Doktriinin loppu

Vuoteen 1989 saakka oli Suomessa voimassa jälkikäteen arvioiden verraten eriskummallinen suunnittelunormi: Muille kuin moottoriteille liityttäessä ei saanut toteuttaa kiihdytyskaistaa, vaan päätiehen liittyvän rampin mieluusti olla lähes T-risteyksen kaltainen.


Vt4/Kt53/Kt55 Mäntsälä E (Kt53 nykyisin Vt25)

Tätä arvosteltiin melko rajusti ja itse norsunluutorni, TVH:n tiesuunnitteluosasto, ei oikein itsekään tuntunut tietävän, miksi sääntö oli olemassa. Mutta hyvä ja välttämätön sen täytyi olla, koska se oli peräisin Ruotsista.


HS uutisoi. Tienpitäjällä on jo menossa jäsentenväliset.

Perusajatus oli, että tuolloisille moottoriliikenneteille kiihdytyskaistan kautta liittyminen on vaarallista, koska päätietä takaa tuleva saattaa väistää vasemmalle, joka onkin vastaantulevien kaista.


Kehä III/Finnoontie, Espoo

Asiassa oli mielenkiintoista se, että sääntöä sovellettiin myös nelikaistaisiin kaksiajorataisiin teihin, jotka eivät olleet moottoriteitä. Tunnetuin tapaus on kolmostien osuus Kehä III:n sisäpuolella. tehtiin moottoritien sijaan nelikaistaiseksi maantieksi. Alun perin kiihdytyskaistoja ei ollut lainkaan, mutta TVH:n miehet ilmeisesti puolisalaa merkitsivät maalilla pientareita sellaisiksi.


Vt3/Metsäläntie, Helsinki

Eritoten Haagan liittymää arvosteltiin jyrkin ja vahvoin sanankääntein. Se oli tärkein reitti vastavalmistuneesta Maaliikennekeskuksesta ja pohjoiseen poistuva raskas liikenne joutui liittymään lähes T-risteyksestä.


Vt4/Mt164 Levanto

Sitten joku kapinallinen iski. Porvoon-Koskenkylän moottoriliikennetien Ritan liittymään tehtiin kunnolliset rampit. Vastoin TVH:n uskomusta taivas ei pudonnut niskaan, heinäsirkat eivät valloittaneet maata, eikä Kekkonen noussut kuolleista Juhani Suomen rukouksista huolimatta.


HS uutisoi

Niin sitten kävi, että yhtenä yönä doktriini vain kuoli, lakkasi olemasta ja haudattiin. Kukaan ei suostunut sen puolustajaksi. Jäiköhän joku eläkkeelle?


Vt3/Kehä III,Vantaankoski, Vantaa

Vuonna 1989 ajettiin kaivinkoneet vain vuotta aikaisemmin valmistuneen Porvoon-Koskenkylän moottoriliikennetien Sannaisten ja Vanhankylän liittymiin. Upouudet T-risteysrampit kaivettiin ylös ja korvattiin asiallisilla.


Vt6/Vt12 Kouvola

Moottoritieympyröitä

Jos Archimedes Syrakusalainen eläisi vielä nykyisinkin, hän voisi vieläkin varmasti huudahtaa: Älä sotke ympyröitäni! Maailmassa on koko joukko liikenneympyröitä, jotka olisi voitu ehkä tehdä toisin.

Tänään vierailemme moottoriteiden liikenneympyröissä. Emme sellaisissa, joissa sivutie liittyy eri tasolla olevan liikenneympyrän kautta, vaan sellaisten, jossa moottoritie muuttuu liikenneympyräksi.

Matkustamme ensin Puolaan. Puolan tieverkko oli maan liittyessä EU:n jäseneksi vuonna 2004 osapuilleen onnettomassa tilassa. EU on pumpannut maahan melko huimia summia investointirahaa, lähemmäs 200 miljardia euroa. Rahoilla on muun muassa rakennettu tai parannettu runsaat 12 000 kilometriä teitä; sellaiset kymmenkunta nelostietä. Moottoritieverkko on yli kymmenkertaistunut noin 300 kilometristä noin 4000:een. EU:n koheesiorahaston varoilla Puolan tietöistä on maksettu 85 % ja Puolan itsensä kontolle on jäänyt loput 15 %.

Ison-Britannian Brexit-keskustelussa yksi keskeinen asia, jota on osoitettu sormella, ovat Puolan moottoritiet, joiden maksamiseen brititkin ovat päässeet osallistumaan.

A1-tie on pohjois-eteläsuuntainen väylä Gdánskista etelään Tsekinmaan rajalle. Tiestä osa on rakennettu ns. vanhan organisaation aikaan. Puolan keskiosassa tie on osin kaksikaistainen ja osin ei-moottoritietasoinen nelikaistainen tie. Jotkut kohdat ovat melko kauhistuttavan näköisiä: Yksityistiet risteävät vilkkaan tien tasossa.


Liikennettä A1:llä

Piotrków Trybunalskin kaupungin länsipuolelle on aikoinaan rakennettu neliapilaliittymä. Se näyttäisi olevan perinteistä saksalaista mallia, mutta nyt sitä aiotaan uusia.


Liittymä on vähän ahtaassa paikassa. Vasemmassa yläkulmassa varastoalue logistiikkakeskus.

Mielenkiintoista asiassa on, että tietyömaan liikenne aiotaan hoitaa muuttamalla työn ajaksi eritasoliittymä suureksi liikenneympyräksi. Aika näyttää, toimiiko.


Työnaikainen järjestely

Toinen esimerkkimme on Sveitsistä, Zürichin kaakkoispuolelta. Betzholzkreiselin alueella moottoritiet 52 ja 53 risteävät suuren liikenneympyrän kautta. Ympyrässä on haaroja myös paikalliselle liikenteelle. Ympyrän sisällä on muun muassa ajoharjoitteluratoja ja tilaa ulkoilmakonserteille.


Betzholzkreiselin ympyrä

Toisin kuin Piotrków Trybunalskissa, tässä ei ole kyse tilapäisratkaisusta. Tiestä 53 puuttuu runsaan kymmenen kilometrin palanen, jonka linjauksesta on kinattu viimeiset 30 vuotta. Tällä kertaa syynä on Sveitsin soidensuojelulaki, joka ei salli tien tuhoavan linjalla olevaa suota. Suunnitelma on siis ollut, että 52 liittyy 53:een tällä ympyrällä, mutta nyt ympyrästä on tullut osa pääreittiä.


Idästä saapuva liikenne ohjataan tieltä 53 ympyrään

Osa suunnitellusta 53-tiestä on rakennettu ja onpa maastossa näkyvä yksi siltakin. Ilman penkereitä ja käyttämätön siis.


Hukkasilta

Sveitsiläinen tuomioistuin on antanut päätöksensä, joka mukaan tien 53 puuttuvaa osaa ei suunnitelman mukaan saa rakentaa. Uusi linjaus onkin katsottuna ja erkanee tiestä 52 ympyrämme länsipuolelta. Ympyrä jää siis ilman sen aiottua käyttötarkoitusta. Aika näyttää, tehdäänkö ympyrälle jotain, vai jääkö se sijoillensa.

Rikos

Harvanpa yhdystietasoisen tien kunto on niin rehvakkaasti ylittänyt uutiskynnyksen kuin tien 3403 Kangasalla. Tien päiden kuoppakylttiin oli joku tien kuntoon kyllästynyt koiranleuka käynyt ruuvaamassa oman lisäkilpensä, joka julisti: Koko perkeleen tie.



Kuvat liikennemerkistä lähtivät kiertämään julkisuutta nopeasti ja riekkujaiset olivat valmiina. Paikkaseudulla kävivät tekemässä artikkeleita niin paikalliset sanomalehdet kuin valtakunnalliset iltapäivälehdetkin.

Tämä Korvenperäntie ei ole kovin kummoinen, pituudeltaan vähän alle kolme kilometriä. Mutta sen liikennemäärät ovat samanlaisia teitä selvästi korkeammat. Yksi syy on se, että moni navigaattori ohjaa Kangasalan eteläpuolelta Orivedelle ja edelleen Pohjanmaalle suuntautuvan liikenteen kantatien 58 sijaan Kangasalan keskustan ja Korvenperäntien kautta valtatielle 9. Korvenperäntien vuorokausiliikenne on noin 1700 ajoneuvoa, kun kantatien 58 kautta kulkee vain tuhatkunta ajoneuvoa.


Korvenperäntie (yhtenäinen viiva) ja navigaattoreiden sinne ohjaama reitti (pisteet)

No, miten asiaan suhtautui pilkanteon kohde?

Kangasalan "kaupungin" kaupunginjohtaja on ilmeisesti joutunut käymään kalsaripyykillä. Sen verran pelästynyt lausuntonsa Iltalehden mukaan on: Kritiikkiä ei pitäisi kertoa siten, että joku asentaa luvattoman lisäkilven. Tästä huolimatta viesti on kuultu. Teillä ja Turuilla on kuitenkin vahvasti siinä uskossa, että osuva pilkka nimenomaan on johtanut viestin kuulemiseen pitkän kuurouden jälkeen.

Astetta koomisemmaksi jupakan vie paikallisen ELY-keskuksen edustaja, joka opastaa hallintoalamaisia muistuttamalla, että liikennemerkkeihin ei saa kiinnittää mitään ylimääräistä. Lopuksi hän lyö rajuimman korttinsa pöytään: ELY-keskus harkitsee rikosilmoituksen tekemistä.

Virkamiesten tilannetajusta ei juuri voi tyylipisteitä lähteä jakamaan. Mielenilmaisu on tehty huumorilla mutta samalla se on pistävän terävä. Mutta kenellekään siitä ei ole haittaa. Sormien heristäminen vain kertoo, kuinka ulkona virkamies on asiassa. Rikosilmoituksesta puhuminen asettaa esittäjänsä arvostelukyvyn epäilyttävään valoon. Poliisilla on ehkä parempaakin tekemistä kuin lähteä tutkimaan moista tekoa, vaikka virkamiestä kuinka harmittaisi. Huumoriin kääritty pilkka osuu pahemmin kylkiluiden väliin kuin rähinä. Niin koira älähtää, kun kalikka kalahtaa.

Mutta mutta. Uusi kyltti on taidokkaasti tehty. Se kirjasintyyppi on aivan oikea ja kirjainten välistys on liikennemerkkiohjeiden mukainen. Ettei vain olisi niin, että kyltti olisi tehty ELY-keskuksessa itsessään tai sen lähettyvillä sijaitsevassa ammattimaisessa kylttipajassa. Ja sehän antaisi syyn vielä suuremmalle harmistukselle. Ja tietenkin rikostutkinnalle, jossa kiveäkään ei jätetä kääntämättä. Virkamieskunnia on säilytettävä! Ordnung muss sein!

Tuopinkahva

Edellisen artikkelin jälkipyykissä pohdittiin muun muassa artikkelissa esitellyn Mäkelänkadun-Koskelantien risteyksen liikenneympyrän ainutlaatuisuutta.

Vastausta ei saa nytkään, mutta harvinaisiahan nuo ovat. Käännös vasemmalle ei sinänsä edellytä edes kokoympyrää. Mainitussa tapauksessa ympyrän toista puolikasta pitkin pääsee Koskelantieltä vasemmalle Sofianlehdonkadulle ajautumatta Mäkelänkadulle. Mainittu katuristeys ei ole paikkaseudun selkeimpiä ja siksi ajatus siitä, että konstruktion peruslähtökohta on ollut liikenteen sujuvuuden sijaan taiteellisessa vaikutelmassa.

Itse konsepti on sukua järjestelyille, joilla pääteillä ja eritoten niiden ohituskaistoilla järjestetään pääsy tien vasemmalle puolelle "korvan" avulla: Vasemmalle kääntyvä ohjataan oikealle avautuvaan silmukkaan ja sieltä suoraan tien ylitse. Näin ollen odotus tapahtuu silmukassa eikä itse tiellä.


Tie 9/E63, Orivesi

Yhdysvalloissa New Jerseyn osavaltion tienpitäjä on ottanut sikäläisittäin poikkeavan linjan: Monissa päätteiden risteyksissä vasemmalle kääntyminen päätieltä on kielletty. Ratkaisu on nimeltään jughandle, joka kääntyy vaikkapa tuopin kahvaksi. Ratkaisu on sen verran vahvasti identifioitunut New Jerseyhyn, että se tunnetaan laajasti nimellä Jersey Left.

Päätyyppejä on kolme: Tyyppi A:ssa ennen risteystä erkanee kaista, joka liittyy poikittaistiehen oman risteyksensä kautta. Tyyppi B:n avulla tehdään U-käännös ja lopulta käännytään oikealle. Tyyppi C on silmukkarampin näköinen ratkaisu, joka erkanee risteyksen jälkeen.


Risteyksen perustyypit

Ratkaisuilla haetaan sekä päätien liikenteen sujuvuutta että liikenneonnettomuuksien vähenemistä,

Risteysalueet kasvavat varsin paljon, koska tilaa periaatteessa tarvitaan lähes saman verran kuin eritasoliittymää varten.


Tuopinkahvaristeyksen osa

Ennen tuopinkahvaristeystä, A- tai C-tyyppiä, asiasta kerrotaan kilvellä "All turns from right lane".


A-tyypin risteystä lähestytään


Kahvan päässä

B-tyypissä päästään usein nauttimaan vasemmalle aukeavista rampeista.


B-tyyppi

C-tyypissä on usein kaksi ramppia: sekä risteyksen ohitusmahdollisuus oikealle kääntyville että silmukka vasemmalle kääntyville.


C-tyyppi

Kaikki eivät tykkää. Senaattori James Holzapfel on jo vuodesta 2003 yrittänyt saada risteystyypin kielletyksi niin, että uusia sellaisia ei saisi suunnitella eikä rakentaa. Hanke eteni vuonna 2013 sikäläisen senaatin käsittelyyn, jonne se lienee juuttunutkin.

Stadin rinkuloita

1950- ja 1960-luvulla Helsinkiin syntyi koko joukko risteysratkaisuja, joissa yhtenä elementtinä oli ympyrä. Useissa kohdissa nämä ovat enemmän arkkitehtonisia elementtejä kuin ratkaisuja silloisiin liikenteellisiin ongelmiin. Osa ratkaisuista on purettu, osaa paranneltu ja osa muutettu nykyisen ajattelun mukaisiksi liikenneympyröiksi.

Tutkitaan muutamaa esimerkkiä.

Yksi legendaarisista risteyksistä on Paciuksenkadun, Ramsaynrannan, Riihitien, Munkkiniemen Puistotien ja Huopalahdentien risteysalue, Munkkiniemenaukio. Risteys uusittiin 1960-luvun puolessa välissä: Tarvontien valmistuminen siirsi Turun suunnan liikenteen Paciuksenkadulle ja Huopalahdentielle ja liikenneympäristö ei edes tuolloin kestänyt kasvanutta liikennettä. Ratkaisuun kuuluu liikenneympyrän näköinen viritys, jonka kautta päästään kääntymään Munkkiniemen puistotieltä vasemmalle Huopalahdentielle, mikä suoraan on kielletty.


Munkkiniemenaukio. Etualalla Paciuksenkatu, joka jatkuu risteyksen takana Munkkiniemen puistotienä. Huopalahdentie erkanee oikealle.


Munkkiniemenaukio 1958

Vastaava viritys on Mäkelänkadun ja Koskelantien risteyksessä. Mäkelänkadulta etelästä ei pääse Koskelantielle länteen suoraan, vaan kääntymällä ensin oikealle ja sitten ympyrästä vasemmalle. Vaikeusastetta nostaa se, että reitti on opastettu helsinkiläiseen tapaan eli surkeasti ja kaistan valinnan kannalta aivan liian myöhään.


Koskelantien liikenneympyrä rakenteilla


Risteys nykyisin

Ulosmenoteille on niillekin tehty erinäisiä virityksiä. Itäväylästä piti tulla moottoritie Porvooseen, mutta ei tullut. Herttoniemen liittymä on liikenneympyrä, joka on paikallaan edelleen, tosin liikennevaloin ohjattuna. Jotta asiat eivät olisi liian yksinkertaisia, Laajasalon suuntaan matkatessa edessä oli toinen liikenneympyrä. Tämä on purettu ja liikenneympäristö on kohdassa muuttunut reippaasti.


Herttoniemi 1960-luvulla

Toinen itäsektorin ulosmenotie on Hämeentiestä haarautuva Kustaa Vaasan tie. Sen ja Hämeentien haarautumiskohta on aluksi ollut melkoisen luova. Ympyräviritys on purettu joskus 1980- tai 1990-luvulla.


Kustaa Vaasan tien alkupäätä

Keskusta-alueen legendoja on Unioninkadun, Kaisaniemenkadun ja Liisankadun risteys. Oman kuvionsa antavat risteysaluetta halkovat ratikkalinjat. Aikoinaan risteys työllisti liikennepoliiseja. Nykyisin se on liikennevaloin ohjattu.


Kaisaniemen kauhistus

Jossain määrin erikoinen ratkaisu on Mannerheimintien ja Kuusitien risteyksen ympyrä. Sille ei koskaan ole ollut varsinaista liikenteellistä tarvetta. Tosin nykyisin ympyrässä kääntyy kolmosen ratikka. Ratkaisu on uusi ja HSL:n suunnittelijajonnet eivät huomanneet, että tällä uudella päätepysäkillä ei ollutkaan tilaa matkustajien nousta. Niinpä kolmonen lähti tyhjänä ja otti matkustajia vasta seuraavalta pysäkiltä. Asia ratkaistiin pikku rakennustyömaalla, jossa oli kevyttä sivumakua: Jotta Mannerheimintietä ei olisi jouduttu kaventamaan, vaihtopysäkki bussin ja ratikan välillä siirrettiin hankalampaan paikkaan.


Mannerheimintie-Kuusitie

Varsin valloittava on Koskelassa sijaitseva kuuden kadun risteysalue Pohjolankatu-Käpyläntie-Kunnalliskodintie-Oulunkylätie-Käpyläntie-Taivaskalliontie. Viime vuosiin asti etuajo-oikeutettu reitti oli Käpyläntie-Oulunkyläntie, mutta nykyisin se on merkitty tavanomaiseksi liikenneympyräksi.


Koskelan ympyrä

Varsinainen viritys on Olympiaterminaalin edustan ratkaisu, jossa Laivasillankadun kanssa risteävät Ehrenströminkatu ja Vuorimiehenkatu. Mikäpä siinä, mutta risteyksen leikkaa lisäksi ratikkalinja. Lisäksi Olympiaterminaalin pysäköintialue purkaa liikenteensä ympyrään.


Olympiaterminaalin edustalla 1960-luvulla

Keskellä risteystä on sitten liikennevalot, jotka vaihtuvan näyttämään punaista raitiovaunun lähestyessä.


Olympiaterminaalin edustalla nykyisin

Viimeinen esimerkkimme on kaupungin rajan tuolta puolelta Tapiolasta, entisestä puutarhakaupungista, nykyisestä bunkkerinäyttelystä.

Tapiolaan tehtiin alun perin näyttävä liikenneympyrä keskelle näyttäviä Leimuniityn istutuksia. Sittemmin ympyrä muutettiin liikennevaloristeykseksi ja istutukset jätettiin ränsistymään. Tapiolan keskustan uudistustyössä (1980-luvun betoni korvataan uudella) ympyrä on rakennettu uudelleen. Erikoisuutena on se, että pysäköintiluolaan ajetaan ympyrän sisäreunan puolelta, mikä varsin epätavallisena ratkaisuna hämmentää väkeä.


Tapiolan ympyrä silloin joskus

Downgrade

Suomen päätieverkko on lyhenemässä. Kantateistä on katoamassa noin 3,5 kilometriä.

Turun ohikulkutietä parannetaan ykköstien ja kymppitien välillä. Tässä yhteydessä osuus ykköstieltä seututielle 110 eli entiselle ykköstielle kokee arvonalennuksen. Kantatie 40 muuttuu yhdystieksi 2271.


Yhdystie 2271

Turun ohikulkutie oli ensimmäisiä kaupunkien ohitusteitä ja se on rakennettu pääosin 1960-luvulla. Kun Helsingin kehätie rupesi valmistumaan, kantateiden numeroavaruus oli alkupäästä täynnä. Niinpä numerointijärjestelmää muutettiin siten, että vuodesta 1971 alkaen pienin kantatien numero on ollut entisen 51:n sijaan 40. Helsingin kehätie sai numeron 50 ja Turun kehätie numeron 40. Tampereen kehätiellä oli aluksi numero 45, sitten systematiikan kanssa linjassa ollut 60, mutta nyt sillä ei enää ole yhtenäistä numerointia.

Laajennuksen jälkeen tulivat käyttöön myös numerot 41 ja 42 teille Aura-Huittinen-Tampere ja Huittinen-Rauma.

Helsingistä saavuttaessa Turun ohikulkutie oli viitoitettu Poriin ja Naantaliin. Pikku kuriositeetti oli se, että kilometripylväät osoittivat kuitenkin matkaa Raumalle kasitien tapaan. Eli historian tiettävästi ainoa Helsingin ja Rauman välinen pylväsjakso on sijainnut Piikkiön ja Rauman välillä!


Raumalle 97 kilometriä, Helsinkiin 158

Ykköstien moottoritieversion valmistuttua Kirismäen liittymän ja Piikkiön välinen osuus jä hieman ylimääräisen oloiseksi hännäksi. Siksi sen laskeutuminen kantatiekategoriasta on yllätyksetöntä. Mutta pitikö siitä tehdä yhdystie seututien sijaan, onkin sitten oma kysymyksensä.

Sadonkorjuuta

Sitä niittää, mitä kylvää.

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus on lähestynyt laajoja kansalaispiirejä varsin katkeran sävyisällä tiedotteella. Alemman tieverkon kunto on täysin rapautumassa ja ELY-keskus on päättänyt vetää letkut irti huonoimmassa jamassa olevilta tapauksilta.

Virkamiestekstissä on verrattain harvinaista nähdä näin suorasanaisia ilmaisuja:

Osa alemmasta päällystetystä maantieverkosta on rapautunut niin huonoon kuntoon, että edes päällystepaikkaukset eivät niissä enää auta.

Monessa tapauksessa pelkkä uusi päällystepinta ei enää riitä, vaan tarvitaan koko rakenteen parantamista.

Tällä hetkellä korjausvelan kasvu osalla maantieverkkoa tarkoittaa sitä, että muutaman yksittäisen vaurion paikkaaminen ei enää auta, koska päällyste ei pysy enää koossa. Siksi näille tieosuuksille ei enää tehdä päällystepaikkauksia.

Myös päätieverkolla on huutava puute rakenteiden parantamisesta, ja tilanne tulee huononemaan myös elintärkeällä tieverkolla lähivuosikymmeninä ilman korjauksia.

Tiedotteeseen liittyy karttaliite, joka on jokseenkin korutonta kertomaa. Siihen on mustalla merkitty osuudet, joiden päällysteiden paikkaamista ei enää tehdä. Lisäksi punaisella on merkitty muutama tieosuus, jolla alennetaan nopeusrajoitusta tien huonon kunnon takia.



Asiassa on mielenkiintoinen poliittinen aspekti. Osapuilleen kaikki mainitut osuudet sijaitsevat alueilla, jotka ovat Keskustan ydinkannatusaluetta. Rapautuminen koskettaa siis ennen kaikkea Keskustan kannattajia, mutta puolue ei juuri ole ollut kiinnostunut tieasioista. Sen nimittäin näkee hallitustilastoista: Sipilän hallituksen liikenneministeri Anne Berner leijaili omissa sfääreissään arjen realiteettien yläpuolella. Vanhanen II:n ja Kiviniemen hallituksen liikenneministeri Anu Vehviläisen suurimmaksi saavutukseksi jäi valtatien 17 uudelleennumerointi numerolle 9.

Muita liikenneministereitä ei Keskustasta ole ollutkaan. Viimeisen kerran kulkulaitosten ja yleisten töiden ykkösministeri oli Miettusen hallituksessa vuosina 1961-1962. Olisi outoa, jos ei olisi ollut: Kyseessä oli Maalaisliiton vähemmistöhallitus. Edellisen kerran mainitun ministerin salkku oli Maalaisliitolla lyhyeksi jääneessä Fagerholm III:n yöpakkashallituksessa vuonna 1958-1959. Kakkosministerin posti on ollut Keskustalla muutaman kerran, viimeksi Matti Kekkosella Paasio I:n hallituksessa vuosina 1967-1968.

Keskustatunneli

Helsingissä on taas kerran kinasteltu siitä, rakennetaanko keskustan alle tunneli itä-länsisuuntaista liikennettä varten vai ei. Kuten ennenkin, keskustelu vajoaa kuurojen keskusteluksi, eikä poliitikoilla ole kykyä eikä halua nousta niistä poteroista, jotka on kaivettu kymmeniä vuosia sitten.

Lennähdetäänpä maailman toiselle puolelle, Australian itärannikolla. Sydney on asukasluvultaan runsaat viisi miljoonaa, eli noin viisinkertainen Helsingin seutuun verrattuna. Yhteistä on se, että keskusta-alue on vesialueiden pirstoma.

Sydneyssä on projektin parantaa säteittäisväylien M4 ja M5 välistä liikennekäytävää rakentamalla noin 7,5 kilometriä pitkä tunneli. Nyt ydinkeskustan viereisen Inner Westin alueen alle aiotaan rakentaa vähintään räväkkä eritasoliittymäkompleksi, jonka kautta alempi tie- ja katuverkko liittyy runkotunneliin. Työt ovat alkamassa ja tarkoitus on saada homma valmiiksi vuonna 2023.


Tiesuunnitelmaa. Sinisellä merkitty muita tunneliprojekteja.

Periaatteessa konsepti on samanlainen kuin Tukholmassa ja Oslossa, jossa on pari viime vuosikymmenenä investoitu varsin laajoihin maanalaisiin tieverkkoihin keskustassa ja sen reuna-alueilla.

Inner Westin katumaisemia. Derkkukuutioita esiintyy vähemmän.