Täyssinän rauha oli solmittu Ruotsin ja Venäjän välillä vuonna 1595 vuodesta 1570 käydyn sotatilan päätteeksi. Ajat olivat levottomat ja Ruotsi oli keskellä sukuriitaa, kun Kustaa Vaasan jälkeläiset vuoron perään istahtivat valtaistuimelle. Eerik XIV oli saatu hengiltä jo 1570-luvulla. Hänen velipuolensa Juhana III oli kuollut vuonna 1592, ja hänen poikansa Sigismund nousi valtaan sen lisäksi, että hän oli Puolan kuningas. Sigismundilta vei vuonna 1600 vallan setänsä Kaarle IX, joka Suomen historiakirjoituksessa usein kutsutaan nimityksellä Kaarle-herttua.
Kaarle-herttua herjaa Klaus Flemingin ruumista. Ikoninen Albert Edelfeltin maalaus.
Täyssinän rauhan rajaa suojaamaan päätti Kaarle IX rakennuttaa linnan Kajaaniin ja työt aloitettiin vuonna 1605. Linnan huolto vaatii kulkuyhteyksiä ja sellaisia ei ollut. Oulujoki putoaa matkallaan Oulujärvestä merelle 122 metriä ja se on vuolas ja koskinen. Linnan huoltoreittinä kätevyydeltään vaatimaton.
Oulujoen eteläpuolelle raivattiin tie, joka seurasi jokea Muhokselle saakka. Sieltä se oikaisi laajan joen mutkan (ja 20-kilometrisen Pyhäkosken) Utajärvelle. Sieltä tie erkani joesta uudelleen ja kulki Rokuanvaaran eteläpuolitse Säräisniemelle, jonne varsinainen tie päättyi. Säräisniemeltä jatkettiin Oulujärven suurten selkien poikki, matkalla Manamansalo kapeaa kannasta ylittäen.
Oulun–Kajaanin maantie vuoden 1798–1790 Hällströmin kartastossa. Tielinjaa korostettu sinisellä värillä.
Syy linjaukseen oli selkeä: Oulujokivarsi kuuluu Hailuodosta Sotkamon kautta Ilomantsiin johtavaan harjujaksoon. Harjulle on tunnetusti helppoa tehdä maanteitä ja Rokuanharjulle erityisen paljon helpompaa kuin Vaalan ja Utajärven välisen jokivarren loputtomille soille.
Hailuodon-Ilomantsin harjujakso
Tiestä puhuminen on varsin juhlallista. On arvioitu, että tie olisi ollut lähinnä ratsupolun tasoinen, 1710-luvulle saakka, kunnes venäläiset isonvihan miehitysjoukot paransivat tien kärryillä ajettavaksi. Venäläisten intressi tiehen oli päästä Pohjanlahdelle. Miehitysjoukot räjäyttivät Kajaanin linnan vuonna 1716 ja lopullisesti Kajaanin asema strategisena rajakaupunkina oli ohi vuonna 1809.
Nimitys Keisarintie perustuu siihen, että tsaari Aleksanteri I:n piti Kainuun-matkallaan kulkea sitä pitkin Ouluun. Oulujärven ylityksen esti kuitenkin noussut myrsky ja tsaarin seurue kulki eteläisempää reittiä Vuolijoen ja Nissilän kautta.
Keisarintie on paikoin pirstoutunut ja paikoin säilynyt varsin hyvin. Tällä kertaa keskitymme Rokuan kansallispuiston lounaisosissa ja lähialueilla kulkevaan Rokuan ja Ahmaksen väliseen noin 13 kilometriä pitkään osuuteen.
Tie on autolla läpiajettavassa kunnossa, ellei kulkupeli nyt aivan juustohöylämallia ole. Pikkuhiljaa kuitenkin on ajettava, koska hyvässä kunnossa tie todellakaan ei ole, kansallispuiston alueella kulkevia osuuksia lukuun ottamatta.
Hyväkuntoista kansallispuiston tietä.
Yllä olevassa kuvassa kansallispuiston raja kulkee pitkin tien vasenta reunaa. Kuvassa jossain määrin näkyy kansallispuiston ja talousmetsän hoitoperiaatteiden ero.
Paikoitellen on kuoppia, joiden kohdalla edes kävelyvauhtia ajaminen olisi yltiöpäistä.
Koska kuljetaan harjun reunaa, maisemat ovat mäntymetsä- ja jäkäläkangasvoittoisia. Keskimääräinen petteripunakuono olisi haltioissaan jäkälätarjonnan runsaudesta.

Jäkälää ja sammalta

Tien varressa ei ole kansallispuiston palveluita, vaan ne tulee hakea sivummalta.

Isokivi: Muhoksen ja Utajärven kuntien rajakivi
