31.8.2024
Kameroille kenkää
27.8.2024
Löllöä, paljon
Vorarlberg
Silvrettan tiellä
23.8.2024
Tahtoo päästä Viikkiin!
Helsinki, tuo maailman toimivin kaupunki, Itämeren tytär, Pohjolan valkea kaupunki. Sä loputtomien sekopäisten työmaiden näyttely.
Ajetaanpa Itäväylää kohti koillista. Tarkoitus olisi kääntyä Viikintien liittymästä (jossa on vasemmalle haarautuva ramppi) Viikin suuntaan ja taas kohti uusia seikkailuja.
On hienoa, että tällainen hieman poikkeuksellinen liittymä on hyvin merkitty ennakolta, jotta osataan valita ajolinjat ajoissa.
On hyvä, että puolen kilometrin päässä on toinen ennakkoviitta.
Tien molemmin puolin on vaatimaton tekstillinen kilpi, jossa lukee "Silta suljettu". Mitähän siltaa mahdetaan tarkoittaa? Seudulla on tusinoittain siltoja.
No niin, kohta haaraudutaan, erkanemiskaista alkaa.
No mutta hyvänen aika, ramppi onkin tukittu. Kyse varmaankin oli siis tästä ramppisillasta.
Siis aikuisen oikeasti.
19.8.2024
Yksiajorataisen moottoritien eritasoliittymän numero
F34_3
15.8.2024
Ei mahdu eikä surise
11.8.2024
Tason 84 sillat
Kokemäenjoen vesistön Längelmäveden ja Hauhon reitit haarautuvat Valkeakoskella kohta sen jälkeen, kun Valkeakosken kanavassa on vesistön pinta noussut tasolle 84 metriä merenpinnan yläpuolelle. Reitit pysyvät tasolla 84 metriä aina Längelmäen Länkipohjaan ja Hauhon Vihavuoteen saakka. Tätä allasta sanotaan myös Suur-Längelmävedeksi ja jos se katsottaisiin yhdeksi järveksi, se olisi Suomen yhdeksänneksi suurin.
Reitti on pitkä: Vesitse matkaa Länkipohjasta Vihavuoteen on runsaat 120 kilometriä. Vesistö halkoo kohtalaisen tiuhaan asuttuja seutuja ja monia maanteitä. Siksi on hieman yllättävää, että pääväylän ylittää ainoastaan kymmenen siltapaikkaa.
Pelisalmea lukuun ottamatta siltapaikat ovat hyvin vanhoja. Niissä on ollut historian saatossa useita siltoja, joita on aika ajoin uusittu. Nykyiset sillat ovat lähes poikkeuksetta teräsbetonisia 1960- ja 1970-luvun palkkisiltoja ja vanhat sillat ovat pääosin kadonneet.
Katsellaanpa siltoja. Lähdetään Hauholta ja edetään Valkeakosken kautta kohti koillista.
Hauholla Ison-Roineen ja Pyhäjärven yhdistää lyhyt Lehdesmäen joki. Lehdesmäessä oli ennen puinen silta.
Uusi silta valmistui vuonna 1969 lähelle Pyhäjärven rantaa joen itäiseen päähän. Vanha silta olisi haluttu säästää, mutta Hauhon kunta kieltäytyi ylläpitämästä sitä uuden valmistuttua.
Silta on Hauhon ja Luopioisten välisellä reitillä, tiellä 3223. Vuoden 1969 silta tuli 2020-luvulle tultaessa purkukuntoon, mutta koska kiertotie olisi ollut pitkä, siltaa päätettiin tekohengittää jännittämällä se uudelleen. Teillä ja Turuilla kertoo asiasta artikkelissa Jännitystä peliin.
Valtatie 12 ylittää vesistön ensimmäisen kerran Hauhon Vitsiälän Vuolteen kohdalla. Kyseessä on vanha uittoreitti, jonka yli kulki vielä sata vuotta sitten pienehkö puusilta.
Aivan 1930-luvun lopulla puusillan eteläpuolelle tehtiin komea kaarisilta.
Tämä betonisilta kesti monet melskeet ja jopa valtatien kokonaan uusitun version. Mutta sekin tuli vanhaksi ja korvattiin 2010-luvulla tusinasillalla. Tästä episodista kertoi Teillä ja Turuilla artikkelissa Kaunottaren lähtö vuonna 2016.
Alvettulan vanha silta Hämeenlinnan ja Hauhon välisellä maantiellä on vuodelta 1916. Se on ikuistettu erinäiseenkin postikorttiin. Sillan suojelusta on useaan otteeseen väännetty kättä ja Väyläviraston edeltäjien kahvihuoneissa lienee pihisty kiukusta, kun milloin ministeri, milloin Museovirasto ja milloin ELY-keskus on kävellyt ylitse ja päättänyt suojelusta. Silta on tällä hetkellä huonokuntoinen: suojelu kiinnostaa mutta siitä maksaminen ei. Vanhasta sillasta tarkemmin artikkelissa Alvettulan vanha silta 100 vuotta. Uusi silta on 1970-luvulta ja se on kertaalleen peruskorjattu.
Alvettulan uusi ja vanha silta
Kolmostie kulki 1960-luvulle asti Hämeenlinnasta Tampereelle Pälkäneen ja Kangasalan kautta. Seudun todella hieno nähtävyys Kyllönjoki ylitettiin Pälkäneen Kyllössä. Puinen tukiansassilta on edelleenkin jäljellä. Kolmostien uuden linjauksen jälkeen Hämeenlinnan–Pälkäneen tie rakennettiin kokonaan uudelleen valtatietasoiseksi 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa. Tietä varten tehtiin uusi Kyllönjoen silta noin 400 metrin päähän alavirtaan.
Kantatien 57 silta etualalla ilta-auringossa. Vanha silta taempana.
Kyllönjoen vanha silta. Ensimmäinen versio on vuodelta 1890. Se paloi vuonna 1917 ja rakennettiin saman tien uudelleen. Uuden vien valmistuttua vuonna 1967 vanha silta peruskorjattiin vanhan mallin mukaiseksi.
Pälkäneen Harhalassa Mallasveden ja Pinteleen välisen Harhalansalmen sillan uusinta tuli ajankohtaiseksi, kun nykyinen seututie 307 Valkeakoskelta Pälkäneelle rakennettiin. Uusi silta valmistui 1968 ja vanha purettiin hajottamalla se veteen.
Harhalan vanha silta. Uusi rakenteilla.
Uusi silta avattu ja vanha romutettu
Kaivannon vanha silta
Maljastensalmen silta
7.8.2024
Sama vai eri asia?
Edellinen artikkeli, joka kosketti nelostien eräänlaista parannusta Hartolan pohjoispuolella, on nostattanut keskustelua muutenkin ohituskaistateistä, rinnakkaisteistä ja niiden suunnitteluperiaatteista.
Katsellaanpa vähän, mitä lahden toisella puolella on tapahtunut.
Ruotsissa 2+1-teitä on moninkertaisesti (monikymmenkertaisesti?) Suomeen verrattuna. Jo nimityserot antavat osviittaa siitä, että kyse ei olisikaan aivan samasta asiasta: Suomessa nimi on ohituskaistatie ja Ruotsissa mötesfri landsväg. Suomessa teiden päätarkoitus on siis helpottaa ohittamista, Ruotsissa erottaa vastakkaissuuntaiset liikennevirrat toisistaan. Turvallisuushakuisuus on osa ruotsalaista nollavisioajattelua.
Ehkä näkyvin ero on, että Suomessa ohituskaistoja on teillä yleensä vain vähän siellä täällä, kun Ruotsin malli puolestaan on säännönmukaisesti jatkuva kolmikaistaisuus risteysalueita lukuun ottamatta.
Takavuosina suomalaisen moottorilehtitoimittajan märkä päiväuni oli ruotsalainen leveäpiennartie. Siellä ajeltiin ja ohiteltiin miten sattuu, ja sitä toimittaja piti upeana ruotsalaisena liikennekulttuurina. Ruotsalaiset itse eivät olleet kovin ihastuneita ja niinpä jokseenkin kaikki leveäpiennartiet on 1990-luvulta alkaen muutettu ohituskaistateiksi. Tämähän on periaatteessa melko edullinen urakka: päällystetään tie uudelleen ja isketään keskelle vaijerikaide. Vaijerikaide siksi, että se on kapea ja mahdollistaa kolmen kaistan sijoittamisen tien 13 metriä leveään profiiliin. Uudempiin teihin on käytetty myös vastaavan levyistä palkkikaidetta.
Ruotsi eteni asiassa nopeasti. Tulokset ovat vastaanpanemattomia: keskikaiteella varustetuilla tieosuuksilla kohtaamisonnettomuudet ovat vähentyneet 95 prosenttia ja kuolemantapaukset lähes 50 prosenttia. Kun urakka tuli pääosin valmiiksi, liikennekuolleisuustilaston käyrään tuli mutka: kuolleisuuden väheneminen hidastui samassa tahdissa kuin keskikaideteiden rakentaminen.
Erona on myös se, että Ruotsissa ei juuri rakenneta rinnakkaisteitä. Jos yksikaistaiselle osuudelle osuu traktori, niin voi voi. Se on kuitenkin tekemässä jotain hyödyllistä ja aika usein näillä pätkillä on väistötaskuja.
Yksityistieliittymiä sallitaan tiheämmin kuin Suomessa. Ne ovat usein rakenteeltaan sellaisia, että vasemmalle päätien vastasuuntaisen kaistan ylitse kääntyminen kielletty tai se on toteutettu oikealle kääntyvän silmukan avulla, ns. Englannin kuninkaan korvan.
Kääntyminen vasemmalle oikean kautta
Yksityistieltä ei myöskään välttämättä pääse kääntymään vasemmalle päätielle. Tällaisilla osuuksilla on usein kääntymispaikkoja, joissa pääsee vastakkaiseen suuntaan. Varsinkin E4-tietä Sundsvallin ja Haaparannan väliä kulkevat huomaavat, että Vändplats on seutukunnan yleisin paikannimi.
Varsin vaatimattomiltakin teiltä on liittymiä
Isompien teiden risteykset eivät nekään yleensä ole aivan niin juhlallisia kuin Suomessa. Yleensä sellaiseen tullaan siten, että kaksikaistainen osuus päättyy hieman aikaisemmin. Varsin usein risteyksessä on alempi nopeusrajoitus, yleensä 70 tai 80, ja sitä vahtimaan on usein laitettu kyklooppi.
T-risteys, varustettu kääntymiskaistalla
Jotta asiat eivät olisi aivan näin eri tavoin, Ruotsissa on alkamassa projekti, jossa haetaan enemmän suomalaistyyppistä tietä, eroavaisuuksin tietenkin: Sundsvallin ja Trondheimin välisellä E14-tiellä on tarkoitus muuttaa 30 km:n osuus Ången ja Bräcken välillä keskikaistalla varustetuksi tieksi, jossa on 21 kilometriä 1+1-tietä ja lisäksi kolme ohituskaistaparia, vajaat viisi kilometriä per suunta. Paikallisessa lehdistössä puhutaan koekaniineista ja muutenkaan seudulla ei olla aivan kauhean ilahtuneita. Kustannuslaskelmat puhuvat puolestaan: remontti aiotaan tehdä alle 10 miljoonalla eurolla.