Teillä ja Turuilla koeajaa: Klaukkalan ohikulkutie

Nykyiseen aikaan, kun tieverkko ei enää ensisijaisesti palvele liikennettä vaan verotusta, on harvinaista huvia päästä kokeilemaan uutta maantietä. Torstaina 26.11.2020 sellainen tilaisuus kuitenkin tarjoutui Klaukkalan ohikulkutien avauduttua Nurmijärvellä.

Kyseessä on seututien 132 uusi linjaus Klaukkalan taajaman pohjoispuolitse.

Tie Helsingistä Pitäjänmäen, Kivistön, Klaukkalan ja Vihtijärven kautta Lopelle ja sieltä edelleen Janakkalaan ja Hämeenlinnaan on hyvin vanha. Niin on myös Klaukkalan asutus. Tieosuus oli valtatietä 3 aina 1960-luvun alkuun saakka. Lisäksi Porin suunnan liikenne kulki sitä pitkin Lopelle saakka, josta se haarautui kohti länttä. Uuden kakkostien ja kolmostien valmistuttua Lopen tie jäi sivuun pääteistä. 1960-luvulla Klaukkala rupesi kasvamaan ja kasvuunsa tarvitsi tätä tietä. Sitten Klaukkala kävi niin suureksi, että läpikulkuliikenne harmitti Klaukkalaa ja Klaukkala läpikulkuliikennettä.

Ohikulkutietä on suunniteltu pitkään. Työt aloitettiin helmikuussa 2019 ja liikenteelle tie avattiin vuoden verran etuajassa. Tieosuuden pituus on vajaat kahdeksan kilometriä ja siihen sisältyy muun muassa neljä eritasoliittymää, josta näkyvin liittää tien kolmostiehen kolmisen kilometriä entistä haaraa pohjoisempana. Tien liittyy olemassa olevaan seututiehen 132 viitisen kilometriä Klaukkalan pohjoispuolella.

Tie on kaksikaistainen. Klaukkalan asutuksen kohdalla meluvallit ovat varsin korkeat ja syntyykin illuusio kaukana taajamista sijaitsevasta maaseudun tiestä. Tie kulkee korkeussuhteiltaan varsin vaihtelevassa maastossa ja se on saatu maisemaan sovitetuksi nätisti. Tieosuuden ylimmän ja alimman pisteen korkeusero on melkein 40 metriä. Paikoitellen tie kulkee varsin korkeilla penkereillä.

Tie kumpuilevassa maisemassa

Eritasoliittymiä on oikeastaan kolme ja puoli. Luhtajoentien liittymän risteyssilta ja rampit on rakennettu valmiiksi, mutta itse Luhtajoentie puuttuu. Sitä Nurmijärven kunta kaavailee uudeksi Klaukkalan sisääntulotieksi.

Kirkkotien eritasoliittymässä ohikulkutieltä poistuminen idästä tultaessa tapahtuu vasemmalle kääntyen. Itse Kirkkotiehen liitytään liikenneympyrän kautta. Myös Seututielle 130 eli vanhalle kolmostielle kuljetaan liikenneympyrän kautta. Tämä liikenneympyrä on ohikulkutien puolella. Liikenneympyrän keskelle on kasattu kiviröykkiö.

Kirkkotien ympyrä

Koeajossa huomio kiinnittyi viitoitukseen. Kohta kolmostieltä poistuttaessa ilmoitetaan matkaksi Klaukkalaan neljä kilometriä. Seuraava Klaukkala-maininta on kuitenkin vasta tien toisessa päässä Klaukkalan jäätyä viisi kilometriä. Tämä ennakoinee sitä, että Klaukkalaan viitoitetaan aikanaan Luhtajoentien kautta, mutta yleensä hyvän viitoituksen katsotaan palvelevan tämän hetken tilannetta.

Klaukkala 4 km

Tästä pitää osata kääntyä, jos aikoo Klaukkalaan ilman kunniakierrosta.

Ensimmäinen opaste Klaukkalaan tien loppupäässä

Toinen viitoitukseen liittyvä yksityiskohta on, että itään päin kuljettaessa Kirkkotien liittymän kohdalla ykköskohteeksi ilmaantuukin Tampere, mikä on hieman yllättävää.

Liittymänumero 12 on otettu käyttöön. Helsingin ja Ylöjärven väliltä puuttuvat enää numero 5 ja 44.

Uusimuotoinen erkanemisviitta kolmostiellä

Itäpään viitoitusta

Tietoja

• Urakoitsija Kreate Oy
• Päätietä 8 km
• Muita teitä ja väyliä 16 km
• Siltoja 6
• Louhittua kalliota 470 000 kiintokuutiometriä
• Maanleikkauta 500 000 kuutiometriä
• Nopeusrajoitus 80 km/h, kolmostien ja seututien 130 välillä 50 km/h

Teillä ja Turuilla kiittää

• Ripeää rakentamista
• Kolmostien liikenteelle aiheutetun häiriön minimoimista
• Nätisti maisemaan sovitettua tietä
• Valmiiksi tehtyä Luhtajoentien liittymää
• Ylijäämämassojen piilottamista penkereiksi

Teillä ja Turuilla ihmettelee

• Viitoitusta Klaukkalaan

Dynamiitti puhuu

A45 on Saksan moottoritieverkon ensimmäinen tie, jonka suunnitelma ei perustunut 1930-luvun suurisuuntaiseen rakennusohjelmaan. Tie kulkee Dortmundista Frankfurtin itäpuolelle Aschaffenburgiin ja sillä on pituutta 257 kilometriä.

Ensimmäinen osuus Dortmund-Gambach rakennettiin 1960-luvulla Ruhrin ja Frankfurtin alueiden väliseksi rinnakkaisreitiksi tielle A3. Nykyiseen pituuteensa tie kasvoi 1970-luvulla.

Reinin alajuoksun tasangot erottaa keskisestä Saksasta vuoristojen joukko, joka kulkee nimellä Rheinisches Schiefergebirge ja joka jatkuu Belgiaan ja Luxemburgiin Ardenneina. Vuoristot eivät korkeudeltaan ole Alppien veroisia: korkeimmat huiput ovat runsaan 800 metrin korkeudessa. Paikalliset korkeuserot ovat kuitenkin suuret ja sijaintinsa takia nimen Sauerlandlinie saanut vuorimaisemassa kulkeva A45 on rakennettu varsin vaikeaan maastoon.

Saksalainen tapa rakentaa tällaisten alueiden teitä perustuu monesti laakson ylittäviin korkeisiin siltoihin, Talbrücke. Korkein tällainen on A6-tiellä sijaitseva Kochertalbrücke, jonka korkein pilari on korkeudeltaan 178 metriä.

A45-tien korkein laaksosilta, Siegtalbrücke, korkein pilari 90 metriä, valmistunut 1969.

Nyt on A45-tien kapasiteetti käytössä ja tie aiotaan levittää 3+3-kaistaiseksi vuoteen 2032 mennessä. Tämä tarkoittaa purkutuomiota melko monelle laaksosillalle, joiden kunto ei mahdollista kannen leventämistä.

Lokakuussa 2020 oli vuorossa Siegenin lähellä sijaitseva Talbrücke Eisern. Sillä on pituutta 327 metriä ja korkein pilari on 50-metrinen. Silta on itse asiassa kaksi erillistä siltaa, mikä tekee urakan helpommaksi: Ensi siirretään liikenne eteläiselle sillalle, sitten pohjoinen silta puretaan ja tilalle rakennetaan uusi. Kun se on valmis, siirretään liikenne sille, puretaan eteläinen silta ja rakennetaan uusi. Urakan on tarkoitus olla valmiina vuonna 2024.

Ja mitenkä tuollainen sitten puretaan? No räjäyttämällähän se. Sunnuntaina 18.10.2020 ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Purettavasta sillasta oli poistettu kaiteet, asfaltti ja sellaiset ja pilareiden alapäähän piikattu aukot, joihin oli sijoitettu yhteensä 61 kilogrammaa räjähdysainetta. Paukku kun kävi, sillanpuolikas kaatui poispäin paristaan ja muutamassa sekunnissa rojahti laakson pohjalle.

Kyllä lähtee!

Nätisti menee.

Ja hetken kuluttua ei ole kuin kasa roinaa ja paljon pölyä.

Roippeiden siivoamiseen on varattu jonkin verran aikaa. Räjäytetyn sillan paino oli noin 12 000 tonnia, eli muutama kuorma-autolastillinen romua pitää kuljettaa jonnekin.

Tapahtuma oli saanut liikkeelle yli 2000 katsojaa, jotka pidettiin etäällä.

Kadonnut: 11 kilometriä nelostietä

Nelostien vihoviimeistä ränniä Jyväskylän pohjoispuolella parhaillaan siirretään muistojen joukkoon. Kaupungista pohjoiseen johtavaa moottoritien pätkää jatketaan 17 kilometrin verran.

Uusi moottoritie sijoittuu pääosin vanhan tien maastokäytävään. Rakentamisessa käytetään samaa taktiikkaa kuin viitostiellä Mikkelin ja Juvan välillä: Ensin rakennetaan rinnakkaistie, jolle liikenne siirretään uuden tien rakentamisen ajaksi. 

Rinnakkaistien pohjoispää Vehniällä

Rinnakkaistie otettiin käyttöön kesällä 2020 ja se on saanut numerokseen 624.  Rinnakkaistie on tässä käytössä parin vuoden ajan. Tie on monelta osin laadultaan parempi kuin vanha nelostie ja niinpä sillä on koko matkaltaan 60 km/h nopeusrajoitus nelostien 80:n sijaan.

Nättiä polveilevaa kevyen liikenteen väylällä varustettua tietä

Viitoituksessa on sellainen mielenkiintoinen seikka, että nelostien numerointi on kadonnut 11 kilometrin matkalta. Viitoitus on hoidettu uuden liikennemerkin F36 "varareitti" avulla: Valkopohjaisessa merkissä on sinisin numeroin ja katkoreunuksin numerot 4 ja 13.

Varareittiviitoitus

Jossain määrin yllättävää on, että TomTom-navigaattorin reititys menee aivan paniikkiin tilanteesta. Havainnon perusteella TomTomin mielestä sekä moottoritie että rinnakkaistie ovat suljettuja ja esitetyt reittivaihtoehdot ovat lähinnä mielettömiä. Muun muassa Google Maps ja Here osaavat kuljettaa matkalaisen pitkin rinnakkaistietä kuten pitääkin.

Jyväskylän lentoasemantien numero on päätetty laittaa näkyviin. Tähän saakka se on ollutkin lähes valtiosalaisuus.

Viitoitus siirryttäessä pois rinnakkaistieltä

Mutta onko liikennemerkki "varareitti" oikea valinta tässä tapauksessa?

Merkki on uusi ja sen käytöstä ei ole liiemmin vakiintunutta käytäntöä. Tieliikennelaki on varsin lakoninen: "Merkillä voidaan osoittaa numeroidun tien ennalta suunniteltu varareitti, jonne liikenne ohjataan päätien ollessa tilapäisesti suljettu." Se, mikä on "tilapäinen" on asia, jota ei ole sen enempiä määritetty. Yleensä sellaisella kai tarkoitetaan liikenneonnettomuuden, lyhytkestoisen tietyön tai muun sellaisen syyn varalta laadittua reittiä. Geologisella aikajanalla kaksi vuotta on hyvinkin tilapäinen ajanjakso, mutta onko se tämän merkin osalta, tuleva käytäntö osoittaa.

Väyläviraston ohjeistuksessa merkistä F36 todetaan lisäksi muun muassa seuraavaa: "Silloin, kun päätiellä on valmiina rinnakkaisyhteys, jonka numero jatkuu yhdenmukaisena ja jatkuvana päätien rinnalla, varareitin omaa tunnusta ei yleensä tarvitse käyttää." Näin ollen tässäkin tapauksessa ehkä punapohjaiset katkoreunaiset valtatien numerokilvet olisivat olleet osuvampi ratkaisu. Ne olisi sitten voitu työn valmistuessa vaihtaa varareittiopastukseksi.

Tappava melueste

Perjantaina 13. marraskuuta tapahtui Saksassa harvinaislaatuinen onnettomuus, josta ei selvitty ilman kuolonuhreja. A3-moottoritiellä Kölnin itäpuolella yksi meluseinän betonielementti irtosi kiinnikkeistään. Viiden tonnin painoinen betonilevy murskasi alleen Volkswagen Polon, jonka 66-vuotias kuljettaja menehtyi välittömästi.

Tie on kaivettu kaukaloon, jonka seinämät on tehty kyseisistä levyistä. Seinämän yläreunaan on kiinnitetty varsinainen melusuojausrakenne. 

Onnettomuus on hätkähdyttänyt niin tienpitäjiä kuin tienkäyttäjiäkin. Seinämärakenne on varsin uusi, vuodelta 2007. Rakenne suunnitellaan vähintään 40 vuoden käyttöikää silmällä pitäen.

Tapaus on toistaiseksi täysin pimeä. Tienpitäjä Strassen.NRW on vienyt laatan tutkittavaksi. Lisäksi tieosuuden kaikkien laattojen kunto tarkastetaan. Moottoritien kummankin ajoradan kaksi laitimmaista kaistaa suljettiin ja ne pysyvät suljettuina, kunnes tarkastus on suoritettu.

Ja kuten aina, poliitikot haistavat veren nopeasti. Nordrhein-Westfalenin osavaltioparlamentissa SPD:n ryhmä on jo ehtinyt vaatia osavaltion hallituksen edustajaa kuultavaksi toisaalta onnettomuudesta itsestään ja toisaalta siitä, missä kunnossa meluesteet Nordrhein-Westfalenissa ovat.

Villi ja vapaa

Oulu Siika Pyhä Kala -litaniaan ei ole tarjottu Oulujoen pohjoispuoleisia jokia, vaikka aihetta ehkä olisi. Ensimmäinen isompi joki Oulusta pohjoiseen on Kiiminkijoki. Se lähtee Puolangalta, virtaa Utajärven takametsien halki Ylikiiminkiin ja Kiiminkiin, josta viimein laskee Perämereen Haukiputaalla. Pituutta sillä on laskettu olevan 178 kilometriä.

Joki on Suomen oloissa poikkeuksellinen: rakentamaton ja lähes luonnontilainen. Se onkin päässyt sekä Natura2000-ohjelmaan että UNESCOn Project Aqua ‑vesiensuojeluohjelmaan.

Villi ja vapaa joki on nyt aiheuttanut harmaita hiuksia tienrakentajille.

Osana nelostien parantamisohjelmaa Oulun seudulla muutetaan Kellon ja Iin Räinänperän välillä häirikkömagneetiksi muodostunut leveäkaistatie ohituskaistatieksi. Tässä yhteydessä nelostien silta Kiiminkijoen ylitse levennetään rakentamalla sen kansi uudestaan. Siksi kesällä 2020 tuotiin paikalle tilapäissilta, jolle nelostien liikenne siirrettiin töiden ajaksi.

Sitten tuli Aila-myrsky, joka toi runsaasti vettä yläjuoksulle ja suunnitelmat menivät uusiksi.

Siltatyömaan takia jokea oli kavennettu. Veden tavallista suurempi paine oli kapeikossa erityisen suuri ja vahingoitti tilapäissillan välitukea ja silta notkahti 18.9.2020. Nelostien liikenne siirrettiin lähes yhdeksän kilometrin mittaiselle kiertotielle.

Gravitaatio on ihmeellinen voima!

Aluksi arvioitiin, että paikalle tuotava miehekkään kokoinen nosturi hoitaa homman ja kiertotietä ei tarvita kuin pari viikkoa. 

Kiertotie Jokikylän kautta

Niin kuitenkin kävi, että sateet jatkuvat ja niiden takia ei ole ollut mahdollista asentaa tilapäissiltaa paikalleen. Joen virtaama oli lokakuun lopulla noin kuusinkertainen tavanomaiseen syksyyn verrattuna. Nyt tulvat ovat asettumaan päin ja virtaama on enää kolminkertainen. Työmaan suunnasta onkin arveltu, että lähimmän viikon päästä voisi sillan asentaminen onnistua. Tämä varmasti lieventäisi äänenpainoja, jotka ovat kiristyneet kiertotien varren asukkaiden keskuudessa, vaikka siellä tilanne ymmärretäänkin. 

Tilapäissilta nostetaan paikaltaan. Paino 150 tonnia.

Harmaita hiuksia ei ole koitunut pelkästään tilapäissillan takia. Joen voima on irrotellut myös puutavaraa rakennettavan sillan muoteista. Merivartiosto on joutunut varoittelemaan vesillä liikkujia joen suun merialueella liikkuvista laudoista, vaikka urakoitsija onkin onnistunut keräämään karkulaisia joesta.

Kiiminkijoen alajuoksun puutavarapitoisuus kasvussa

Mikkeli-Juva

Viitostie Mikkelin koillispuolella on rakennettu 1950-luvulla ja aikansa normien mukaan rakennettu tie ei enää vuosikymmeniin ole ollut liikennemääriä vastaavassa kuosissa. 

Keväällä 2018 aloitettiin työt Mikkelin ja Juvan välisen osuuden uusimiseksi. Tässäkin käytiin iltalypsyä hermosodan keinoin. Pitkään oli vallalla ehdotus, että vain Mikkelin pään puolikas tiestä rakennettaisiin uudestaan, mutta Juvan päätä vain ehostettaisiin. Loppujen lopuksi kuitenkin koko tie rakennetaan uusiksi.

Tieosuudella on mittaa 37 kilometriä. Se rakennetaan 2+2-kaistaiseksi keskikaiteella varustetuksi tieksi, johon liitytään eritasoliittymien kautta. Mikkelin itäreunalta alkaa 16 kilometrin mittainen osuus, joka on rakennettu kokonaan uuteen maastokäytävään. Loppuosa tiestä sijoittuu nykyisen tien paikalle.

Viitostien uusi linjaus

Rakentaminen on edennyt sen verran pitkälle, että mainittu uuden maastokäytävän osuus ja sen jatkeena oleva noin neljän kilometrin pätkä on avattu kuluneen syksyn mittaan liikenteelle. Loput avataan vaiheittain vuoden 2021 aikana.

Vasta avattua uutta tietä syyskuussa 2020

Juvan pään, eli toisen vaiheen urakkasopimus on allekirjoitettu vuonna 2019 ja siellä työt eivät ole niin pitkällä kuin ykkösvaiheen. Siellä ratkaisu on samankaltainen kuin nelostiellä on käytössä Jyväskylän pohjoispuolella: Ensin rakennetaan uusi rinnakkaistie, jonne liikenne siirretään. Sen jälkeen näytetään vanhalle tieosuudelle kaivinkonetta ja rakennetaan tilalle uusi. Viitostiellä liikenne siirtyi rinnakkaistielle heinäkuussa 2020.

Nelikaistainen keskikaidetie näyttäisi olevan uusin runkoteiden perusparannusten normi. Sellainen tuottaa lähes moottoritien palvelutason, mutta alhaisemmalla hinnalla. Nauhakustannuksessa (tielinja ilman liittymiä) on arvioitu olevan noin 20 prosentin ero. Esimerkiksi kuutostiellä Taavetin ja Imatran välillä on noin 70 kilometrin mittainen osuus keskikaidetietä ja moottoritietä. Osuus on oleellisesti mukavampi ajaa kuin vanha kaksikaistainen lehmipolku.

Viitostie Mikkelin ympäristössä on eräänlainen uudempien tietyyppien historiikki. Kun Heinolan ja Mikkelin välisen 1950-luvun tien kasvojenkohotusta aloitettiin, aloitettiin kaksikaistaisella tienoikaisulla Otavan ja Mikkelin välillä. Seuraava malli oli tavanomainen ohituskaistatie, eli laitettiin sinne tänne ohituskaistoja sen lisäksi, että tietä oiottiin sekä pysty- että sivusuunnassa. Myöhemmät ohituskaistat on varustettu keskikaitein ja nyt sitten on tekeillä koko matkaltaan nelikaistainen tie.

Rakenteilla olevaa uutta osuutta kesällä 2020

Nyt puheena olevan osuuden valmistuttua tie Helsingistä Kuopioon rupeaa olemaan kohtuuhyvässä kuosissa. Isoimmat vielä museaalisiksi jäävät osuudet ovat Juva-Joroinen ja Leppävirta-Vehmasmäki, kumpikin noin 25 kilometriä. Lisäksi on Mikkelin ja Heinolan välillä vielä lyhyitä osuuksia, jotka ovat jääneet unohduksiin.