Tienvarsimainontaa

Tienvarsimainonta on viime aikoina nostattanut laineita. Taustallahan on maantielain 52 § 1 momentin melko yliampuva säädös:

Asemakaava-alueen ulkopuolella sekä asemakaava-alueella maankäyttö- ja rakennuslain 83 §:n 4 momentin mukaisella liikennealueella on kielletty maantien käyttäjille tarkoitettujen ulkomainosten asettaminen. Tienpitoviranomainen voi myöntää poikkeuksen tästä kiellosta, jos sitä on pidettävä liikenteen opastuksen tai matkailun kannalta tai muusta sellaisesta syystä tarpeellisena.

Jälkimmäinen klausuuli antaa viranomaiselle aika laajan vallan päättää siitä, mikä tarpeellista ja mikä ei. Arkisessa kielenkäytössä virkamiehen laajaa valtaa varsin yleisesti pidetään virkamiehen mielivallan synonyyminä.

Tulkinta asiassa on annettu Pirkanmaan ELY-keskukselle ja ELY-keskus on ilmoittanut noudattavansa asiassa erittäin tiukkaa tulkintaa.

Kuinkas muuten. Kyseessähän on ajan ilmiö. Virkamiehet säästöjen pelossa hakevat asiassa kuin asiassa mahdollisimman tiukkaa tulkintaa, jotta jatkossakin olisi töitä valvontahommissa.

Keskustelujen kärjessä ovat olleet Kasvihuoneilmiö ja Ideapark.

Kasvihuoneilmiö on vanhan ykköstien varteen jäänyt eräänlainen yhdistetty taukopaikka ja divari ja se on vuosikaudet yrittänyt saada lupaa moottoritielle asetettavaan opasteeseen. Moottoritien varressa on ollut mainostaulu, mutta nyt sen on paikallinen tienpitäjä repinyt.



Eritoten Kasvihuoneilmiön lupa-asiaa on käsitelty ELY-keskuksessa vankassa Pecos Billille ei vittuilla ‑hengessä. Kun yrittäjän asiaa käsiteltiin julkisuudessa, ei kestänyt montakaan päivää, kun myös vanhan tien varressa oleva taulu käytiin repimässä alas.



Ideaparkin tapaus kolmostien varressa Lempäälässä on oikeastaan vielä koomisempi. Tienpitäjän aiemman luvan perusteella asetettu opastus kauppakeskukseen muuttuikin eräänä yönä laittomaksi ja se poistettiin.



Erityisen koomista asiassa on, että Ideaparkiin osoittava laittomaksi todettu opaste on korvattu ruskeapohjaisella opasteella Ideaparkin sisällä sijaitsevaan huvipuisto-osaan. Sellainen kun on sallittu matkailuopasteena.

Ja todella koomista Ideaparkissa on se, että se sijaitsee moottoritien välittömässä läheisyydessä ja sen kymmenet mainosvalot paistavat moottoritielle. Mutta viittaa sinne ei saa olla, vaan hallintoalamaisten pitää osata seurata Marjamäkeen osoittavia viittoja.

Ideaparkin kaltainen tapaus on vaikkapa Bauhaus Tampereen ohikulkutien varrella. Firman jättimäinen kyltti saa kyllä näkyä moottoritielle kilometrien päähän, mutta liikkeeseen johtavan viitan asettaminen on kielletty.



Kuten tavallista, mainoskielto on peräisin Ruotsista. Mutta Pirkanmaan ELY-keskuksen virkamies mitä ilmeisimminkään ei ole tietoinen siitä, että Ruotsissa on tienviittojen suhteen selvästi sallivampi ja tienkäyttäjämyönteisempi linja. Siellä ei ole estettä viitoittaa kauppakeskuksia ja jopa yksittäisiä yrityksiä aivan niiden nimellä









ELY-keskus on joutunut hieman puolustuskannalle asiassa ja sivuillaan vetoaa perinteisesti liikenneturvallisuuteen ja siihen, että jos yhdelle annetaan lupa, niin kohta homma menee villiksi. Kumpaakaan ei tosin sen enempiä perustella.

Lyngenissä

Lyngenvuonon maisemat ovat monille suomalaisille tuttuja. Kun suomalainen ryhtyy laajentamaan maailmankuvaansa, hän aika usein lähtee pohjoiseen, Norjaan. Alku on varovainen. Muut Norjassa käyneet ovat pelotelleet jyrkillä kuiluilla tien vieressä. Siispä aloitetaan varovasti: Ajetaan Kilpisjärvelle ja sieltä Skibotniin ja Jäämeren rantaa itään. Altassa tai viimeistään Lakselvissä palataan kipin kapin Suomeen. Retki tehdään tässä suunnassa, jotta ei jouduta tien ulkoreunalle, sinne pohjattoman kuilun reunalle.

Tosiasiassa Ruijan vuoret ovat verraten matalia ja E6 on Ruijassa nykyisin varsin hyväkuntoinen tie. Se kulkee verraten matalalla muutamaa tunturinylitystä lukuun ottamatta.


E6 Skibotnin pohjoispuolella

Mutta vaikka tie on hyväkuntoinen, tien ympäristö ei ole. Eritoten Skibotnin ja Birtavarren välinen Lyngenvuonon pohjukoita kiertävä tie on varsin ongelmallinen lumi- ja maanvyöryjen takia. Tie kulkee kapealla rantavyöhykkeellä eikä suoja-aluetta tien ja tunturinseinämän välillä ole. Osaa tiestä vaivaavat lisäksi jäävyöryt.

Maata tulee alas verraten säännöllisesti, koska vuoren rinne on jyrkkä. Lisäksi vuoret tuossa maailmankolkassa eivät ole lujaa ja stabiilia graniittia vaan helpommin murenevia nuorempia liuskeisia kivilajeja.



Joulukuussa 2014 alkaa työmaa, jossa yksi ongelmallisimmista tieosuuksista ohitetaan 5,8 kilometriä pitkällä tunnelilla. Tunneli lyhentää Skibotnin ja Altan välistä matkaa noin kahdeksan kilometriä.

Maksutie

Kuluvan vuoden helmikuussa Bathin ja Bristolin välistä maantietä A341 Englannissa kohtasi vahinko: Tie sijaitsee rinteessä, joka rupesi sortumaan. Tie jouduttiin sulkemaan välittömästi.

Tie joudutaan kyseisessä kohdassa rakentamaan uudelleen pohjatöitä myöden ja töiden arvellaan kestävän vuoden loppuun asti.



Tien sulkeminen pitkäksi ajaksi nostatti seudulla tyytymättömyyttä. Paikallinen liikemies Mike Watts teki jotain sellaista, joka ylitti maassa uutiskynnyksen: Rakennutti katkopaikan ohitse vajaat 400 metriä pitkän kiertotien, jolle laitettiin hintalappu.

Tie on tarkoitettu enintään 3,5 tonnin painoisille ajoneuvoille. Kertamaksu on kaksi puntaa, noin 2,50 euroa; moottoripyöriltä punnan ja perävaunun kanssa liikkuvilta kolme. Kymmenen matkan hinnalla saa 12 matkan sarjalipun.

Rakennusluvan mies tuli hakeneeksi vasta tien avaamisen jälkeen ja lokakuun loppuun mennessä sitä ei vielä ole näkynyt. Saattaa olla, että tien tarve päättyy ennen rakennusluvan myöntämistä. Hitaat ovat byrokraatin kiireet Sumujen Saarillakin.



Tien omistaja on laskenut, että ellei tien korjaus valmistu selvästi etuajassa, hän ehtii kerätä niin paljon rahaa, että saa kustannukset peitetyksi.

Jostain syystä yritteliäisyys on kerännyt laajempaakin huomiota. BBC:n haastattelussa Watts kertoo, että tietä on varta vasten tultu katsomaan kaukaakin, muun muassa Saksasta ja Bahrainista. Postikortteja on tullut pitkin maailmaa.



Myös Google näyttää olevan ajan hermolla. Tilapäinen tie näkyy Google Maps -palvelussa!

Akkulautta

Norjassa on vastikään saanut nimensä mielenkiintoinen kulkupeli: Ampere-sähkölautta astuu liikenteeseen vuoden 2015 alusta Länsi-Norjassa. Se välittää liikennettä vilkkaalla E39-tiellä Sognevuonon ylitse.




Lautta mainitaan maailman suurimmaksi sähkökäyttöiseksi lautaksi. Siihen mahtuu 120 henkilöautoa ja 360 matkustajaa.

Sognevuonon ylitys on pituudeltaan runsaat kolme kilometriä ja se kestää 20 minuuttia. Sähkölautta ajaa välin samalla nopeudella kuin nykyiset dieselkäyttöiset. Lautan kääntymisaika maissa on 10 minuuttia. Tämä 10 minuuttia riittää akuston lataamiseen.

Kallan sillat

Kuopion kaupunki sijaitsee Kallaveteen työntyvällä niemellä. Kaupungista pohjoiseen suuntautuvien liikenneyhteyksien kehitys on mielenkiintoinen osa Suomen historiaa.

Kuningas Kustaa III määräsi 1700-luvulla, että Kuopiosta Ouluun tulee rakentaa maantie. Kuopiosta lähdettäessä edessä on vaikea este: Kallavesi. Kustaa III:n maantie katkesi kohta alettuaan Kuopion Kelloniemeen ja jatkui järven toisella puolella Ranta-Toivalassa. Vesimatka on noin neljä kilometriä ja se taitettiin soudettavalla lossilla. Ylitys oli kovin vaivalloinen, varsinkin rospuuttoaikaan.

Lossiväli on historiallisestikin mielenkiintoinen: Sen kohdalla on tapahtunut yksi harvoista Suomen sisävesillä tapahtuneista meritaisteluista, Vuonna 1808 ruotsalaiset upottivat paikalla useita venäläisiä tykkiveneitä. Elettiin Suomen sotaa ja Ranta-Toivalan seudulla aikansa suurvallat olivat jämähtäneet kuukausiksi asemasotaan.


Lossiväylän sijainti

Vuonna 1902 tapahtui jotain suurta: Kallavettä oli täytetty ja rakennetulle penkereelle valmistui rautatie. Lossireissut loppuivat siihen.

Auto oli tuolloin vielä harvinaisuus eikä sellaisille ollut tietä Kuopiosta pohjoiseen. Vasta 20 vuoden kuluttua tilanne muuttui: Kuopion ja Toivalan asemien välillä alkoi säännöllinen autokuljetus. Tahti ei ollut kovin huima: Autovaunulähtöjä oli yksi päivässä suuntaansa.

Autojen määrä kuitenkin kasvoi nopeasti. Vuonna 1929 ryhdyttiin rakentamaan rautatien viereen tiepengertä. Vuonna 1932 avattiin 5,5 metriä leveä pengertie ja autojen kuljetus rautateillä päättyi.

Pengertien eteläpäässä maantieliikenne ja rautatieliikenne käyttivät yhteistä Päivärannan kääntösiltaa.

1950-luvulla nähtiin, että Kallan pengertie ei tule kestämään liikenteen kehitystä. Vuonna 1960 ryhdyttiin rakentamaan nelikaistaista uutta tietä Kallaveden poikki. Tie valmistui vuonna 1965. Päivärantaan rakennettiin uudet läppäsillat.

Kallan siltojen kohta jäi katkokseksi Kuopion moottoritiessä, koska tiellä ei ollut rinnakkaistietä. Traktorit, mopot, polkupyörät ja jalankulkijat jouduttiin ohjaamaan sille.


Kallavesi Kuopion kohdalla 2014

Vähitellen Kallan silloista tuli pullonkaula. Siltojen alikulkukorkeus oli vain 1,9 metriä ja siksi siltoja jouduttiin avaamaan purjehduskauden aikana satoja kertoja. Tiheän avaamistahdin takia siltojen tekniikka rupesi väsymään ja joskus sillat jämähtivät aukiasentoon.

Vuonna 2009 alkoi suururakka, joka nyt on valmistumassa. Laivaväylä siirrettiin kapeikon eteläosasta sen keskelle. Vanhat Päivärannan sillat muutettiin kiinteiksi silloiksi. Uudet maantiesillat ovat kiinteitä ja niiden alikulkukorkeus on 12 metriä. Uusi rautatiesilta on tekniikaltaan hydraulinen nostosilta: siltakantta nostetaan kummastakin päästä eli se pysyy vaakatasossa. Sillan korkeus ala-asennossa on viisi metriä ja nostettuna 12.

Lisäksi penkereelle rakennettiin kokonaan uusi rinnakkaistie, jotta uusittu nelikaistainen tie voidaan avata moottoritienä


Kallan sillat syksyllä 2014

Pysäköintiä (5)

Hallintoalamaisilta edellytetään pysäköintiin liittyvien säädösten tinkimätöntä tuntemista ja noudattamista. Kokemus on osoittanut, että liikennemerkkien asettajan hommiin pääsemisessä tällaista edellytystä ei kaikkialla ole asetettu.

Aikaisemman pysäköintisarjan jatkeeksi esitellään kaksi uutta saavutusta, toinen Kotkasta ja toinen Espoosta.

Viranomaisia sitova säädös Liikenneministeriön päätös liikenteen ohjauslaitteista toteaa pysäköintikiekon käyttövelvollisuudesta kertovasta lisäkilvestä seuraavaa:

Lisäkilpiä saadaan käyttää vain puoleen tuntiin tai täysiin tunteihin rajoitetun pysäköinnin yhteydessä.

Kotkan liikenneinsinööri kaiketi on sitä mieltä, että tällainen rupusäädös ei häntä koske.

Voidaan vain spekuloida, mikä on motiivi tällaiseen ratkaisuun päätymiseen. Koska kiekkoa käytettäessä "rajoituksetonta" aikaa on 1-30 minuuttia, ei sillä kannata lähteä kovin täsmällisiä rajoituksia toteuttamaan. Jos Kotkan merkki olisi laillinen, sen mukainen sallittu pysäköintiaika olisi 46-75 minuuttia.

Toinen esimerkkimme on Espoosta.



Tienpitäjillä tuntuu olevan kova hinku työntää "ei koske" -lisäkilpiä paikkaan kuin paikkaan, kuten pyörätiemerkkeihin.

"Ei koske" -lisäkilven paikka on luontevasti kieltomerkin yhteydessä. Senhän sanoo jo kielikorva: Kilpi lieventää kieltoa rajaamalla jotain sen ulkopuolelle.

Mutta sallivassa merkissä "ei koske" -ilmaisu on vähintäänkin epäselvä. Esimerkkikilpemme sallii pysäköinnin, tietyin rajoituksin. Mutta mikä ei koske luvan saaneita? Oikeus pysäköidä? Pysäköintikiekon käyttövelvollisuus? Aikarajoitus? 30 metrin rajoitus? Jokin näiden yhdistelmä?

Jos olisin diktaattori

Siinä vaiheessa, kun Haminan ohikulkutie ja viimeinen pätkä seiskatietä Haminasta Vaalimaalle on rakennettu valmiiksi, Suomen moottoritieverkko on todennäköisesti "valmis", ainakin vähäksi aikaa.

Mutta oletetaanpa, että pienen hengähdystauon jälkeen taas ruvettaisiin katsomaan karttaa. Jos min olisin diktaattori ja jos minulla olisi rahaa noin 200 kilometriin moottoritietä ja 500 kilometriin jatkuvaa 2+1-kaistaistaista ohitustietä, valistuneena itsevaltiaana käyttäisin ne seuraavasti:




Moottoritiet

Vt8 Masku-Pori. Valtatie 8:n profiili on vanhanaikainen, tie on tahmainen ja raskaan liikenteen määrä suuri. Liikenne Helsingistä Rauman suuntaan siirtyisi ykköstielle pois kakkostieltä vähentäen tämän kehttämistarvetta. Helsinki-Turku-Pori moottoritiereitti olisi noin 60 km pitempi kuin kakkostie ja Porin liikenteen siirtyminen kakkostieltä olisi epävarmempaa.

Vt4/13 Vaajakoski-Tikkamannila. Rakennetaan nykyinen seututie 638 moottoritieksi ja saadaan Jyväkylälle itäinen ohikulkutie. Kaiken mahdollisen liikenteen sumputtaminen ahtaaseen paikkaan Tourulaan Jyväsjärven rantaan ei ole järkevää.

Vt4 Haukipudas-Kemi. Tälle tieosuudelle on sullottu valtateiden 4, 8 ja 22 liikenne ja jälki on sen mukaista. Tie on sinänsä hyväkuntoinen ja suora, mutta käytännössä ohituspaikkoja ei juuri ole jatkuvan vastaantuloliikenteen takia. Kemin ja Oulun moottoriteiden yhdistäminen synnyttäisi noin 150 km pitkän yhtenäisen moottoritien.

2+1-tiet

Kt51/Vt25 Kirkkonummi-Tammisaari. Ruuhkautumisen takia hyvin onnettomuusaltis reitti.

Vaalimaa-Lappeenranta. Voidaan numeroida esimerkiksi valtatieksi 7. Tällä tiellä saataisiin Hamina-Vaalimaa-moottoritie tehokkaampaan käyttöön kuin vain Venäjän liikennettä varten. Valtatie 26 voitaisiin lakkauttaa ja vaikkapa vaihtaa takaisin kantatieksi 61. Valtatien 26 profiili on onneton eikä siitä saa kunnollista tietä kuin täysin uusi rakentamalla.

Vt6/Vt12 Nastola-Kouvola-Lappeenranta. Vt12 Nastola-Kouvola on tätä nykyä surkea esitys. Tämä Salpausselän valtatie on hyvä kuljetuskäytävä itärajalta Tampereen-Porin suuntaa.

Vt10/Vt12 Hämeenlinna-Hollola. Valtatie 10 Hämeenlinnasta itään ei juuri hurraahuutoja nosta. Valtatie 12 Lahti-Tuulos on verraten uusi, 1960-luvulla rakennettu, mutta senkin profiili on ristiriidassa nykyliikenteen kanssa. Tämä tieosuus olisi osa itärajalle ulottuvaa itä-länsisuuntaista kuljetuskäytävää. Koska Lahti-Hämeenlinna-Tampere-reitti olisi vain 25 km pitempi kuin valtatie 12 Hauhon, Pälkäneen ja Kangasalan kautta, liikenne voisi hyvinkin siirtyä sinne ja Vt12:n kehittämistarve vähenisi.

Reitin yhtenäisyyden vuoksi osuus Tuulos-Lahti-Kouvola voitaisiin numeroida valtatieksi 10. Toinen numerologinen vaihtoehto olisi antaa osuudelle Turku-Hämeenlinna-Lahti-Kouvola-Lappeenranta numero 6 ja siirtää numero 26 Koskenkylän ja Kouvolan väliselle tielle.

Vt9 Vaajakoski-Vehmasmäki. 1960- ja 1970-luvun vaihteessa valmistunut Jyväskylän ja Kuopion välinen tie oli valmistuessaan mukavasti kaarteleva. Nykyliikenteeseen nähden kaartelu tuottaa niin paljon ohitusesteitä, että harmittaa. Tien parantaminen tuottaisi hyvän vaihtoehdon viitostielle Lahden ja Kuopion välillä.

Vt9 Riistavesi-Viinijärvi. 1950-luvun tie on kapea ja mutkainen ränni, joka odottaa kipeästi parantamistaan.

Vt8 Vaasa-Kokkola. Kasitien Pohjanmaan alueen hankalin tieosuus. Raskaan liikenteen määrä on korkea, alue on kohtalaisen tiheään asuttu ja tie viistää useita taajamia.

Teillä ja Turuilla koeajaa - Moottoritie Koskenkylä-Kotka

Vain muutaman kymmenen vuoden odotuksen jälkeen moottoritie Kotkaan asti on avattu kuluvan kuun alussa. Työmaa on varsin pitkä, 53 kilometriä. Siitä on 35 kilometriä kokonaan uutta moottoritietä ja loput yksiajorataisen moottoriliikennetien rakentaminen moottoritieksi.

Paraikaa ovat menossa 7/E18-tiellä parannustyöt Karhulan kohdalla ja Haminan ohikulkutien rakentaminen. Kun ne valmistuvat, E18 on nelikaistainen Turusta Haminan itäpuolelle saakka.

Yleisvaikutelma tiestä on rauhallisen miellyttävä. Linjaus polveilee, mutta kaarteet eivät missään vaiheessa tunnu liian jyrkiltä. Maisemia näkyy vaihdellen: Varsin monessa paikassa ylijäämämassoja on jäänyt korkeiksi meluvalleiksi ja myös meluseinämää on käytetty paljon.



Muutama korkea kallioleikkaus tielinjalla on, mutta niiden ja ajoratojen välinen etäisyys on jätetty suuremmaksi kuin ykköstiellä Muurlan ja Lohjan välisellä osuudella. Tunnelma on levollisempi.



Osa meluseinistä on kuitenkin läpinäkyviä. Esimerkiksi Ahvenkosken sillalta on matkustajilla näkymät Kymijoen läntisen haaran suistoon.



Meluseinissä on käytetty uudenlaista rakennetta. Seinät sijoittuvat limittäin hieman vinosti tielinjaan nähden ja niiden liitoskohdat on tehty läpinäkyviksi, materiaalina polykarbonaattilevy. Näin autosta näkyy, kapeassa kulmassa toki, mitä meluseinän toisella puolella. Vasemman puoleinen meluseinä näyttäytyy umpinaisena seinämänä.



Tieosuudella on yksi lyhyt tunnelipari. Tunneli sijaitsee juuri Ahvenkosken sillan länsipuolella ja sillä on pituutta hieman alle puoli kilometriä. Tunnelin molemmin puolin varsin lähellä sijaitsevat Ruotsinpyhtään ja Ahvenkosken liittymät, joiden kautta voidaan liikennettä ohjata vanhalle valtatielle, jos tunneli joudutaan sulkemaan. Tässä suhteessa ratkaisu on erilainen kuin ykköstien tunnelijaksolla Lohjalla, jossa ei ole rinnakkaistietä.



Ahvenkosken sillalla on haettu yhdennäköisyyttä vanhan valtatien kaarisillan kanssa.  Eri vaihtoehdoista valikoitui rakennettavaksi yksikaarinen silta, jolla on pituutta 143 metriä. Vastaavaa moottoritiesiltaa ei muualla Suomessa ole. Silta rakennettiin poikkeuksellisella tavalla: Se koottiin maalla ja tunkattiin lopuksi paikalleen. Suoraan kaarisillan kannessa kiinni on voimalaitoskanavan ylittävä palkkisilta, jolla on pituutta 260 metriä, eli siltojen kokonaispituus on noin 400 metriä.



Tavallisten siltojen lisäksi Loviisan ja Kotkan välillä on viisi vihersiltaa.





Koskenkylän ja Loviisan välillä ajoradat ovat paikoitellen selvästi eri korkeudella. Tämän ratkaisun käytännöllisyys tulee testattavaksi pimeillä keleillä. On hyvinkin mahdollista, että alempana ajava häikäistyy helposti ylempänä ajavan valoista, koska Keski-Euroopan moottoriteiltä tuttua valosuojaa ei ajoratojen välillä ole.

Telematiikka ja vaihtuvat nopeusrajoitukset on rakennettu Porvoosta asti Kotkaan.




Osassa uusi liittymiä on toteutettu "koiranluuratkaisu": Moottoritien suorat rampit yhdistetään poikittaistiehen osittaisilla liikenneympyröillä. Koska väärään suuntaan ajaminen edellyttäisi varsin tiukkaa käännöstä terävän kulman ympäri, ratkaisun on maailmalla todettu vähentävän epähuomiossa tapahtuvia liittymisiä moottoritien väärälle ajoradalle. Kyllä alla olevan kuvan esittämässä kohdassakin aika tohelo saa olla, että siitä oikealle lähtee.



Vanha valtatie jää käyttöön seututietä 170. Yksi poikkeus on: Pyhtään kirkonkylän kohdalla tie jää moottoritien alle. Moottoritielle ei rakenneta rinnakkaistietä, vaan seututie 170 linjataan kirkonkylän halki. Nopeusrajoitus on 40 km/h ja töyssyjä on rakennettu. Sujuvuuden kannalta kyseessä ei ehkä ole paras ajateltavissa oleva ratkaisu.



Ruotsinpyhtään liittymän viitoituksessa Liikennevirasto on jäänyt omien pelisääntöjensä vangiksi. Viitassa esiintyy tien nimi 170, mutta kumpikaan viitoituskohteista ei ole tien 170 varrella.



Liittymä johtaa tielle 170, kyllä, mutta Elimäelle ja Ruotsinpyhtäälle jatketaan muutaman sadan metrin päässä tietä 1792. Liikenneviraston viitoitusohjeessa mainitaan, että ennakkoviitoissa ei yleensä viitoiteta nelinumeroisia teitä. Tämä ei ole laki- eikä asetustasoinen määräys, vaan jossain sisäisessä konklaavissa syntynyt ohje, jonka järkevyydestä on esitettävissä perusteluja vastakkaisia kantoja. Tässä nimenomaisessa tapauksessa viitoituksen voidaan sanoa olevan peräti harhaanjohtava ja siksi numeron 1792 lisääminen kyllä parantaisi opastuksen selkeyttä.




Teillä ja Turuilla kiittää

• Sujuvaksi ja levolliseksi rakennettua tietä, joka parantaa itärannikon liikenneyhteyksiä merkittävästi.
• Väljiä kallioleikkauksia
• Näyttävää Ahvenkosken siltaa
• Innovatiivisia meluseiniä
• Koiranluuliittymiä

Teillä ja Turuilla moittii

• Ajoratojen eritasoratkaisua
• Ruotsinpyhtään liittymän viitoitusta
• 170-tien vientiä Pyhtään kirkonkylään

Kiraffi, kirahvi vai kiravvi?

Kun kantatien 51 eli Länsiväylän moottoritie rakennettiin, vähemmälle huomiolle jäi Espoonlahden sillan ja Masalan liittymän välille rakennettu rinnakkaistie.

Pientä viilaamista asiassa vielä on. Tien varressa sijaitsevaa seutua viitoitetaan kahdella eri tavalla.




Kirkkonummella viitat osoittavat paikkaan nimeltään Sarvvik. Huomattakoon käytännöllinen liikenteenjakaja-liikennemerkin asettelu tienviitan eteen samalle korkeudelle.



Tien toisessa päässä Espoossa viitoituskohde ei olekaan Sarvvik, vaan Sarfvik.



Kirkkonummen kunnan kanta näkyy varsin selvästi kadunnimiviitoissa.

Mutta mistä moinen epäselvyys? Asiaa on käsitelty Kirkkonummen kunnan virallisissa elimissäkin. Nimistötoimikunta toteaa, että nimessä alkuosa tarkoittanee lahnan sukuista kalaa sorvaa, ruotsiksi "sarv". Seudun nimen kirjoitusasu on vaihdellut vuosisatojen mittaan, mutta esimerkiksi jo vuoden 1939 topografikartassa se esiintyy muodossa Sarvvik.



Sen sijaan vuoden 1919 taloudellisessa kartassa esiintyy Sarfvik-muoto.



Nimistötoimikunnan kanta oli varsin selvä: Nimi on Sarvvik kielen nykyisen ortografian mukaisesti.

Mutta mistä tipahti Sarfvik Espoon puolelle? Muun muassa paikallinen kolopallokenttä on ottanut nimekseen Sarfvik Golf. Jospa tienviitan asettaja on lukenut kentän esitettä kartan sijaan?

Kolmiulotteinen tiemerkintä

Pohjois-Savon ELY-keskuksella on menossa mielenkiintoinen hanke. Kolmelle viitostien liittymän rampille Kuopiossa ja Siilinjärvellä tehdään tänään kolmiulotteinen tiemerkintä. Ne sijoitetaan ramppien yläpäihin, tavoitteena vähentää vahingossa tapahtuvia liittymisiä moottoritielle väärään suuntaan. Merkintä näkyy vain kiellettyyn ajosuuntaan.

Kuulostaa maagiselta.

Kyseessä on tekniikka, jossa asfaltin pintaan jyrsitään "kuoppa", johon sijoitetaan poikittaisia listoja siten, että etureunat muodostavat kuvan.



Merkintä väärään suuntaan ajettaessa



Merkintä oikeaan suuntaan ajettaessa

ELY-keskus tiedotteessaan viittaa Saksassa saatuihin hyviin kokemuksiin. Nyt Savossa tehdään vuoden kestävä koe, jossa tutkitaan merkintätavan toimivuutta täkäläisissä olosuhteissa. Jäljet hieman pelottavat. Vuosien varrella on kokeiltu jos jonkinlaista keskiviivan heijastinratkaisua, mutta viimeistään lumiaura on vienyt ne.

Sillan silta

Bahrebachmühlenviadukt on vuosina 1868-1872 rakennettu rautatiesilta. Se sijaitsee kaakkoisessa Saksassa Chemnitzissä. Holvirakenteinen tiilestä rakennettu silta ylittää laakson, sillä on pituutta 235 metriä ja suurimmiltaan 27 metriä korkeutta. Silta on kaarella ja sen päällä kulkee Chemnitzin ja Leipzigin välinen rautatie.

1930-luvulla sillan alta rakennettiin näppärästi moottoritie. Tuon ajan moottoriteiden kaistat olivat kapeita ja pientareet olemattomat.



Tien alta kulkeva moottoritie on nykyisin Saksan merkittäviä poikittaisteitä A4. A4 kulkee Hollannin rajalta Aachenista Puolan rajalle Görlitziin ja sillä on pituutta lähes 600 km. Pituutta olisi enemmänkin, mutta tiestä on runsaan 120 kilometrin palanen rakentamatta.



Tie on monin paikoin kuusikaistainen. Mutta mitenkäs rakennat 3+3 kaistaa tien tuon sillan alta, Aukot ovat kapeat, silta on hieno ja suojeltu muistomerkki.



Mutta mikään ei ole niin viisas kuin ihminen, paitsi insinööri. Saksalaiset suunnittelivat sillalle sillan: Sillan kolme pilaria tuettiin ja lyhennettiin alapäästä. Niiden alle rakennettiin betoninen palkkisilta, joka päällä vanha silta lepää. Betonisillan aukko on niin leveä, että sinne mahtuu hyvin kuusi kaistaa ja pientareet.



Mistään pienestä urakasta ei ollut kyse. Palkkisillan rakentaminen kesti neljä vuotta ja sen jälkeen peruskorjattiin rautatiesiltaa kuusi vuotta.

Vaasa

Vaskiluodossa sijaitsevan Vaasan sataman sijainti on merenkulullisesti hyvä, mutta maayhteyksissä on kehittämisen varaa. Satama sijaitsee kaupungin keskustan edustalla ja valtaosa sataman liikenteestä kulkee keskustan kautta. 1970-luvulla Vaskiluodosta etelään Sundomin suuntaan rakennettu yhteys on sataman liikenteen kannalta jäänyt torsoksi, koska siitä ei ole asiallisia yhteyksiä valtatieverkkoon.

Vaasan lentokentän itäpuoliselle alueelle aiotaan rakentaa logistiikan toimintojen keskittymä. Samassa yhteydessä on tehty alustavia vaihtoehtotarkasteluita uudeksi reitiksi lentokentän seudulta Vaskiluotoon.

Maanmittaulaitos taustakartta 1:160.000 2014

Vuoden 2010 vaihtoehtotarkastelun mukaiset linjaukset

Kaikki vaihtoehdot ovat hieman kiusallisia. Yhteistä niille on kaupungin keskusta-alueen ohitus ja tulo Vaskiluotoon etelästä. Pohjoiset vaihtoehdot ovat kalliita ison sillan takia ja niiden pelätään katkaisevan Kaupunginselän maiseman ikävällä tavalla. Eteläiset vaihtoehdot kulkevat osin Natura-alueella (joka tosin maan kohoamisen takia kuivuu seuraavan 100 vuoden aikana) ja niiden länsiosassa joudutaan miettimään, linjataanko tie liito-oravien asuma-alueiden vai kulttuurimaiseman halki.

Nyt on alkamassa ympäristövaikutusten arviointi; tai oikeastaan vasta sen suunnittelu, miten arviointi tehtäisiin. YVAn tekeminen ei ole sama kuin rakentamispäätös ja siksi ensimmäistä kaivinkoneeniskua ei kannata jäädä henkeä pidätellen odottamaan aivan tuota pikaa tapahtuvaksi.

Siltoja

Teillä ja Turuilla palaa kahteen aikaisempaan siltoja koskeneeseen kommenttiinsa.

Maaliskuussa 2012 kommentoitiin Kaukosen siltaa kantatiellä 79 Kittilässä. Päätieverkostolle tullut painorajoitus herätti päättäjät ja uuden sillan rakentamiseen ryhdyttiin. Uusi silta ja uudet tieyhteydet avataan liikenteelle pari kuukautta etuajassa 29.8.2014.


Kaukosen vanhan sillan rakentamista


Kaukosen uuden sillan rakentamista

Joulukuussa 2013 puolestaan otettiin kantaa Käkisalmen sillan töidenaikaiseen liikenteenohjaukseen. Suunnitelmat ovat muuttunet ja silta suljetaan kokonaan liikenteeltä 2.9.2014. Näin ollen seututie 314 katkeaa. Sulkemisen on arvioitu kestävän viisi kuukautta tammikuun loppuun 2015.

Mätäkuu (2)

Trafi, eli oikealta nimeltään Liikenteen turvallisuusvirasto, on ollut mätäkuun aikana uutisissa siksi, että se on laittanut ajoneuvoja ajokieltoon, koska haltijat ovat maksaneet liikaa ajoneuvoveroa. Helsingin Sanomain haastattelussa yksikönpäällikkö Heli Tannisen mainitaan esittäneen muun muassa seuraavanlaisia lausuntoja:

"Jos summa on väärä, se on asiakkaan vastuulla."

"Järjestelmä katsoo, että asiakas haluaa muuttaa maksuerien määrää ja maksaakin koko vuoden summan kerralla. Maksettu summa on kuitenkin jäänyt vajaaksi koko vuoden summasta. Siksi järjestelmä on tulkinnut tilanteen niin, että veroa ei ole maksettu kokonaan. Sitten on lähtenyt asiakkaalle ilmoitus, että vero on maksamatta."

"Jostain syystä järjestelmä katsoo, että tässä se halutaan muuttaa vuoden maksueräksi."

Ja mistä ihmeestä on kyse?

Ajoneuvoverolain 18 §:ssä säädetään hieman kryptisesti mahdollisuudesta maksaa ajoneuvovero osamaksulla:

Verovelvollisen ennen kunkin verokauden ensimmäistä eräpäivää tekemästä pyynnöstä Liikenteen turvallisuusvirasto voi jakaa maksuun pantavan veron määrän maksettavaksi kahdessa tai neljässä erässä. Tällöin erien määriin lisätään maksutapalisää 3 euroa erää kohden. Maksutapaa noudatetaan, kunnes verovelvollinen pyytää maksutavan muutosta. Pyyntö on tehtävä ennen verokauden alkua. Jos rekisteriin merkitty uusi verovelvollinen verovelvollisuutensa alkaessa maksaa verolipussa olevan eriin jaetun veron osan, hänen katsotaan tehneen 1 momentissa tarkoitetun pyynnön.

Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että lähtökohtaisesti maksetaan vuoden vero kerralla, mutta pyynnöstä on mahdollista maksaa osamaksulla kahdessa tai neljässä erässä. Jotta viranomainen ei tukehtuisi noin miljoonaan pyyntöön, ensimmäisen maksun maksaminen erämaksun suuruisena katsotaan tällaiseksi pyynnöksi.

Nyt sitten alkaa se hauskuus.

Liikenteen turvallisuusvirasto tulkitsee pykälää siten, että mikään muu kuin täsmälleen maksulipukkeeseen merkitty summa ei kelpaa pyynnöksi. Tämä ei vastaa mattimeikäläisen kielitajua ja aivan varmasti ei myöskään ole ollut lainlaatijan tarkoitus. Lain takana olevasta hallituksen esityksestä ei mitenkään voida lukea tällaista tarkoitusta. Jos vuosimaksu on vaikkapa 120 euroa, on neljännesvuosittain maksettava erä 33 euroa ja puolivuosittainen 63 euroa. Jos kansalainen maksaa 40 euroa, hän aivan varmasti on maksanut lain tarkoittaman "eriin jaetun veron osan", ja sen lisäksi seitsemän euroa.

Yksikönpäällikkömme asenne asiaan on kovin arrorantti, etteipä perin virkamiesmäinen. Joku ikävä ihminen voisi jopa tehdä viittauksia Ignatius Loyolaan, jesuiittain nokkamieheen. Kaikessa muussa on vikaa paitsi virkamiehessä. Asiakkaan vastuulla on toimia oikein ja kummallisia ratkaisuja tekee se Järjestelmä, "jostain syystä". Ajatus tuntuu olevan, että Järjestelmälle ei ole mahdollista tehdä mitään, vaikka se olisikin peräti lain vastainen.

Järjestelmän toiminnan on aikoinaan määritellyt viranomainen, Ajoneuvohallintokeskus, joka sittemmin yhdistettiin muutaman muun putiikin kanssa Liikenteen turvallisuusvirastoksi. Järjestelmän toimintalogiikka ei siis ole tipahtanut taivaasta, vaan virkamiehen kynästä. 

Ajoneuvoverolaki on Suomessa hyvin erikoista lainsäädäntöä. Kaikki vastuu myös viranomaisten virheistä on hallintoalamaisella. Esimerkiksi jos verolippua ei ole tullut eivätkä verot ole pankin suoramaksussa, kilvet lähtevät ilman eri huomautusta. "Asiakkaan" vastuulla kun on maksaa vero, vaikka siitä ei valtio maksulappua lähettäisikään. Ja kuten havaitaan, asiakkaan täytyy tietää sentilleen, paljonko pitää maksaa; sen lisäksi että hänen tulee muistaa, että juuri tuo maksu on maksamatta. Osapuilleen kaikkien muiden verojen osalta toimitaan kuten on tapana toimia, kun kalustetuissa huoneissa syödään veitsellä ja haarukalla: Jos vero jää maksamatta, siitä lähtee karhukirje ja hommaa kuittaantuu viivästyskorkoja maksamalla.

Eritoten erikoista asiassa ovat virkamiehet. Heidän mielestään on aivan normaalia, että epäselvät tapaukset tuomitaan "asiakkaan" eli hallintoalamaisen vahingoksi ja rankimman kautta. Yhtä normaalia on, että tiedossa olevan Järjestelmän virhettä ei oikaista, vaikka Järjestelmä "jostain syystä" toimii virheellisesti.

 

Mätäkuu (1)

Mätäkuu on sitten varsin helteisissä merkeissä edennyt puoleenväliin. Lehdissä on liikkunut varsinaisia mätäkuun juttuja tieliikenteen säädöksiin kohdistuvista viranomaisten tulkinnoista.

Paljon on saanut tilaa komediaosaston tarina Lahdesta, jossa pysäköinninvalvonta antoi maksullisen muistutuksen kahden pysäköintikiekon käytöstä. Asiassa on se mutta, että toinen kiekko lojui repsikan penkillä osin roinan peitossa. Pysäköintivirhemaksu meni nurin hallinto-oikeudessa eikä korkein hallinto-oikeus myöntänyt Lahden kaupungille valituslupaa.

Pysäköintikiekkoa koskevat säädökset ovat epäselvyydessään ja surkeudessaan legendaarisia. Liikenneministeriön asiaa koskevan määräyksen pykälät 3 ja 5 kuuluvat seuraavasti:

Pysäköintikiekko on sijoitettava näkyvälle paikalle tuulilasin sisäpuolelle niin, että se on ulkoapäin luettavissa. Tuulilasin sisäpuolella saa pysäköinnin aikana olla vain yksi kiekko kerrallaan näkyviin sijoitettuna.

Tekevälle sattuu. Asia olisi jäänyt työtapaturmaksi, ellei Lahden kaupungin lakimies olisi Etelä-Suomen Sanomien mukaan ruvennut vielä urputtamaan asiasta:

Lahden kaupungin lakimies Hannu Kulmala pitää jutun lopputulosta hämmentävänä. Hänen mielestään laki ei salli kahden tai useamman parkkikiekon samanaikaista näkyvilläoloa, ja tämän tulkinnan mukaisesti pysäköinninvalvonta aikoo jatkossakin toimia.

Termi "tuulilasin sisäpuolella" on luvattoman huonosti määritelty. Yleinen tulkinta on kuitenkin se, että se ei tarkoita koko auton sisäpuolta, vaan kojelaudan tuulilasista ulos näkyvää osaa. Se, että lakimies esittää, että penkillä majaileva kiekko olisi säädöksen mukaisesti näkyviin sijoitettuna, menee komediaosastolta tragikomedian puolelle.

Tähänhän keskustelu ei pääty. Seuraava tyylilaji on farssi.

Komisario Rauno Piispa Hämeen poliisilaitokselta on ottanut kantaa asiaan, taas Etelä-Suomen Sanomien mukaan:

Tämä tapaus ihan varmasti lisää erilaisten yrittäjien määrää ja virhemaksuihin haetaan muutosta mitä mitä ihmeellisimmillä selityksillä. Voi olla että se lisää kiekkojen myyntiä, jos jokainen laittaa niitä autoonsa puolen kymmentä. Tilanteet ovat ainutlaatuisia, kaikenlaista tulee vastaan.

Hieman vaikuttaa siltä, että komisariolta on jäänyt varsinainen asia epäselväksi. Mutta onhan se toki hävytöntä, että mattimeikäläinen lähtee ajamaan juttua viranomaista vastaan ja voittaa.

Hieman ovat komisarioillakin sukset ristissä asiassa. Poliisin verkkosivuilla (joita voitaneen pitää jossain määrin Poliisin virallisena kannanottoina) Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen komisario Pekka Laine esittää asiassa kuluvan vuoden helmikuussa erilaisen näkemyksen kuin mihin Kulmala ja Piispa ovat päätyneet:

Kiekko on sijoitettava näkyvään paikkaan tuulilasin sisäpuolelle niin, että se on ulkopäin luettavissa. Hallinto-oikeuksien päätöksistä voi tulkita, mitä tarkoittaa ”tuulilasin sisäpuolella”. Tarkoitus on, että kiekko on kojelaudalla tai tuulilasissa. 

Aika usein ajaudutaan siihen ajatukseen, että kuntien pysäköinninvalvonta on ainakin jossain määrin väärin ymmärtänyt oman tarkoituksensa. Periaatteessa pysäköinninvalvonta on olemassa siksi, että pysäköintitila olisi asianmukaisessa käytössä; rahan kerääminen kunnan kassaan on toissijainen tehtävä. Pysäköintikiekko puolestaan on väline, jolla pysäköijä esittää näkemyksensä siitä, koska pysäköinti on alkanut. Silloin, kun asiassa ei ole epäselvyyttä, osoittaa kovin alhaista virkamiesmoraalia lähteä etsimään rahan arvoista virhettä muotoseikoista, jotka kaikki ovat sivuseikkoja. Lahden tapauksessahan kiekot vieläpä sattuivat kumpikin näyttämään sallittua pysäköintiä, eli riitaa siitä, onko pysäköintiaika ylitetty vai ei, ei ollut.

Tämä tapaus kirvoitti esiin toisen tapauksen Espoosta. Siinä autoilijalla oli pysäköintilupa alueelle, mutta sattui olemaan myös kiekko tuulilasin takana, mistä Espoon kaupungin pysäköinnin valvonta kirjoitti lapun. Yleinen tulkinta kiekon käyttövelvollisuudesta on ollut se, että kiekon tarvitsee näyttää "oikeaa" aikaa vain silloin, kun aikarajoitus on voimassa. Nyt ratkaisevana tekijänä on pysäköintilupa. Palataan tähän asiaan, mikäli siihen liittyvät yksityiskohdat tulevat julkisuuteen.

Museossa

Eurooppalainen käytäntö on välttää liikennemerkeissä asioiden esittämistä tekstillä ja sen sijaan käyttää symboleita. Mutta entä kun liikennemerkkien symbolit on päätetty vuosikymmenet sitten ja maailma muuttuu niin, että nuori polvi ei välttämättä enää tunnista symboleita.




Malliesimerkiksi tästä käy uudehko kameravalvontaa tarkoittava merkki, malli Rolleiflex, jonka symboliksi on valittu vanhanaikainen kamera. Nuorisolle symboli tuskin avautuu: haitarikameroita ei ole ollut yleisessä käytössä vuosikymmeniiin.




Koska tietyömaalla on viimeksi nähty lapiomies kasaamassa hiekkaa kasasta toiseen?



Höyryveturit lakkasivat liikennöimästä Suomen rautateillä 1970-luvulla.



Tämä "varokaa aitaa" -liikennemerkki on aina ollut hyvin erikoinen. Edes täyspuomien aikaan rautateiden tasoristeyksissä ei ollut symbolin näköistä rakennelmaa.



Traktori toki vielä on tunnistettavissa. Nykyisin niissä pääsääntöisesti on ohjaamo



Liityntäpysäköinti rautatieasemalla. Tämä veturi on vähän erilainen kuin varoitusmerkissä. Savu puuttuu ja akseleitakin on vain kolme.



Hätäpuhelimet taitavat olla menneen ajan mytologiaa, samoin kuin lankapuhelimen luuri yleisesti tunnettuna symbolina.



No, pappatunturihan se siinä.




.