Numeropulaa

Saksassa on viisitasoinen teiden numerointijärjestelmä: eurooppatiet, moottoritiet, liittovaltion tiet, osavaltion tiet ja paikallishallinnon tiet. Tekstissä usein käytetään merkintätapaa, jossa kirjainta E, A, B, L tai K seuraa numero, esimerkiksi A7 ja B222. Viitoituksessa etukirjainta ei käytetä. Osavaltion ja paikallishallinnon teitä ei merkitä numerokilvin kuin poikkeustapauksissa.

Järjestelmä ei kuitenkaan ole niin suoraviivainen kuin Suomessa. Vaikuttaa siltä, että Saksa kärsii numeropulasta erityisesti B-teiden osalta.

Eräissä tilanteissa Saksa käyttää tien numerossa kirjaintarkennetta, yleensä "a" tai "n", mutta joskus myös "b". Liitteen a tai b saa usein lyhyt tiestä erkaneva haara, esimerkiksi yhdystie varsinaisen tien ja moottoritien välillä. Sellaisen voi saada myös vaihtoehtoinen reitti.

Liitteen n puolestaan saa rakenteilla oleva reitti, joka aikanaan korvaa entisen reitin.

Tiellä B96 on ollut kaikki kolme varianttia:

• B96a on Saksan jaon aikana syntynyt kiertotie tien B96 Länsi-Berliinin läpi kulkeneelle reitille. B96a kiertelee itäisen Berliinin katuja entisen muurin tuolla puolen.
• B96b on haara päätieltä Sassnitzin satamaan
• B96n oli tieosuus uudelta A20-moottoritieltä Stralsundiin. Tieosuus sai myöhemmin numeron B96 ja vanha osuus sai uuden numeron.
• B96n tulee kokemaan uuden tulemisensa tien eteläosissa: Bautzenin uuden ohikulkutien ensimmäinen osuus saa numeron B96n.

B96 ja B96a Berliinissä

Itä- ja Länsi-Saksa pitivät 1930-luvulla käyttöönotetun numerointijärjestelmän muuttumattomana, minkä takia numerointi ei juuri tuottanut ongelmia yhdistymisvaiheessa. Siitä huolimatta maassa on muutama tie, joilla on sama numero:

• Teitä B199 on kaksi kappaletta: Toinen Schleswig-Holsteinissa lähellä Tanskan rajaa ja toinen itäisessä Saksassa Anklamissa.
• Myös teitä B250 on kaksi. Alkuperäinen B250 on verraten lyhyt, alle 20 km, ja sen katkaisi Itä- ja Länsi-Saksan raja. DDR päättikin uusiokäyttää numeron. Yhdistymisen jälkeen kumpikin numero on saanut jäädä paikalleen.
• Tie B262 on kummallisempi tapaus, koska kumpikin B262 sijaitsee entisessä Länsi-Saksassa kaukana rajasta. Tiet ovat lyhyitä pätkiä, joiden välissä on 100 kilometrin rako

Päällekkäinen numerointi on ratkaisuna hieman outo, koska numeroita kyllä on vapaana. 300-400-sarjassa on paljon tyhjää ja 600-900-sarjat on valtaosin käyttämättä. Lisäksi valtaosa teistä 114-165 jäi toisen maailmansodan jälkeisissä rajanvedoissa rajan taakse Puolaan tai Kaliningradin alueelle eikä numeroita juuri ole otettu uuteen käyttöön.

Viitoitetaan kielillä

Suomen teiden kaksikieliset viitat herättävät joskus hämmennystä ulkomaanelävien piirissä, koska Suomen kaksikielisyyttä ei juuri tunneta. Kaksi- tai jopa useakielisyys ei kuitenkaan ole kovin harvinainen ilmiö Euroopassa. Useissa valtiossa on kielivähemmistöjä, joiden asema tunnustetaan vähintään viitoituksessa. Samoin monien kaupunkien nimi vaihtelee paljonkin eri kielissä. Esimerkiksi belgialaiseen Liègen kaupunkiin kulkevien teiden varsilla saattaa ollakin viitoitus Luik- tai Lüttich-nimisiin paikkoihin sen mukaan, missä viitta sijaitsee.

 Ranskan Bretagnessa on varsin suuri bretonikielinen väestö ja siksi viitoitus on ranskan lisäksi bretoniksi.

Ranskassa Belgian rajaa lähestyttäessä viitoituksessa esiintyvät ranskan lisäksi belgialaisten kaupunkien flaaminkieliset nimet.

Tanskan ja Saksan välistä rajalinjaa on historian saatossa siirrelty. Rajan tuntumassa sijaitseva Flensburgin kaupunki on tätä nykyä Saksassa. Tanskalaiset eivät ole päässeet itsensä kanssa yksimielisyyteen siitä, pitäisikö kaupunki viitoittaa saksaksi Flensburgina vai tanskaksi Flensborgina. Siispä viitoituksessa esiintyy kumpikin vaihtoehto.

Irlannissa tavataan kaksikielistä viitoitusta iiriksi ja englanniksi.

Isossa-Britanniassa Walesiin saavuttaessa viitoitus muuttuu kaksikieliseksi.

Pohjoisitalialaista Etelä-Tirolin maakuntaa on historian saatossa heitelty valtiosta toiseen. Alueen väestöstä noin kaksi kolmannesta on saksankielisiä, mikä näkyy muun muassa kaksikielisenä viitoituksena.

Saksakaan ei ole kielellisesti täysin yhtenäinen. Pohjoisessa Schleswig-Holsteinin osavaltiossa tanskan lisäksi puhutaan pohjoisfriisiä lähinnä Pohjanmeren rannikolla ja saarilla. Kielen häviämisuhka on todellinen.

Itäisen Saksan kaakkoisosassa esiintyy kaksikielistä viitoitusta. Kieli näyttää puolalta, mutta puolaa se ei ole, vaan sorbia eli vendiä. Kieltä puhutaan Bautzenin kaupungin seudulla.

Tämä slovenialainen osin kolmikielinen viitta kertoo, että Adrianmeren rannoilla useat kaupungit tunnetaan eri nimillä.

Pikkupikkumoottoritiet

Jyväskylän kaupunki on ympäröity lyhyillä vähän koomisilla moottoritien pätkillä.



Kaupungin eteläisellä, pohjoisella ja itäisellä sisääntuloväylällä on muutaman kilometrin mittainen moottoritieosuus. Erityisen mielenkiintoinen yksityiskohta on kaupungin eteläosissa sijaitseva karttaan punaisella merkitty entinen moottoritie. Kyseessä on reliikki ajasta, jolloin nelostie ajateltiin vedettävän kaupungin läpi moottoritienä. Jyväskylä onkin maan ainoa paikka, jossa moottoritielle on rakennetty ohitustie.

Itäisen moottoritien itäpäässä on ongelma: Moottoritie päättyy Vaajakoskelle ja tien liikenne purkautuu katuverkkoon. Asia olisi vielä hyväksyttävissä, jos liikennettä olisi vähän. Kyseessä ovat kuitenkin valtatiet 4, 9, 13 ja 23 sekä eurooppatiet E63 ja E75.



Vaajakoski

Aikoinaan, kun Vaajakosken moottoritie rakennettiin, rahat loppuivat kesken. Muutenkin oli mukavampi jättää jatkosuunnitelmat tuleville polville; tarjolla kun ei ole kuin vaikeita vaihtoehtoja.

Perusongelma Vaajakoskella on vesistö, joka rajaa vaihtoehdot vähäisiksi. Taajamaa halkoo vesireitti, jota valtava Keiteleen ja sen yläpuolinen vesistö laskee pohjoiseen Päijänteeseen. Rannat on täyteen rakennettu teollisuutta, asuntoja ja loma-asutusta. Intressiristiriitoja löytyy siis hakemattakin.



Linjausvaihtoehdot Vaajakoskella; tunnelit vihreällä, tie sinisellä.

Vaajakosken Gordionin solmun avaamiseksi on esitetty neljä vaihtoehtoa: Nykyisen tien parantamisen lisäksi yksi silta- ja kaksi tunnelivaihtoehtoa. Mikään vaihdoehdoista ei ole hyvä.

Nykyisen tien parantaminen on yleensä se, joka ensimmäiseksi nostetaan esiin. Se on myös usein olemassa olevaa rakennuskantaa eniten pirstova vaihtoehto. Ns. parantaminen Vaajakoskenkin tapauksessa tarkoittaa tien maastokäytävän oleellista leventämistä ja eritasoliittymän ramppien työntymistä taajamaan.

Siltavaihtoehto on halvin, mutta maankäytöltään radikaalein. Sitä on siksi helppo vastustaa.

Tunnelivaihtoehtoja on esitetty kaksi. Lyhyt tunneli on noin 1,7 kilometriä pitkä. Koska sen pitää kulkea vesistön alitse, siitä tulisi verraten jyrkkä, viiden prosentin luokkaa. Tämä on raskaan liikenteen kannalta ongelma. Lisäksi tulee rakennettavaksi silta tien itäosassa olevan pienen järven ylitse.

Pitkä tunneli olisi runsaat kolme kilometriä pitkä ja tulisi verraten kalliiksi. Sen mäet olisivat loivat eivätkä muodostuisi ongelmaksi.

Tunnelivaihtoehdoissa on kustannuksia lisäävänä tekijänä kallioperän huonous ja matkalla oleva ruhjealue.

Koska Vaajakoskella on käytettävissä vain huonoja vaihtoehtoja, Teillä ja Turuilla esittää radikaalimman suunnitelman: Viedään tiet kokonaan Vaajakosken ohitse taajaman pohjoispuolelta. Sieltä rakennetaan tiet 4 ja 13 suoraan Jyväskylän ohitse Tikkakoskelle ja tiet 9 ja 23 uutta reittiä Jyväskylään:



Tästä suunnitelmasta koituisi erinomainen mahdollisuus lakkauttaa Vaajakosken moottoritie, jolloin Jyväskylässä olisi kaksi lakkautettua moottoritietä. Se olisi ennätys, jota ei hevin rikottaisi!

Tjörnbron

Kolmisenkymmentä vuotta sitten tammikuussa 1980 Ruotsin pysähdytti siltaonnettomuus, jossa kahdeksan menehtyi.

Länsirannikolla suunnilleen Göteborgin ja Uddevallan puolessa välissä sijaitsee suuri Tjörnin saari. Sinne avattiin tieyhteys vuonna 1960.



Tällä nykyisellä maantiellä 160 on useita siltoja. Niistä pisin oli Almöbron. Tämä kaunis kaarisilta oli valmistumisensa aikaan Ruotsin pisin kaarisilta.



Almöbron

Sillan alta kulkee Uddevallan teollisuuskaupunkiin vievä laivaväylä. Väylän takia sillan suurin alikulkukorkeus oli 41 metriä.

Uddevallan väylä on mutkainen ja kapea. Pahin tapahtui yöllä 18.1.1980, kun Liberian lipun alla purjehtinut rahtialus Star Clipper ajautui vaikeissa olosuhteissa sivuun väylältä ja törmäsi siltakaareen. Koko sillan kaariosa romahti. Ennen kuin liikenne saatiin katkaistuksi, kuusi autoa ajoi sillalta mereen ja kahdeksan henkilöä menehtyi.



Star Clipperin onnettomuus, kuva Dick Carlsson

Onnettomuustutkinnassa ei löytynyt yhtä syytä onnettomuuteen ja loppujen lopuksi ketään ei asetettu syytteeseen.

Tilalle rakennettin vinoköysisilta, joka sai uuden nimen: Tjörnbron. Sillan pilarit ovat turvallisesti rannalla. Sillan kokonaispituus on 664 metriä ja pääjänneväli on 386 metriä (vertailun vuoksi: Raippaluoto 250 metriä). Alikulkukorkeus on 45 metriä.



Tjörnbron