C18 Vasemmalle kääntyminen kielletty

Taannoinen artikkeli Koilliseen vai luoteeseen nostatti laajemmankin keskustelun vinoviivojen suunnasta.

Uuden tieliikennelain linja asiassa on järjestelmällinen. Jos kieltomerkissä on vinoviiva, se on kaakosta luoteeseen eli oikeasta alakulmasta vasempaan yläkulmaan. Kiellon ja rajoituksen päättyminen taas ilmaistaan neljällä kapealla viivalla lounaasta koilliseen eli vasemmasta alakulmasta oikeaan yläkulmaan.

Yksi vanhoista liikennemerkeistä koki lakisuudistuksessa fundamentaalin muutoksen: Merkki 332 eli vasemmalle kielletty noudatti vinoviivan osalta päinvastaista käytäntöä kuin muut kieltomerkit. Näin ollen se oli peilikuva oikealle kääntymisen kieltävästä merkistä.

Merkki 332 vuoteen 2020 saakka

Mutta kuinka ollakaan, uudessa merkissä C18 on jotain outoa: Vinoviiva ei kuljekaan kaakosta luoteeseen vaan osapuilleen eteläkaakosta pohjoisluoteeseen. Uusissa merkeissä on panostettu nuolenkärkien kokoon ja 45 asteen kulmassa oleva vinoviiva kaiketi häiritsisi merkin estetiikkaa. Mutta mikä viivan tarkka suunta sitten on?

Merkki C18 vuodesta 2020 alkaen

Tutkitaanpa Liikenne- ja viestintäviraston liikennemerkkipiirustusta:

Yllättävää on, että juuri tämän merkin piirustus on ylimalkainen. Siihen ei ole merkitty sen enempää vinoviivan suuntaa kuin nuolen täsmällistä sijoittautumista merkin sisällä. 

Merkin C18 mittapiirros. Nuolen koko on määritetty tarkasti, mutta sijaintia ei.

Astelevyllä tai jollain muulla teknisellä taikakalulla saamme selville, että vinoviivan suunta on 25 astetta vastapäivään pystysuorasta. Se muodostaa siis vaakatason kanssa saman 65 asteen kulman kuin moottoritien erkanemisviitta.

Vertaillaanpa. Merkin C19 mitoitus on esitetty selvästi täsmällisemmin.

Merkin C19 mittapiirros

Vasemmalle kääntymisen kiellon kanssa eri maiden liikennemerkkitaiteilijat ovat tehneet monenlaisia ratkaisuja. Ratkaisut perustuvat pitkälti siihen, mikä kussakin maassa on nuolenkärjen koko ja muoto.

Ruotsissa vinoviiva on 45 asteen kulmassa. Koska nuolenkärjet ovat pienet, ne eivät jää vinoviivan alle.

Ruotsi

Tanskan mallissa nuolta on hivutettu koillisen suuntaan, jotta nuolenkärkeä riittää vinoviivan kummallekin puolelle.

Tanska

Norja luottaa peilikuvamalliin, eli vinoviiva kulkee samaan tapaan kuin Suomessa ennen.

Norja

Ehkä suoraviivaisin ratkaisu on Saksan. Siellä ei mokomaa merkkiä ole käytössä lainkaan. Sallitut suunnat risteyksessä ilmaistaan pakollinen ajosuunta -liikennemerkillä.

Nopeusrajoitusten toteutus Ruotsissa

Wienin kansainvälinen tieliikennesopimus on eräänlainen viitekehys, jonka perusteella jäsenvaltiot sitten toteuttavat kukin omat tieliikennesäädöksensä. Nopeusrajoituksista se vaikenee lähes täysin. Artiklassa 13 todetaan, että kansallisessa lainsäädännössä tulee määrittää kaikille teille korkein sallittu ajonopeus. Oikeastaan mitään muuta normia ei ole. Saksa on ilmoittanut, että sitä ei mokoma klausuuli koske.

Vaikka naapureita ollaankin, Ruotsin tapa toteuttaa nopeusrajoitukset poikkeaa oleellisesti Suomesta. Nyt ei puhuta rajoitusten tasosta vaan toteutustavasta.

Peruslähtökohtana Ruotsissa, toisin kuin Suomessa, ei ole silmitön rahankeruu valtiolle, vaan toisaalta tukea liikenneturvallisuutta ja toisaalta olla antamatta mahdollisuutta selityksiin, että en tiennyt, paljonko rajoitus on.

Ruotsalainen ylinopeussakkotaulukko on herroille ja narreille sama 35 km/h ylitykseen asti rajoituksen ollessa enintään 50 km/h ja 50 km/h muuten. Taulukon ylin sakko on 4000 kruunua eli nykykurssein noin 360 euroa. Kun mennään taulukon yläpuolelle, päästään syyttäjän pakeille. Yhden rajoitusluokan virheestä ei siis suomalaiseen tapaan ole mahdollista joutua maksamaan ullanlinnalaisen kaksion verran päiväsakkoja.

Perustavaa laatua oleva ero on se, että nopeusrajoitus on aina nopeusrajoitusalue. Erillistä nopeusrajoitusalue-merkkiä ei siis ole. Kun vastaan tulee vaikkapa 50 km/h rajoitus, se on voimassa niin ajettavalla tiellä kuin sen poikkiteilläkin.

Aika usein asuntokaduilta poistuttaessa onkin vastassa nopeusrajoitusmerkki juuri ennen kadun päättymistä. Toisin kuin Suomessa, rajoitus on tällöin voimassa kääntymisen jälkeenkin.

Ruotsi seuraa myös useimpien sivistysmaiden tapaa ilmoittaa laskeva nopeusrajoitus tien kummallakin puolella. Suomi lähtee siitä, että mitä useampi erehtyy eikä havaitse merkkiä esimerkiksi laillisen ohituksen yhteydessä, sen mukavammin valtion kassakone kilisee.

Yhä useammin nopeusrajoituksesta myös ilmoitetaan etukäteen. Tämähän on Suomessa kiellettyä: Nopeusrajoitusmerkkiin ei ole sallittua laittaa muuta lisäkilpeä kuin "Alue" ja "Yleisrajoitus" samma på svenska.

Toinen Suomessa kielletty yleinen tapa on tehdä vain osan aikaa voimassa oleva nopeusrajoitus. Tällainen on tyypillinen koulujen kohdalla.

Rajoitus voi olla myös kalenteriin sidottu. Koulujen kohdalla rajoitus ei aina ole voimassa keskikesällä ja suosituissa rantapaikoissa se saattaa olla voimassa nimenomaan kesällä.

Ruotsalainen ei olisi ruotsalainen, ellei hän silloin tällöin kytkisi rajoituksiin myös sosiaalista kontrollia, "me täällä...".

Muutenkin etenkin asuntoalueiden porteilla on usein erilaisia rakennelmia ja kavennuksia korostamassa alhaisen ajonopeuden ajatusta.

Ja onhan siellä peltipoliisejakin ja runsaasti onkin. Ne eivät pääse yllättämään pimeälläkään, koska jokaista niistä edeltää varoitus ja muistutus nopeusrajoituksesta. Selitys, että en tiennyt, ei mene läpi.

Sopimus on niin kuin se luetaan

Keskustelemme tänään villisiasta.

Oikeastaan keskustelemme liikennemerkistä, jossa varoitetaan tiellä liikkujia törmäämisvaarasta villisian kanssa. Täysikasvuinen villisika painaa toistasataa kiloa, eikä törmäys ole aivan pikku juttu. Lisäksi kolarissa henkiin jäänyt villisika saattaa olla suunniltaan suuttumuksesta. Sen kanssa ei parane joutua auton ulkopuolelle kasvotusten.

Naapurimaassamme Ruotsissa on jonkinmoinen villisikakanta ja niinpä elukka on päässyt liikennemerkkiin:

Ranskassa, tuossa maassa jossa Obelix pyydysti villisikoja oikein olan takaa, merkintä on kovin erilainen:

Merkki, jossa on kauriin kuva ja lisäkilpenä "villisikoja", näyttäytyy verraten koomisena.

Mistä on kyse?

Liikennemerkeistä on vuonna 1968 sovittu Wienin kansainvälisessä liikennemerkkejä koskevassa sopimuksessa. Ilmeisesti kongressissa on vuoden 1815 tapaan tanssittu olan takaa ja ehkä peräti letkajenkkaakin. Syntyneessä sopimuksessa on koko joukko tulkinnanvaraisuuksia ja aika moni siihen liittynyt valtio myös asettanut varaumia, eli ilmoittanut että päätätte mitä päätätte mutta me pidämme päämme.

Asianosaista liikennemerkkiä koskee seuraava teksti:

Warning of a section of road on which there is a particular danger of animals crossing shall be given by a symbol representing the silhouette of the animal, domestic or wild, most frequently encountered, such as symbol A, 15a for a domestic animal and symbol A, 15b for a wild animal.

Ja nyt sitten ruvetaan tulkitsemaan, mitä tarkoittaa "most frequently encountered". 

Ranskalainen tulkinnee asiaa niin, että se tarkoittaa eläintä, joka Ranskan maaperällä on yleisin kolaroitava. Koska se on kauris, kaikissa villieläinmerkeissä esiintyy kauris, vaikka vaarana olisi törmätä muurahaiskarhuun, poliisikoiraan tai everstiluutnanttiin. Todellisuus sitten kerrotaan lisäkilvellä. Vastaavasta syystä Ranska varoittaa lehmän kuvalla esimerkiksi lampaasta.

Ruotsalainen tulkinta katsonee asiaa paikallisesti: Jos samassa paikassa voi esiintyä hirviä ja villisikoja, ei laiteta kahta kylttiä vaan jompikumpi, yleisyyden mukaisesti. Niinpä ruotsalaisilla on kaikkiaan seitsemän eläinmerkkiä ja Transportstyrelsenillä on oikeus lanseerata uusia tarvittaessa. Ruotsalainen ei myöskään vaivaudu pohtimaan, ovatko eläimet villejä vai ei, vaan kaikki on niputettu merkin A19 "Varning för djur" varianteiksi: A19 hirvi, A19-2 kauris, A19-3 nauta, A19-4 hevonen, A19-5 poro, A19-6 lammas, A19-7 villisika. Tämä näkökulma on viisas, koska ei tarvitse pohtia, onko poro villieläin vain kotieläin.

Johdonmukaista

Helsinki on sitten saanut uuden sillan. Purkukuntoon syöpynyt Hakaniemen silta on saanut rinnalleen uuden uutukaisen. Myös uutta viitoitusta on tieosuudella. Uusimuotoiset viitat ovat varsin selkeitä verrattuna vanhoihin, etenkin kun informaatiota on paljon.

Helsinki on kuitenkin katsonut tarpeelliseksi pitää kiinni sattumanvaraisesta ja epäjohdonmukaisesta ulosmenoteiden viittojen värikoodituksesta. 

Hakaniemen siltaa pääsee Sörnäisten Rantatielle, josta lähtee ulosmenoteitä, jotka kantakaupungin ulkopuolella muuttuvat moottoriteiksi: nelostie Lahteen, seiskatie Kotkaan ja kantatie 45 Tuusulaan. Seiskatiestä haarautuu kuutostie Porvoon tuolla puolen. Nelostie ja seiskatie kulkevat yhtä matkaa moottoritienä puolen tusinaa kilometriä, kunnes haarautuvat Tattariharjun liittymässä.

Hakaniemen sillalle tultaessa kuitenkin viitoitetaan 45-tie vihreänä, mutta nelostie ja seiskatie sinisenä. Tässä on kaiketi jokin logiikka.

Kun edetään muutaman sadan metrin verran sillan toiseen päähän, logiikka on ehtinyt kypsyä toisenlaiseksi. Nyt on seiskatie Kotkaan vihreällä mutta samaa moottoritietä Lahteen kulkeva nelostie sinisellä.

Kun viittoja tehdään, sen vertaa ei siis katsota tarpeeksi koordinoida piirustuksia ja tilauksia, että viitoitus olisi johdonmukaista.

Kun edetään kohti moottoriteiden alkupäätä, logiikka muuttuu taas ja väritys muuttuu asianmukaiseksi. Nyt sentään Lahtikin näkyy vihreällä pohjalla.

Kun viimein Maailman Toimivimman Kaupungin katu vaihtuu valtion maantieksi, viitoitus muuttuu jälleen: Nyt kuvioihin tulee mukaan myös Kouvola kuutostien varrella.

Liikenneministerin numerologiapuuhat

Liikenneministerin posti lienee hallituksen turhauttavimmasta päästä. Tekisi mieli näyttää, mutta hallituspuolueiden ykkösketju komentaa istumaan nurkassa, pitämään suu kiinni ja ennen kaikkea olemaan esittämättä mitään, mikä maksaa. Tavoitteenahan on rapistuttaa tieverkko kehitysmaatasolle.

Tällaisissa tilanteissa on Suomessa silloin tällöin turvauduttu numerologiaan: Vaihdetaan tien numero parempaan ja odotellaan Suuren Kurpitsan tuloa, jospa se toisi investointirahaa, koska onhan sietämätöntä, että laatu ei vastaa luokitusta.

Kouluesimerkki tästä on valtatie 18, jota liikenne- ja viestintäministeriö on kohta 30 vuotta työntänyt kuin käärmettä pyssyyn Vaasan ja Jyväskylän väliseksi ykkösreitiksi. Tämän kolmikymmenvuotisen sodan kestäessä Suurta Kurpitsaa ei ole kuulunut, mutta sitäkin enemmän irvistelyä muun muassa Teillä ja Turuilla ‑blogissa.

Seuraava numerologinen operaatio tehtiin ministeri Anu Vehviläisen johdolla. Valtatie 17 muutettiin valtatieksi 9 siinä toivossa, että tie parannettaisiin. Muutos astui voimaan vuonna 2010. Tielinjalla ei sielläkään Suuri Kurpitsa ole käynyt. Poikkeuksena on Jännevirran silta, joka oli pakko uusia, kun vanha rupesi hajoamaan käsiin. Tätä hanketta sorkki myös Teillä ja Turuilla artikkelissa Epätoivoista.

(Savonlinnan taidelukion kasvatin Vehviläisen toinen liikenneministerin saavutus oli investoida 42 miljoonaa Savonlinna-Huutokosken rataan, joka muutamaa vuotta myöhemmin tarpeettomana katkaistiin.)

Kesällä 2011 Teillä ja Turuilla artikkelissa E16 otti kantaa norjalaisruotsalaiseen hankkeeseen viitoittaa Oslon ja Gävlen väli eurooppatieksi, vaikka reitti on mutkainen ja kapea.

Tämän artikkelin lopussa oli vitsinä heitetty ajatus jatkaa E16 Suomessa Porista Joensuuhun. Ei pitäisi heitellä mokomia vitsejä, koska ne ovat vaarassa muuttua todeksi.

Ministeriö ja ministeri Lulu Ranne ovat tulleen julkisuuteen uudella numerologisella aloitteella: Muutetaan reitti Rauma-Tampere-Lahti-Kouvola-Kotka E16-tieksi. Laitetaan siis nykyisten teiden 12 ja 15 numeroiden alle lisää peltiä. Tampereella E16 kuitenkin erkanisi valtatiestä 12 ja reititettäisiin keskustatunnelin asemesta ohikulkutietä.

Muutosta toki perustellaan ylevillä sanankäänteillä.

Liikenne- ja viestintäministeriössä tarkastellaan isoa kuvaa ja koko maan etua. Suomen liikenneverkko on yhdistettävä vahvemmin osaksi länsimaista liikennejärjestelmää turvallisuus, talous ja huoltovarmuus huomioiden, liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranne sanoo.

Ehdotamme E16-tien jatkamista Suomen puolelle. Muutos vahvistaisi yhteyksiä länteen tiivistämällä entisestään Suomen ja Ruotsin välistä yhteistyötä ja korostamalla satamien roolia. Lisäksi muutos painottaisi Suomen sisäisen itä-länsi-suuntaisen liikenteen merkitystä, ministeri Ranne jatkaa.

Teillä ja Turuilla jää pohtimaan tienumerokilpien korrelaatiota turvallisuuteen, talouteen ja huoltovarmuuteen. Niihin eivät riittäne punavalkoiset numerot.

Ilmeisesti myös laivat osaavat paremmin navigoida tätä Selkämeren leveimmän kohdan ylittävää reittiä, kun satamissa ovat kilvet eurooppatielle.

Asiassa on se mielenkiintoinen seikka, että reitti Raumalta Kotkaan Turun kautta on ajoajaltaan 45 minuuttia lyhyempi ja 15 kilometriä lyhyempi kuin ehdotettu E16, ja on suurelta osaltaan moottoritietä.