Linnojen tiet

Tampereelle Kanta-Hämeen suunnasta johtavat valtatiet 3 ja 12 eivät suinkaan ole seudun ensimmäiset valtaväylät.

Kokemäenjoen vesistön reitit Nokialta Hämeenlinnan ja Hauhon suuntaan ovat ikivanhoja kulkuväyliä, joiden rannoilla on huomattava joukko rauta- ja pronssikautisia hauta- ja asuinpaikkoja. Nykyisin vedet ovat liikenteen este, ennen ne olivat liikennettä.



Asuinpaikkojen turvaamiseksi vainolaista vastaan vesiteiden lähettyville syntyi koko joukko muinaislinnoja, jotka olivat käytössä aina varhaiskeskiajalle asti. Muinaislinna on korkea ja usein jyrkkäseinämäinen mäki. Linnan puusto oli hakattu, jotta vihollinen ei pääse yllättämään.

Suomen laajin muinaismuistoalue on Sääksmäen Rapolan linna. Se on muodoltaan kraaterin kaltainen: Harjun huipun sisään jää 15 metriä syvä jääkauden aiheuttama hauta, jonka reunoilla asutus sijaitsi. Harjua kiertää yli kilometrin mittainen vallitus ja linna on korkeimmillaan 70 metriä viereisen Vanajaveden Rauttunselän yläpuolella.

Rapola joutui vielä 1900-luvulla kahdesti uhan kohteeksi. Se kuitenkin torjui uhat ja kolmostien linjausta siirrettiin sekä 1950-luvulla että 1990-luvulla tämän arvokkaan muistomerkin suojelemiseksi.

Kaikki linnat eivät kyenneet kestämään taipumatta: Janakkalan Kiianlinnan muinaislinnasta tuli Kalpalinnan laskettelukeskus. Toisaalta Siuron Linnavuori on vahvistunut siellä edelleenkin sijaitsevan puolustusteollisuuden ansiosta.

Tukossa

Espoon Suomenojalla on puolisentoista vuotta ollut käytössä liikenneympyrä, joka on suurelta osin kaksikaistainen. Ympyrä on välittänyt liikennettä odotuksiin nähden ällistyttävän hyvin.

Risteyksen rakenne on aika herkkä, koska neljästä ympyrän haarasta kolmessa on liikennevaloristeys hyvin lähellä ympyrää. Kun liikennevaloista ei pääse läpi samassa tahdissa kuin ympyrästä poistuu ajoneuvoja ja jonon pää ulottuu ympyrään asti, ympyrä tukkeutuu ja kaikkien suuntien liikenne seisahtuu.

Näin kävi tällä viikolla ja oikein kunnolla kävikin. Ympyrästä etelään kulkevan haaran katkaisevat Länsiväylältä nousevan rampin yläpäässä olevat liikennevalot. Niitä oli kaiketi hieman säädetty. Niin sitten kävi, että ympyrä tukkeutui aivan täysin ja liikennetilanne oli jotakuinkin kaoottinen. Tilanne olisi ollut ymmärrettävä ruuhka-aikana, mutta nyt keskellä hiljaista alkuiltapäivää ympyrän läpiajo kesti komeat 25 minuuttia.

Pienestä se on kiinni. Keltainen kortti on nostettu.

Viiden tunnelin maraton

Ykköstien valmistuminen lähestyy. Rakenteilla olevan Muurlan ja Lohjan välisen moottoritien on luvattu avautuvan liikenteelle 15.11.2008.

Tielle on tulossa seitsemän tunnelia. Näistä viisi rakennetaan Lohjan luoteispuolelle lähelle toisiaan noin yhdeksän kilometrin mittaiselle osuudelle. Näiden viiden tunnelin yhteispituus on 4,3 kilometriä, eli noin puolet tästä osuudesta matkataan maan alla.

Lohjalla sijaitseva Kisakallion Urheiluopisto järjestää 4.10.2008 Viiden tunnelin maraton ‑nimisen liikuntatapahtuman lähes valmiilla tiellä ja sen ympäristössä. Eipä taida olla aivan tavanomaista järjestää maratonjuoksutapahtumaa kilometrien mittaisiin moottoritietunneleihin. Tämäkin tilaisuus on ainutkertainen.

Valtatie, Nelostie

Maailman pohjoisimmaksi mainittu Keminmaan-Tornion moottoritie on saamassa jatkoa. Kemijoen siltojen rakennustyömaa on menossa ja Kemin ohituksen urakkasopimus on allekirjoitettu.

Työmaan valmistuttua taas yksi moottoriliikennetie vaipuu historiaan. Tuskin monikaan jää katkerasti kaipaamaan.

Valmistuttuaan moottoritien kokonaispituus on noin 30 kilometriä.

Etelästä käsin usein on esitetty näkemys, että jänkhälle poronmunanpurijoita varten rakennettu moottoritie on tarpeeton. Liikennelaskenta puhuu muuta. Kemin-Tornion seudulla on paljon teollisuuden ja satamien aiheuttamaan raskasta liikennettä ja tie on myös Suomen ja Ruotsin välinen tavaraliikenteen väylä. Ajoneuvojen määrä nelostiellä Kemin tienoilla on noin kaksinkertainen Päijänteen itäpuoleiseen Heinolan ja Jyväskylän väliseen osuuteen verrattuna.

Kiehtova, kiehtovampi, eurooppatie

Joitakin aikoja sitten Ruotsi sai muutetuksi Göteborgista Karesuandoon kulkevan korpivaltatiensä 45 eurooppatieksi 45. Pikku hämmingin jälkeen Karesuandosta Kaaresuvantoon Suomen puolelle kulkeva maantie 959 sekin numeroitiin E45-kyltillä. Olisihan ollut hieman kiusallista, jos eurooppatieverkkoon olisi jäänyt 800 metrin mittainen aukko.

Nyt ovat seudun kunnat vaatimassa, että E45-tie jatkettaisiin Hetan kautta Norjan puolelle Altaan asti. Tiehallinnon Lapin tiepiiri on sitä mieltä, että hyvä idea, mutta Liikenne- ja viestintäministeriö näyttää punaista.

Epäselväksi on jäänyt kuntien motiivi hankkeen ajamiseen. Mukana on muun muassa Ylitornio, jonka keskustasta on yli 240 kilometriä Palojoensuuhun, Ylitorniota lähimpänä sijaitsevaan ehdotetun uuden eurooppatien kohtaan.

Ilmeisesti eurooppatien ajatellaan tuovan massiivisia määriä matkailu- ja muuta liikennettä, jotka nostavat kituvien kuntien talouden messiaaniseen nousuun. Tätä ajatusta vastaan sotii se, että sekä Enontekiön että Utsjoen kuntia halkovat eurooppatiet jo nykyisin, mutta kuntien taloudellinen kantokyky ei siitä huolimatta ole aivan parasta A-luokkaa.

Mutta Ylitornio? Ylitornio on suunnilleen yhtä kaukana ehdotetusta E45-tiestä kuin on yläsavolainen Sonkajärven kunta E8-tiestä. Kuinkahan paljon Sonkajärven talous on mahtanut kohentua vuoden 2002 jälkeen? Tuolloinhan Turun ja Oulun välinen kasitie sai E8-tien kaluunat.

Pieni sivujuonne hankkeesta on se, että se vaikuttaisi lounaisen Norjan tien numerointiin. Norjalainen käytäntö on, että samaa numeroa ei käytetä valtatiellä ja eurooppatiellä. Norjan tie 45 menettäisi numeronsa ja lähin vapaa on 56. Koska 5-alkuiset tiet sijaitsevat selvästi pohjoisempana, pikkuasia voi laittaa liikkeelle ison lumipallon.

Parillisia

Ruotsista kuuluu kummia. Maassa on yli 35 vuotta noudatettu nopeusrajoitusjärjestelmää, jossa käytetään vain parittomia kymmeniä. Nyt järjestelmää täydennetään sallimalla myös 40, 60, 80, 100 ja 120 km/h rajoitukset.

Merkittävä osa nykyisistä ruotsalaisista maanteistä on nopeusrajoitukseltaan 90 km/h. Näistä teistä noin 17000 kilometriä muutetaan 80:n teiksi ja osalla rajoitus nostetaan sataseen. Osa 70:n rajoituksista nostetaan 80:n rajoituksiksi ja osalla moottoriteistä aiotaan sallia huima 120 km/h nopeus nykyisen 110:n sijaan.

Ruotsalainen liikenneturvallisuustyö ei siis perustu pelkkään nopeusrajoitusten alentamiseen, vaan siihen että tien laatu ja nopeusrajoitus vastaisivat ymmärrettävällä tavalla toisiaan.

Ahvenanmaa seuraa tiukasti ruotsalaista käytäntöä nopeusrajoitusten ja tiemerkintöjen suhteen. Jäämme odottelemaan, mitä saaristossa tuleman pitää.

Semanttista parannusta

Suomalaiseen tiehankekulttuuriin liittyy mielenkiintoinen ilmiö: Teiden rakentamisesta puhumista vältellään. Merkittäviäkin rakentamishankkeita hyssytellään kutsumalla niitä parannuksiksi.

Ilmeisesti parantaminen on jotain hyvää, jonka on helpompi mennä eduskunnassa läpi kuin pahan rakentamisen.

Viimeisen kymmenkunnan vuoden aikana on lähes koko noin 85 kilometrin mittainen osuus viitostietä Heinolan Lusin ja Mikkelin välillä rakennettu uudelleen. Ero 1950-luvun suunnitteludogmien mukaiseen surulliseen vanhaan tielinjaan on huikea. Uusi tie on rakennettu pääosin vanhan tien maastokäytävään. Poikkeus on Kuortin kohta, jossa uusi tie on runsaan puolentoista kilometrin etäisyydellä vanhasta.

Ilmeisesti uusi tie, joka rakennetaan vanhan läheisyyteen, ei olekaan uusi tie, vaan parannettu tie. Semantiikkaa.

Vastaavanlainen silmänkääntötemppu oli Turun ja Helsingin välisen rantaradan taannoinen "parantaminen". Uusi komea rata tehtiin enintään muutaman kilometrin etäisyydelle vanhasta, mutta vanhasta radasta ei tainnut uuteen kelvata yksikään ratapölkky tai kiskonpätkä. Uusikin rantarata on noin 30 kilometriä pitempi kuin olisi ollut Espoosta Lohjan kautta Saloon vedetty Elsa-rata.

Rantaradan "parantaminen" tuli kalliimmaksi kuin Elsa-rata, mutta kaiketi parantamiseen ryhtyminen oli poliittisena päätöksenä helpompi. Lisäksi pahat kielet puhuvat, että hallituksessa istuneelle RKP:lle oli ensiarvoisen tärkeää säilyttää ruotsinkielisten alueiden kautta kulkeva linjaus.

Semantiikkaa tai ei, lopputulos viitostiellä on mallikas. Moottoritietä tuolle välille ei hevin synny, mutta näkemäesteistä siivottu entistä suorempi ohituskaistoilla varustettu valtatie on hyvin sujuva. Osuuden keskivaiheilla vain on vielä parikymmentä kilometriä valtatieksi kelpaamatonta sutturänniä. Tämän pätkän saattamiseksi päiväjärjestyksestä on olemassa suunnitelma ja rakentamisen oli tarkoitus alkaa vuonna 2008, mutta suhdannetilanteen takia hanketta lykättiin vuodella. Vuoden lykkäys voi jäädä pitemmäksikin, koska valtion rahan käytön suunnittelu on lyhytjänteistä ja lykkäys voivat seurata toistaan.

Tarkkaa hommaa

Liikennemerkkien kielisuhteiden vahtiminen on tarkkaa hommaa. Se on melkein yhtä tarkkaa hommaa kuin kankkusen hoitaminen viskillä.

Perussääntöhän on, että viranomaisten asettamien kilpien kielisuhteet vastaavat sen kunnan kielisuhteita, joissa kilpi sijaitsee. Kaksikielisissä kunnissa enemmistökieli mainitaan ensin.

Vuoden 2009 uudenvuodenpäivänä on edessä maan historian tähän mennessä suurin kuntaliitospläjäys. Tässä yhteydessä kilpimaalareille ja tarrapajoille tulee töitä. Kielisuhteet nimittäin muuttuvat eräissä kunnissa ja vieläpä perin harvinaiseen suuntaan.

Pohjan kunta on kaksikielinen suomenkielisenemmistöinen kunta. Kun se vuoden vaihteessa liittyy Karjaan ja Tammisaaren kanssa uudeksi Raaseporin kaupungiksi, kaikki kyltit Pohjassa menevät uusiksi. Raasepori kun on ruotsinkielisenemmistöinen kaksikielinen kunta.

Vielä hienompaa on luvassa Sammatissa, Kälviällä ja Ullavassa. Sammatti liittyy kaksikieliseen Lohjaan; Kälviä ja Ullava puolestaan kaksikieliseen Kokkolaan. Niinpä Sammatissa, Kälviällä ja Ullavassa eivät riitä maali ja tarrakirjaimet, vaan tarvitaan myös peltiä ja peltiseppää, kun yksikielisiä kilpiä ryhdytään muuttamaan kaksikielisiksi. Sammatin 13 ruotsinkielistä asukasta ja Ullavan viisi kaikki toki ilahtunevat.

Poikkeus perussääntöön ovat valta-, kanta-, moottori- ja moottoriliikennetiet. Tienviitoille on omat säädöksensä. Merkeissä esiintyvä nimien järjestys ei riipu viitoitettavan kohteen kielisuhteista, vaan viitan sijaintikunnasta. Loogista. Yksikielisessä kunnassa on kaksikielinen viitta, jos viitoituskohde on yksikielinen erikielinen tai kaksikielinen enemmistöerikielinen.

Niinpä ykköstiellä Kaarinassa (yksikielinen suomenkielinen) on Turunmaan rannikkotielle viitat Parainen/Pargas ja Korppoo/Korpo, koska nämä kunnat on ruotsinkielisenemmistöisiä. Jos tulevaisuudessa käy kuten ennustetaan, eli vielä nimeämätön Paraisten ja saaristokuntien liitos muuttuu suomenkielisenemmistöiseksi, tekstit "Pargas" ja "Korpo" katoavat ykkösstien viitoista.

Tarkkaa on myös kantatiellä 67, kun Kaskista lähestytään Seinäjoen suunnasta.

Teuvalla (yksikielinen suomenkielinen) viitoituskohde on Kaskinen (kaksikielinen suomenkielisenemmistöinen). Kunnanrajan jälkeen Närpiössä (yksikielinen ruotsinkielinen) viitoituskohde on Kaskö/Kaskinen, koska kyse on kantatien viitoituksesta. Sääntö koskee kuitenkin vain tienviittoja; siksi Närpiössä sijaitsevassa etäisyystaulussa mainitaan vain Kaskö. Kaskisten rajan jälkeen viitoituskohde onkin sitten Kaskinen/Kaskö. Kaikki nämä variaatiot on bongattavissa noin 20 kilometrin matkalla.

Ehdottomasti tyylikkäin konstruktio on kuitenkin käytössä yksikielisessä Luodon kunnassa. Siellä kaikki kyltit ovat vain ruotsiksi, poislukien ne joissa kielletään jotain. Nämä ovat myös suomeksi.

Hämeen tunneli

Hämeenlinnan kaupunki on pitkään suunnitellut kaupungin halkaisevan moottoritien kattamista. Nyt on asia etenemässä kaupungin ja NCC:n välisen sopimuksen hyväksymiseen asti. Jos valmisteilla olevaan asemakaavaan ei kohdistu valituksia (uskooko joku, että ei kohdistuisi) ja suunnitelmat muutenkin toteutuvat, työt voivat alkaa vielä kuluvan vuoden aikana ja uuden tunnelin päälle ilmestyvän kauppakeskuksen avajaisia vietetään syyskuussa 2011.

Ratkaisu on varsin saman kaltainen kuin Rovaniemellä, jossa kaupungin keskustassa kuilussa kulkeva nelostie on parin korttelin matkan laitettu piiloon tien päälle rakennetun Revontuli-kauppakeskuksen päälle.

Hämeenlinnassa on käyty kiihkeääkin keskustelua, jossa ovat esiintyneet perinteiset argumentit, joissa on tuotu esiin huolestuminen kaupunkikuvasta ja myymälätilan liiallisesta rakentamisesta. Siksi tuleva asemakaava tuskin on läpihuutojuttu. Riitoja ja isoja muutoksia suunnitelmiin ennakoi myös sopimusteksti, joka takaa NCC:lle mahdollisuuden vetäytyä hankkeesta.

Jos hanke toteutuu, toivottavasti kauppakeskukseen tulee Revontulen ravintolamaailmaa kunnianhimoisempaa yrittämistä. En muista missään saaneeni niin surkeata kanasapuskaa kuin joitakin aikoja sitten Revontulen intialaisessa.

Maisematiellä

Majesteettisen Yllästunturin vastakkaisilla puolilla sijaitsevien Äkäslompolon ja Ylläsjärven kylien ja hiihtokeskusten välistä tietä suunniteltiin vuosikymmenet. Linnuntietä kylien välimatka on kymmenkunta kilometriä ja hiihtokeskusten vain noin neljä. Lintu lentäessään joutuu kiipeämään aika korkealle: Ylläksen huippu on puoli kilometriä ympäröiviä tasankoja korkeammalla.

Maantietä kylien välimatka oli noin 30 kilometriä pitkin kapeita ja mutkaisia teitä; hiihtokeskusten välillä mittariin kertyi noin 40 kilometriä.

Suunnitelmista mielikuvituksellisin taisi olla hiihtokeskusten välinen maantietunneli, joka olisi rahoitettu tunneliin sijoitetun kioskin avulla.

Suunnittelijan tehtävä ei ole helppo, kun vastakkain asettuvat merkittävät kuljetustarpeet ja merkittävät maisema- ja luontoarvot.

Loppujen lopuksi ratkaisuksi muodostui vajaat 9 kilometriä pitkä tunturin huipun länsipuolelta kiertävä tie, joka sai nimekseen Maisematie. Kylien välinen matka lyheni 15 kilometriä ja hiihtokeskusten 28.

Herkkään Lapin maisemaan sijoittuvaan tiehen suhtautuminen oli varsin varauksellista, mutta nyt kun tie on valmis, lopputulosta voidaan pitää varsin onnistuneena. Tie kulkee korkeimmillaan hieman puurajan alapuolella eikä se se alempaa katsottuna juuri erotu. Hiihtohissit ovat paljon suurempi maisemahaava kuin tie.

Pimeään talvisaikaan tie on erityisen näyttävä tien varteen sijoitetun valaistustaiteen ansiosta. Itse taideteoksista vastaa luonto ja valaistus tuo ne esiin ja korostaa niitä. Säkkipimeästä talviyöstä esiin nouseva valaistu lumipeitteinen ikipetäjä on näkynä sellainen, jota urbaaneinkaan kivikylän asukki ei voi vastustaa.

Säälittävissä tapauksissa

Asetus ajoneuvon kuljettamisesta tiellä sallii henkilökuljetuksen kuorma- ja pakettiauton tavaratilassa "säälittävissä tapauksissa". Tämän pykälän nojalla kuljetus lienee sallittua nelostien Päijänteen itäpuoleisella osuudella. Tie on jotakuinkin säälittävää tasoa.

Nyt on valoa näkyvissä tunnelin päässä. Valtiolta on löytynyt rahaa tien eteläosaa koskevien parannussuunnitelmien toteuttamiseksi. Työt Lusin ja Hartolan välillä ovat käynnissä. Eurooppatieksi nimitetyn kärrypolun pahimpia mutkia oiotaan ja ohituskaistojakin on tiedossa.

Koko Lusin ja Vaajakosken välinen parannus on ajoitettu vuosille 2007-2010. Uutta tielinjaa on tulossa osuuden pohjoisosiin 21 kilometriä ja eteläosiin kymmenkunta. Muuten tietä parannetaan pääosin nykyisellä paikallaan; leventäen, risteyksiä kanavoiden ja ohituskaistoja rakentaen.

Uusia ohituskaistoja sisältyy suunnitelmiin peräti 24 kappaletta nykyisten kolmen lisäksi. Kaikki ohituskaistat Joutsan pohjoispuolella sijaitsevaa varalaskupaikkaa lukuun ottamatta varustetaan keskikaiteilla.

Toivottavasti valtiolla on viisautta huolehtia myös tulevien vuosien rahoituksesta, jotta suunnitellut työt saadaan tehdyiksi. Tinkimisvaraa ei juuri olisi. Suunnitelluillakaan toimenpiteillä tiestä ei tule jumalaista väylää kullatuilla kurpitsakieseillä ajettavaksi. Säälittävä tapaus se ei enää kuitenkaan olisi.

Numerologiaa

Vaasan ja Jyväskylän välillä kulkee kaksi, yksi tai nolla valtatietä.

Tämä on hyvin moniarvoinen ajattelutapa. Se, joka ajattelee, että kaupunkien välillä on sekä valtatie 18 että valtateiden 16 ja 13 kautta kulkeva reitti, ilmoittaa valtateiden lukumääräksi kaksi. Se, joka ajattelee, että vain valtatie 18 kulkee samalla numerolla kaupungista toiseen, ilmoittaa lukumääräksi yksi. Se, joka on sitä mieltä, että valtatie 18 ei ole valtatie lainkaan, ilmoittaa lukumääräksi nolla.

Nollan kannalla oleva ei välttämättä ole lainkaan väärässä.

Tiehallinnolla ja sen edeltäjillä on vuosikymmenet ollut suunnitelma valtatien rakentamiseksi Vaasasta Seinäjoen kautta Jyväskylään. Koska kaupunkien välillä on jo vuosikymmenet ollut kelvollinen reitti Kyyjärven kautta, eivät rakentamishankkeet ole ymmärrettävästi edenneet aivan Kimi Räikkösen vauhtia.

Onhan Seinäjoen-Ähtärin reitti toki lyhyempi, linnuntietä lähes 50 kilometriä lyhyempi, ja linnuntie kulkee aika kivasti läheltä useita taajamia. Tosin se kulkee myös aika kovasti muutaman järven yli ja se ei siten toteudu. Nettohyöty on siten alle 50 kilometriä. Tätä nykyä ero on noin 15 kilometriä.

Koska rakentamisrahoja on ollut käytettävissä rajallisesti, Vaasasta tehtiin valtatie Jyväskylään maalipurkilla ja pensselillä: Vanhat tienumerokyltit maalattiin punaisella ja valkoisella valtatien väreihin. Ja katso, valtatie 18 oli valmis!

Tässä yhteydessä tapahtui melkoista säätykiertoakin: Kouran kautta kulkeva maantie 6961 kolmine rautatien tasoristeyksineen hyppäsi kertaheitolla parinkin tieluokan yli ja pääsi valtatieksi.

Multian ja Ähtärin Myllymäen välillä tie kulkee valtateiksi varsin mielenkiintoisia rallipolkuja. Tiesuunnitelma oikaisua varten on tehty, mutta se on jo vanhentunutkin. Oikaisu ei ole päässyt minkäänlaiselle prioriteettilistalle.

Yksi valtatieltä toivottu ominaisuus on reitin jatkuvuus. Kääntyyhän toki nelostiekin: Ensimmäisen kerran Lusissa, pariin otteeseen Jyväskylän tienoilla ja neljännen kerran Keminmaalla. Mutta valtatie 18 se kääntyykin yhdeksässä (9) risteyksessä noin 270 kilometrin matkallaan.

Kaikesta tästä huolimatta Tiehallinto haluaa uskotella, että valtatie 18 on olemassa. Asiassa on menty jopa niin pitkälle, että Vaasan ja Ylistaron välisen valtatien numero 16 vaihdettiin numeroksi 18, jotta voidaan esittää, että Vaasasta Jyväskylään kulkee yhtenäinen valtatie.

Tätä kaunista kuviota tosin hämmentää sellainen pieni kiusallinen yksityiskohta, että Ylistarossa, teiden 16 ja 18 haarautumiskohdassa, viitoitus Jyväskylään ei ole valtatielle 18, vaan valtatielle 16.

Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää

Saimaan kanavan (ja samalla Suomen) korkein sulku on Lappeenrannassa sijaitseva Mälkiän sulku, joka on kanavan Saimaata lähinnä oleva sulku. Sulussa vedenpinnan taso nousee kertalaakista 12,2 metriä.

Kanavan kiinteiden siltojen alikulkukorkeus on 25 metriä, eli ne ovat aika komeita.

Kanavalla on menossa työmaa. Kuutostie rakennetaan Lappeenrannan ja Imatran välillä nelikaistaiseksi ja tässä yhteydessä rakennetaan uudelleen myös Mälkiän alakanavan ylittävä valtatiesilta.

Sillan historia on mielenkiintoinen: Vuonna 1958 valmistui Mälkiään silta, joka ylitti sodassa tuhoutuneen ja katkenneen kanavan. Silta oli mitoitettu 1930-luvulla päätettyjen kanavan mittojen mukaisesti 22 metrin korkuiseksi.

Niin sitten kävi, että Suomi ja Neuvostoliitto pääsivät vuonna 1962 sopuun Saimaan kanavan uudelleen rakentamisesta. Kanavan mitoitus muutettiin siten, että sillä pystyvät kulkemaan jonkin verran suuremmat ja korkeammat alukset kuin 1930-luvulla suunniteltiin. Maksimikorkeudeksi määrättin 24,5 metriä, mikä edellyttää silloilta 25 metrin alikulkukorkeutta.

Mälkiän silta siis jäi liian matalaksi. Harmin paikka, uusi kallis silta.

Suunnittelutyön aikana päädyttiin siihen, että sillan korottaminen ei mielekkäin panostuksin onnistu, vaan paikalle päädyttiin rakentamaan uusi silta. Tämän valmistuttua vanha silta purettiin alle 10 vuoden ikäisenä ja purkutöissä tehtiin mielenkiintoinen ja kauaskantoinen ratkaisu: Vanhan sillan kansi vedettiin tunkeilla pois paikaltaan ja se upotettiin kokonaisena uuden sillan varsin rötväkkään kokoiseen Imatran puoleiseen penkereeseen.

Ratkaisun kauaskantoisuus tulee esiin nyt menossa olevassa siltatyömaassa. Sillasta nimittäin tulee erilainen. Vanhan kanavan katkaiseva rötväkkä penger puretaan ja uudesta siltaparista tulee selvästi nykyistä pitempi, noin 330 metrin mittainen.

Purettavan penkereen sisällä on edelleenkin vuoden 1958 sillan kansi. Mihinkä se sieltä olisi kadonnut. Toivottavasti urakoitsijalla on paremmat piikkausvehkeet kuin 1960-luvulla. Olisihan kiusallista, jos siltakantta pitäisi taas lähteä hinaamaan jonnekin, upotettavaksi pois silmistä.

Ruuhkaa kasitiellä?

Turun ja Helsingin välinen moottoritie on viimeinkin valmistumassa. Rakenteilla oleva viimeinen osuus Lohjan ja Muurlan välillä avataan liikenteelle 15.11.2008.

Mielenkiintoinen kysymys on, siirtyykö Rauman seudun liikennettä valtatielle 8 siinä määrin, että jo nyt ruuhkainen ja hankala tie ruuhkautuu entisestään.

Raumalta lyhyin tie pääkaupunkiseudulle kulkee Huittisten kautta. Tähän reittiin sisältyy 200 kilometriä kaksikaistaista tietä, jonka taso on paikoin perin vaatimaton. Taso ei räjähdysmäisesti nouse nyt meneillään olevilla kakkostien yksittäisillä parannushankkeilla.

Reitti Raumalta etelään Turun tienoille ja siitä Helsinkiin on vain kymmenkunta kilometriä lyhyintä reittiä pitempi ja moottoritien valmistumisen jälkeen reitillä on kaksikaistaista tietä vain 90 kilometriä. Tämä saattaa hyvinkin nousta kiehtovaksi reittivaihtoehdoksi, niin henkilöautoliikenteelle kuin raskaammallekin. Kakkostien turvallisuutta vähenevä liikenne tietysti parantaisi, mutta kasitiellä voi käydä päinvastoin.

Kasitie Turun ja Porin välillä nimittäin on aika surkea.

Vanha Rouva saa mennä

Nelostiellä Viitasaarella on aloitettu rakennustyöt. Yksi kuudesta 1960-luvun komeasta riippusillasta on käynyt väsyneeksi ja tien tulpaksi.

Hännilänsalmen silta Keiteleen yli valmistui vuonna 1962 se poisti viimeisen valtateillä olleen lossin. Sillalla on siten mielenkiintoinen tiehistoriallinen tausta.

Sillan teräsrakenteet ovat hiljalleen väsyneet, sillan kansi on kapea ja erikoiskuljetuksetkaan eivät sen yli mahdu. Riippusillathan ovat usein sekä leveys- että korkeusrajoitteisia.

Nyt sillan viereen on ryhdytty rakentamaan tusinasiltaa. Hieman ilmeisesti sekä Tiehallintoa että urakoitsijaa Destiaa nolottaa. Tiedotusmateriaalissa kun ei juuri mainosteta sitä, että uuden sillan valmistuttua vanha puretaan. Niin on yksi näyttävä silta kadonnut.

Vanha rouva on tehtävänsä tehnyt. Vanha rouva saa mennä.

Jäätiet sulavat

Pitkät viralliset jäätiet on sitten laitettu tältä erää kesäteloille. Pielisen jäätie Kolin ja Lieksan Vuonislahden välillä suljettiin viime viikolla ja Hailuodon jäätie muutamaa päivää aikaisemmin. Pielisen jäätie oli käytössä pari kuukautta, mutta Hailuodon tie ainoastaan pari viikkoa. Hailuodon jäätie saatiin auki vasta silloin, kun tie yleensä jo suljetaan.

Jääteiden lyhyt käyttöaika ei ole mitenkään uusi ilmiö. Talvet eivät ole toistensa kopioita. Pielisellä on joskus tie jäänyt kokonaan avaamatta, viimeksi talvella 2001. Hailuodon jäätien kuntoon taas vaikuttavat hyvin paljon tuuliolosuhteet. Sopivat tuulet rikkovat jään pintaan railoja ja silloin tie on käyttökelvoton, vaikka jään vahvuus muuten olisi riittävä.

Pielisen jäätien pituus on noin 7,5 km ja se lyhentää Kolin ja Lieksan välistä matkaa noin 50 km. Hailuodon jäätiellä on mittaa noin 9 km. Se ei lyhennä matkaa kilometreissä, mutta vapauttaa lautta-aikatauluista.



Pielisen jäätie

Länsiväylällä kaivetaan

Länsiväylälle on Suomenojan liittymän itäpuolelle tulossa shikaani. Tie ylittää kyseisessä kohdassa Suomenojan ja siltarumpujen rakenteet ovat pettäneet. Tilapäisesti tuettu silta puretaan ja paikalle rakennetaan kokonaan uusi silta ja kevyen liikenteen alikulku. Työmaan kohdalle rakennetaan kiertotie, joka on käytössä runsaat puoli vuotta, tammikuuhun 2009 asti.

Kehä ykkösellä kaivetaan

Kehä I:n parantamistyöt Leppävaarassa ovat viimeinkin alkamassa. Vallikallion kohdalla tie sujautetaan tunneliin. Shellin nurkan elämää suuremmat liikennevalot jäävät historiaan. Tunneli koostuu kahdesta nelikaistaisesta putkesta, eli tie on tuolla kohdalla peräti kahdeksankaistainen.

Työmaan eteläpäässä laitetaan uusiksi Turunväylän liittymä. Taannoinen pikaviritysramppi Turun suunnasta Kehälle pohjoiseen puretaan ja se korvataan uudella vasemmalle kaartuvalla rampilla. Tiellä jo käytettyä kokoojaramppitekniikkaa laajennetaan: Perin ongelmallisen Säterinsolmun liittymän rampit ohjataan päätien sijaan tämän rinnalla kulkevalle kokoojarampille. Säteriin ja Perkkaalle kääntyvien pitääkin osata haarautua jo riittävässä ajoin. Toivottavasti tulevan tien opasteet osataan suunnitella selkeiksi.

Kelirikkoa

Sorateille on luvassa vaikea kelirikkokevät. Jo nyt ovat eteläisen Suomen pikkuteiden pinnat paikoin aika huonossa kunnossa. Kuoppia on, tottakai, mutta hankalampia ovat kohdat, joissa tien pinta on mennyt täysin liejuksi. Hyvässä (tai huonossa) lykyssä mutavelliin saattaa jäädä kiinni.