuonna 2014 ja lokakuussa 2017 pohjoinen ajorata sortui kymmenien metrien matkalta.







Tutkimuksissa on todettu, että koko tie on sortumavaarassa ja tie suljettiin 27.10.2017.

Erona suomalaisen ja saksalaisen tekniikan välillä on, että saksalaiset käyttävät selvästi ohuempia paaluja kuin suomalaiset. Ensiarviot esittivätkin, että tiepohjan liikkuminen on katkaissut paalutuksen. Lopullinen syy selviää vasta vaurioituneen tien purkuvaiheessa.

Saksalaisilla meni sormi hieman suuhun, koska seudun tieverkko on verraten harva, eikä luonnollista kiertotietä ole. Hätäratkaisuksi tehty 30 kilometrin kiertotie saatiin kuitenkin lyhennetyksi 11 kilometrin mittaiseksi. Ilmaiseksi sitä ei saatu: liikenne on jouduttu ohjaamaan yksisuuntaisena kapeille kylänraiteille.



Länteen kulkeva liikenne on ohjattu 11 kilometrin kiertotielle teiden L19 ja L23 kautta. L23-tielle on tehty pikaparannuksia ja se on tehty yksisuuntaiseksi. Itään kulkeva liikenne ohjataan K9-tielle.

Itse korjaustöiden arvellaan kestävän useita vuosia. Saksassahan ei mikään isompi urakka ei valmistu ripeästi. Sikäläinen tiehallinto suunnittelee tilapäissillan rakentamista sortumapaikan ohitse, jotta liikenne saadaan edes kohtalaisesti kulkemaan.

Kiertoteitä on tarkoitus lyhentää nopealla aikataululla siten, että A20:n ja K9:n risteyskohtaa tehdään tilapäiset rampit. Näin kiertotien pituudeksi jäisi noin kaksi kilometriä ja kylät rauhoittuisivat.



Paikalliset asukkaat ovat luonnollisesti avanneet sanaisen arkkunsa. Kylien pikkuteiden muuttuminen yhtäkkiä vilkkaan läpikulkuliikenteen väyliksi ei liiemmin miellytä.