Muunneltua neliapilaa

Neliapila on perinteinen kahden moottoritien (tai muun kaksiajorataisen väylän) risteyksessä käytettävä liittymätyyppi. Se toteutus on verraten halpa, koska yksi silta riittää. Silta kaiken lisäksi on yleensä suora ja sillä ei tarvitse olla paljon enemmän pituutta kuin alla kulkevan tien leveys.

Neliapilaa on kuitenkin uudemmassa tienrakentamisessa karsastettu sen pulmien takia. Peruspulma on se, että silmukkaramppien kärkien väliin jää kovin lyhyt  sekoittumisalue. Pulma korostuu silloin, kun liittymässä on paljon kääntyvää liikennettä. Toinen pulma on silmukkaramppien jyrkkyys. Näitä pulmia on mahdollista kompensoida kasvattamalla liittymän pinta-alaa. Kaupunkialueilla tämä ei ole mahdollista ja muuallakin se lisää maan lunastuksen kustannuksia.

On kuitenkin varsin yllättävää, että Euroopan johtavassa moottoritiemaassa Saksassa neliapila on säilyttänyt asemansa. Suurin osa uusistakin isoista liittymistä on toteutettu neliapilapohjalta.

Saksassa on kuitenkin muutama neliapilasta hieman muunneltu liittymä, jossa sekoittumisalueet on poistettu. Liittymä on konstruktioltaan hieman monimutkainen. Esimerkkimme on teiden A52 ja A61 liittymä Mönchengladbachin pohjoispuolella.



Ratkaisussa on lounais- ja koillissektorin 270 asteen silmukat korvattu vasemmalle kaartavilla 180 asteen rampeilla. Lisäksi reitti jäljelle jääneille silmukoille on viety mutkalle site, että se ei kohtaa muunneltua ramppia. Sekoittumisalueen poistumisen vastapainoksi ratkaisussa tulee tehtäväksi useampia siltoja ja liittymän keskustan silta on pitempi, Lisäksi kääntyvä liikenne liittyy mooottoriteihin kahdessa kohdassa, mikä voi johtaa suurempaan häiriöherkkyteen.



Tien käyttäjän kannalta liittymä ei poikkea tavanomaisesta.



Periaatteessa samanlainen ratkaisu on Düsseldorfin koillispuolella sijaiseva A3:n ja A52:n liittymä. Monimutkaisuusastetta nostaa puoli kilometriä lounaaseen sijaitseva A524:n liittymä, jossa kompleksiin liittyy viides haara.



Vahvasti kanavoidussa liittymässä on paikoitellen kaistoja huomattava määrä rinnakkain. Kaistoja on 11 vaikka liittymän läpi kulkevia päätien kaistoja onkin vain 2+2.

Teillä ja Turuilla testaa - Turveradantie

Turveradantie on uusi katuyhteys Espoossa. Se on esiintynyt suunnitelmakartoissa kymmeniä vuosia. Puolisen vuotta sitten odotus päättyi ja tie avattiin kaiken kansan käyttöön. Nyt on koeajon aika.

Fonecta


Tie yhdistää Nihtisillan ja Leppävaaran välisen kadun Nuijalantie-Friisinmäentien ja Mankkaanlaaksontien.

Tie liittyy Turunväylään uuden liittymän 44 kautta. Liittymä on vajaaramppinen: siitä on rampit vain itään Helsingin suuntaan. Liikennevirasto perustelee, että länsiramppeja ei voi olla, koska Nihtisillan liittymä on liian lähellä. Stoori ontuu, koska liittymä on aika tarkkaan Nihtisillan ja Leppäsolmun liittymien puolessavälissä. Espoo olisi halunnut liittymästä täydellisen. Teillä ja Turuilla arvelee, että kaupungin ja tienpitäjän välillä on käyty periaatteellista nokkapokkaa, jossa itse asia on jäänyt sivuseikaksi.



Viitoitus Turunväylällä alkaa heti Kehä I:n jälkeen. Laajalahteen viitoituskohteena on Teillä ja Turuilla jo aiemmin ottanut kantaa artikkelissa Klopinkylä. Helsingistä saavuttaessa liittymään pääsy edellyttää yhden ajokaistan ylittämistä.



Tien eteläpää on liikenneympyrä, joka rakennettiin Mankkaanlaaksontiessä aiemmin olleen jyrkän mutkan tilalle.



Katuverkon kanssa tie risteää kahdesti. Vanhan-Mankkaan tien ja Koivuviidantien risteyksessä on liikennevalot.



Mitoitusnopeuteen nähden tiessä on useita varsin ahtaita ja jyrkkiä sivuttaissiirtymiä. Oletamme, että renkaita tullaan rikkomaan sekä korokkeisiin että reunakiviin.



Sinimäentien-Turvesuontien risteyksessä on jossain määrin hämmentävä liikenneympyrä. Tie on kummastakin suunnasta viitoitettu Laajalahteen, mutta tässä risteyksessä viitoituskohteena ei olekaan Laajalahti vaan Kehä I.

Tavanomainen suunnittelukäytäntö on, että risteyksen läpi ajava voi pitää ajokaistansa, mutta tässä näin ei ole. Kaistaa vaihtamatta tullaan liikenneympyrään oikealla kaistalla. Liikenneympyrä on viitoista huolimatta kanavoitu siten, että kummaltakin kaistalta pääseen eteenpäin. Vasenta kaistaa ympyrästä poistumisen ajolinja ei ole kuitenkaan aivan luonteva: Poistumiskaistojen välissä on koroke, jonka vasemmalta kiertäminen on töksähtävä.



Oikea kaista päättyy verraten yllättäen ympyrän jälkeen. Lisäksi heti päättymiskohdassa on seuraavan risteyksen ajokaistaopastus, joka on ristiriidassa ympyrän jälkeen esiintyvän järjestelyn kanssa. Huonoissa näköolosuhteissa voi johtaa kiusallisiin erehdyksiin.



Myös vastakkaisesta suunnasta tultaessa suoraan ajavien ajolinja on epäjatkuva. Suoraan ajaville aukeaa oikea kaista varsin yllättäen. Jos ei vaihda kaistaa, ajautuu Kehä ykköselle. No, tästäkin pääsee kumpaakin kaistaa yli, vaikka opasteet muuta kertovatkin. Vasemman kaistan poistuminen on samalla tavoin töksähtävä kuin aiemmin todettu.



Ympyrän kieppeillä kohdataan yllätys: Lisäkilvet on laadittu ruotsalaisella liikennemerkkifontilla.



Tie päättyy T-risteykseen. Hieman ennen risteystä on Turunväylältä nousevan rampin risteys. Se on sen verran lähellä T-risteystä, että on olemassa riski kääntyä ajamaan moottoritietä väärään suuntaan.

Teillä ja Turuilla kiittää

• Tien varsin rauhallista geometriaa
• Pääkatujen risteysten rakentamista liikennevaloristeyksiksi tai liikenneympyräksi
• Melusuojausta Laajalahden ja Tapiolan kohdalla

Teillä ja Turuilla moittii

• Kaksiramppisuutta
• Laajalahtea viitoituskohteena ja kohteen kadottamista
• Epäonnistunutta liikenneympyrän suunnittelua
• Eräitä tarpeettoman tiukkoja sivuttaissiirtymiä

Helsingin muuri

Tienpitäjät ovat sitten rakentaneet Helsingin muurin.

Kaikilla merkittävillä poikittaisväylillä on menossa siltatyö yhtaikaa. Kehäteiden jonot ovat varsin messeviä ja katuverkko tukossa vaihtoehtoväyliä etsivistä.




Kehä III:lla on raportoitu kymmenen kilometrin jonoja kehän ja kolmostien liittymän siltatyön takia. Joku voisi kysellä, mitä ihmettä, vastahan liittymän massiiviset tietyöt valmistuivat loppuvuodesta 2011.

Aivan...

Kas kun remonttien näennäistä hintaa lasketaan siten, että kaikkia tarpeellisia töitä ei tehdäkään remontin aikana. Tällä varmistetaan, että remontti saadaan käyntiin, mutta yhtä lailla varmistetaan remontin pitkä kesto. Vuoden 2009-2011 työmaan kestäessä ei korjattu paikalla jo olleita siltoja. Siksi ne pitää korjata nyt. Jos tämä lisähaitta yhdistetään liittymän rakentamiseen alkuperäiseen hyöty/kustannuslaskelmaan, laskelma voi olla kovin toisen näköinen.

Kehä I:llä on menossa remontti, jossa sekä Vihdintien että Hämeenlinnanväylän liittymiä uudistetaan. Kaistoja on suljettu ja ruuhka-aikaan meno on sen mukaista. Asiaan kuuluu, että kolmostien ylittävistä silloista vain toinen uusitaan, eli vastaava remontti on edessä muutaman vuoden kuluttua.

Kolmostien ja Metsäläntien liittymäsilta on sekin remontissa. Remontti kestää marraskuuhun. Kolmesta kaistasta yksi on kadonnut ja loppuja on kavennettu. Tahmeaa liikennettä.

Eteläisin katkos on Hakamäentie, jossa rakennetaan uutta. Hakamäentien ja kehä III:n tapaukset ovat samanlaiset. Hakamäentien 100 miljoonan euron remontti valmistui vuonna 2009 ja jo vuonna 2014 tie otettiin uudelleen työn alle, koska yhden sillan uusinta "unohtui". Teillä ja Turuilla otti Hakamäentiehen kantaa artikkelissa Elefantin syöntiä pari vuotta sitten.

Ja kun kaikki tämä koordinoidaan tapahtumaan samanaikaisesti, niin Helsingin muurihan se siitä syntyy.

Työmaalla

Teillä ja turuilla on joskus aiemminkin siunaillut sitä, kuinka sattumanvaraisesti tietyömailla saatetaan asettaa liikennemerkkejä. Vähän siihen tyyliin, että laitetaan nyt tuohon tuollainen merkki, kun vähään aikaan ei ole laitettu. Tässäkin on suuria eroja. Joillakin työmailla on asiat hoidettu erinomaisesti ja millin tarkkuudella.

Viikon erikoisuudet tarjoaa Vihdintien parannustyömaa, urakoitsijana Destia Oy.

Työmaalla tehdään erilaisia kaistajärjestelyjä. Joissakin tilanteissa kaistoja on jouduttu kaventamaan ja sellaisesta tiedottaminen on paikallaan. Tilannetta vartenhan on aivan oma liikennemerkkinsäkin:


Tien varressa on kuitenkin aivan jotain muuta. Kuvio on kuin kapenevan tien liikennemerkissä, mutta muoto ei ole varoitusmerkin lainkaan. Ikään kuin taiteilija ei olisi osannut päättää, laittaako varoitusmerkki vai ajokaistaopastus. Laitetaan sitten elementtejä kummastakin.



Samalla työmaalla nopeusrajoitukset vaihtelevat verraten tiiviisti 30:n ja 60:n välillä.

Konalantien kohdalla Vihdintien nopeusrajoitus on 40 km/h. Tästä urakoitsija on koettanut laittaa Konalantien puolelle mielenkiintoisen toteemin.



Tarkoitus on selvä: Risteävässä suunnassa on nopeusrajoitus 40 km/h. Mutta toteutus menee kaseikkoon.

Tienpitäjää nimittäin sitoo ns. liikennemerkkipäätös eli Liikenneministeriön päätös liikenteen ohjauslaitteista, joka antaa tieliikennelakia ja ‑asetusta täsmentäviä ohjeita. Nopeusrajoituksen osalta säädös täsmentää tieliikenneasetusta siten, että asetuksen mainitsemat lisäkilvet "Alue" ja "Yleisrajoitus" ovat ainoat sallitut. Risteävän tien nopeusrajoitusta ei siis voi merkitä kuvan mukaisesti. Vaihtoehtoja ovat joko nopeusrajoitusalue tai rajoituksen toistaminen jokaisen risteyksen jälkeen. Jälkimmäinen joka tapauksessa olisi oiva käytäntö.

Käytännössä siis tuolla Vihdintien osuudella rajoitus on 40 km/h Vihdintietä tuleville ja 80 km/h Konalantieltä tuleville. Siinäpä onkin mielenkiintoinen juridinen kysymys, mitä tapahtuu jos joku Konalantieltä tuleva luottaa taajama päättyy ‑merkkiin ja porhaltaa Vihdintiellä tutkaan nopeudella 80 km/h.