Pituuseroja

Pitkiä ajomatkoja taittaessa voi ajankulua kehittää vaikkapa paikannimistä. Yksi harrastus on hakea viittoja, suunnistustauluja, rajakilpiä, etäisyystauluja ja muita vastaavia, joissa pisimmän ja lyhyimmän nimen erotus on suuri. Pysyttäydytään tällä kertaa aidoissa paikannimissä ja jätetään Pienteollisuuspuisto ja muut sellaiset tarkastelun ulkopuolelle.

Katse helposti kohdistuu Iin suuntaan. Maankuntarajakilvistä tässä lajissa pisimmän korren vie Simon ja Iin rajalla oleva kilpi. Siinä on samassa kilvessä lyhyin kunnan nimi (2 kirjainta) ja pisin maakunnan nimi (16 kirjainta).

Ii on muutenkin hyvä kohden erilaisiin havaintoihin. Tien 851 päätepisteiden nimissä on yhteensä seitsemän kirjainta, joista vain yksi (1) on konsonantti.

Kun on tapana pitää tienviitat tasapitkinä, eli pisimmän nimen mukaisina, joskus lopputulos on hieman koominen, kun nimien pituusero on suuri.

Ii on silläkin tavoin mielenkiintoinen, että nelostiellä on etäisyyskilpiä, joissa kahdessa nimessä on yhteensä ainoastaan kuusi kirjainta.

Asiassa on vieläpä se vekkuli seikka, että samanlaisia kilpiä on myös toiseen suuntaan.  Oulu/Ii-yhdistelmässäkin konsonantteja on vain yksi.

Ii/Maalismaa, jossa pituusero on siis seitsemän, ei kuitenkaan ole pituuserona suurin. Oulu/Ylikiiminki pääsee samoihin, mutta Vaasa/Uusikaarlepyy-viitassa ero on kahdeksan.

Pitkälle pääsee kuitenkin nimellä Kristiinankaupunki, jossa on 18 kirjainta. Kun se laitetaan samaan tauluun kasitiellä Porin kanssa, erotus on peräti 14.

Het Imperium slaat terug

Antwerpenin suunnasta on viime päivänä kuulunut kummallisia. Etten sanoisi ennen kuulumattomia.

Antwerpenin kehätien viitoitus on uusittu. Valtakunnan tason uutiseksi on noussut se, että tie Liègen kaupunkiin on viitoitettu nimellä Liège.

Liège sijaitsee Belgian ranskankielisellä alueella, mutta Antwerpen on Flanderia ja siellä ei ranskaa jukolauta kirjoitella. Kielilaki on tiukka: kyltin sijainti ratkaisee, ei se mitä nimeä kaupunki itsestään käyttää. Sellaista joustavuus, että voitaisiin käyttää sekä flaamia että ranskaa, on toki kaksikielisen Brysselin ulkopuolella täysin pois suljettu ajatus. Mihin maailma joutuisikaan mokoman anarkian vallitessa.

Mistä siis on kyse? Flanderilla ja Vallonialla on omat tielaitoksensa ja ne ovat yrittäneet ajatella tienkäyttäjää ja asettautua älyttömyyksiin menneen kielipolitiikan yläpuolelle. Liège tunnetaan ennen kaikkea omalla nimellään, vaikka se flaamiksi onkin Luik ja saksaksi Lüttich.

Kriittisiä kieliä ovat flaami ja ranska. Muihin on lupa suhtautua rennommin. Esimerkiksi moottoritie A3/E40 on ranskankielisellä alueella viitoitettu Aacheniin, vaikka tämä Kaarle Suuren residenssi onkin ranskaksi Aix-la-Chapelle. 

Antwerpenin kehätien viitoituksen elinikä jäi lyhyeksi imperiumin vastaiskun edessä. Flanderin liikenneministeri Lydia Peeters on puuttunut asiaan ja määrännyt tienpitäjän noudattamaan Belgian kielilakeja. Niinpä sitten lähipäivinä teippaillaan Lièget umpeen ja laitetaan Luikit tilalle. 

Pääväyliä

Uudellamaalla aikoinaan ilmestynyt aviisi Nyland kertoo tuoreeltaan kesäkuussa 1938, että 1.6.1938 alkaen Helsingissä on viisi pääväylää autoliikenteelle.

Taustalla on se. että Helsinki oli pitkään kahden ulosmenotien varassa: Läntinen Viertotie kulki Haagan suuntaan ja haarautui ensimmäisen kerran Pitäjänmäellä. Pohjoiseen ja itään kuljettiin Itäistä Viertotietä Vanhankaupunginkoskelle ja sieltä edelleen Malmin ja Sipoon suuntaan.

Kun valtio vuonna 1938 numeroi omat päätiensä, olisi ollut hieman hassua, että Helsingistä säteittäisesti lähteneet päätiet eivät olisi olleet kaupungin alueella erityisasemassa.

Niinpä tapahtui seuraavaa:

• Läntinen Viertotie nimettiin uudelleen Turuntieksi ja se ulottui Pohjoiselta Rautatienkadulta Haagan kauppalan rajalle teiden 1, 2 ja 3 päähän.
• Itäinen Viertotie sai nimekseen Hämeentie ja se ulottui Hakaniemen torilta Helsingin maalaiskunnan rajalle Vanhankaupunginkosken sillalle teiden 6 ja 7 päähän.
• Itämerenkatu, joka alkoi Kalmistokadusta, nykyisin Mechelininkadusta, osoitettiin pääväyläksi Lauttasaaren sillalle saakka Huopalahden kunnan rajalle tien 51 päähän.
• Itäisestä Viertotiestä haarautunut entinen Pakaankatu, vuodesta 1928 Mäkelänkatu, osoitettiin pääväyläksi Oulunkylän kunnan rajalle saakka pääradan kohdalle, teiden 4 ja 5 päähän.
• Itäisestä Viertotiestä haarautunut Lautatarhantie osoitettiin pääväyläksi Kulosaaren sillalle asti, Kulosaaren huvilakaupungin rajalle. Tarkoitus oli, että valtatiet 6 ja 7 linjattaisiin Kulosaaren kautta.

Kaupungin viisi pääväylää

Asiaan liittyi pari mielenkiintoista lisäseikkaa.

Ensinnäkin, pääväylillä oli "ehdoton etuajo-oikeus". Myöhemmässä terminologiassahan ilmaisu "etuajo-oikeus" näkyy enää liikennemerkin nimessä, mutta muuten korostetaan muiden väistämisvelvollisuutta.

Itämerenkatu kuvan vasemmassa reunalla keltaisella katkoviivalla korostettuna. Helsingin kaupunginmuseo.

Toisaalta meno nupukivi- ja sorakaduilla on ollut aika haipakkaa. Pääväylille asetettiin eräitä pistekohtaisia rajoituksia lukuun ottamatta nopeusrajoitukseksi 70 km/h.  Kuorma-autojen nopeusrajoitus kuitenkin pysyi asetuksen mukaisessa 45 km/h:ssa ja omnibusautojen 60 km/h:ssa. Muuten kaupungissa asetettiin samana vuonna yleisrajoitukseksi 50 km/h.

Mäkelänkatu 1933. Etualalla Vallilan ruotsinkielinen kansakoulu. Helsingin kaupunginmuseo.

Hämeentie Arabian tehtaiden kulmilla 1930-luvulla.  Helsingin kaupunginmuseo.

Kuva-arvoitus

Astutaanpa taas kerran kuva-arvoitusten tontille: Mikähän aie tämän merkin asettajalla on ollut mielessään.

Pysäköintikieltoalue. Se on selvä se. Mutta merkkiä vastaavaa pysäköintikielto päättyy ‑merkkiä ei ole.

Merkin voimassaolo alkaa 200 metrin päässä eteenpäin.

Kohde kuitenkin sijaitsee oikealla.

Oikealle haarautuva tie päättyy noin 100 metrin päässä.

Hepskukkuu.

Uumajan rondellit

Edellisen artikkelin tiimoilta syntyi keskustelua Uumajan kehätiestä. Palataanpa 11 vuoden takaiseen artikkeliin Pyörällä päästä. Artikkelissa käytiin läpi tuolloista tilannetta kehätien suhteen.

Ruotsissa kehätie on verraten harvinainen ilmestys. Isoista kaupungeista Malmössä sellainen on ja pienempien kaupunkien sarjassa Växjötä sellainen kiertää puolen kierroksen verran. Muuten vanhat moottoritiet on linjattu melko läheltä keskustaa. Uudemmat ohitustiet sentään pääosin kulkevat kauempana, jossain kaupunkialueen reunalla.

Tukholmassa kehätieksi on helppo tulkita Norra Länkenin, Essingeledenin ja Södra Länkenin yhdistelmä. Essingeleden on vanha: ensimmäiset osat avattiin vuonna 1966. Norra ja Södra Länken ovat pääosin tunneliteitä ja uudempia: Norra Länken on valmistunut 2014 ja Södra 2004. Kaupungin länsipuolelle rakennetaan ohikulkutietä, joka valmistuu Sitten Joskus.

Uumajassa syntyy pikkuhiljaa tie, joka kiertää koko kaupungin. Pohjoisessa Ruotsissa eritasoliittymä on verraten harvinainen ilmestys. Liikennemäärät selittävät: Esimerkiksi E4:n kuormitus Uumajan pohjoispuolella on pienempi kuin nelostiellä Oulun ja Kemin välillä.

Västra Länkenin osuudet merkitty värillisenä. Urakka 8 valmis, urakat 9 ja 10 käynnissä

Niinpä sitten Uumajankin kehätie on rakennettu pääosin ilman eritasoliittymiä, liikenneympyröiden varaan. 

Itäinen ja pohjoinen osuus ovat olleen valmiina jo kymmenkunta vuotta. Pitkään käytiin diskuteerausta läntisen osuuden reitistä. Siitä saatiin päätös vuonna 2015 ja uuden tien on luvattu olevan valmiina kuluvan vuoden aikana. Valmistuttuaan tie numeroidaan E12:ksi, jolloin Helsingin ja Mo i Ranan välinen matka lyhenee noin kahdeksan kilometrin verran.

Toisin kuin silloisten suunnitelmien pohjalta laadittu viitattu artikkeli kertoo, ympyröitä ei ole kuusi vaan seitsemän. Nopeusrajoitus ei ole 50 km/h vaan 80, myös ympyröissä. Eteläisimmässä ja pohjoisimmassa rajoitus on 60-70 ja kahden pohjoisimman ympyrän välisellä pitemmällä osuudella 100.

Söderslättsrondellen

Alviksrondellen

Uumajanjoen pohjoisen haaran yli on laitettu vinoköysisilta.

Gimonäsrondellen

Carlshemsrondellen

Carlslidssrondellen

Tomteborondellen

Universitetsrondellen

On itäisellä osalla yksi eritasoliittymäkin

Nydalarondellen

Kun läntinen osa valmistuu, maan ensimmäinen 360 asteen kehätie on valmis. Piirileikiksi voisi juhlan kunniaksi pistää!

Höga Kustenin sillat

Höga Kusten on alue Pohjanlahden rannikolla Ruotsissa. Alue ei ole täsmällisesti rajattu, mutta pääosa siitä sijoittuu Härnösandin ja Örnsköldvikin väliselle rannikkoalueelle. Nimitys tulee vähintäänkin väkevistä maaston muodoista, jotka poikkeavat muusta Pohjanlahden rannikosta. Hyvin reipas kontrasti syntyy samoilla leveysasteilla lahden toisella puolelle levittäytyvään Etelä-Pohjanmaan aakeeseen laakeeseen.

Alueella on vuonomaisia merenlahtia ja leveitä jokia. Tarkastellaanpa muutamaa seudun siltaa, joille jonkinmoisena yhteisenä tekijänä on E4-tie.

E4 kulki aikaisemmin Sundsvallin kaupungin katuverkossa, mikä ei herättänyt ihastusta ei kaupunkilaisissa eikä matkalaisissakaan. Asia ratkaistiin rakentamalla silta keskustan itäpuolen lahden yli. Silta vihittiin käyttöön joulukuussa 2014. Sillä on pituutta 2019 metriä. Kohta valmistumisen jälkeen raportointiin, että bakteeri peijakas syö siltaa rikki. Tästä ja muista siltaa kohdanneista vastoinkäymisistä on Teillä ja Turuilla aiemmin raportoinut artikkelissa Sundsvall. 

Sillan tiemaksu on edelleenkin yhdeksän kruunua. Teillä ja Turuillakin taannoin aivan periaatteesta ajoi sillan ylitse saadakseen ryhtyäkseen Ruotsin valtion iloiseksi veronmaksajaksi. Kruunun nykyisellä kurssilla on muutaman kuukauden kuluttua odotettavissa 0,80 euron verolippu.

Sundsvallbron

Sundsvallbron

Pohjoiseen kuljettaessa vastaan tulee Timråssa Indalsälvenin mahtijoen suisto. E4 oikaistiin suistoalueen poikki 1980-luvun lopulla arvostelun siivittämänä. Moottoritie ylittää joen tusinasiltoja pitkin, mutta vieressä on komea nelikaarinen silta. Sundsvallin-Timrån lentokenttä keksittiin aikoinaan laittaa suistoon jokihaarojen väliselle saarelle, jonne kuljettiin lautalla. Lauttayhteys lentokentälle kävi pitkän päälle kovin hankalaksi konseptiksi ja joen yli laitettiin silta.

Indalsälvenin kaarisilta

Härnösandin koillispuolella ylitetään Ångermanelva. Sen ylitys oli aikoinaan viimeinen lauttayhteys Tukholman ja Haaparannan välisellä maantiellä.

1930-luvun lopulla ruvettiin rakentamaan siltaa Kramforsin eteläpuolelle joen ylitse Sandön saaren kautta. Urakoitsija toimi Skånska Cementgjuteriet Ab, josta sittemmin tuli Skanska. Kaaren valu meni ns. kiville rakennelman sortuessa. 18 työntekijää sai vammoja. Sortumisen syystä käytiin debattia vuosikymmenet ja vahvin epäily kohdistuu työnaikaisiin rakennelmiin. Urakoitsija sai toisen mahdollisuuden ja nyt työt tehtiin eri tavoin, Kaarisilta valmistui vuonna 1943.

Sandönbron. Kunnianarvoisia s/s Birger Jarl makaa Lunden laiturissa

Sandöbron

Sandön siltatyön romahdus

Sandön silta ei kuitenkaan ollut mitoitettu aina vain kasvaville tavarankuljetusautojen painoille. Yli 52 tonnin painoiset rekat jouduttiin ohjaamaan runsaat 30 kilometriä pitkälle kiertotielle.

Tilanne oli kestämätön ja vajaan kymmenen kilometrin päähän alavirtaan tehtiin uusi näyttävä riippusilta. Tämän Högakustenbronin kävi vihkaisemassa vuonna 1997 itse kuningas Kaarle XVI Kustaa. Sillan pituus on 1867 metriä ja sen jänneväli 1210 metriä on Ruotsin pisin. Vertailun vuoksi: Raippaluodon sillan pääjänne on runsaat viidesosa tästä, 250 metriä. Högakustenbronin pylonit ulottuvat 182 metrin korkeuteen. Sillan rakentamisen ohessa tehtiin 32 kilometriä uutta valtatietä (E4 ja 90).

Högakustenbron

Lähestytään, pylonit näkyvät kauas

Högakustenbron