C18 Vasemmalle kääntyminen kielletty

Taannoinen artikkeli Koilliseen vai luoteeseen nostatti laajemmankin keskustelun vinoviivojen suunnasta.

Uuden tieliikennelain linja asiassa on järjestelmällinen. Jos kieltomerkissä on vinoviiva, se on kaakosta luoteeseen eli oikeasta alakulmasta vasempaan yläkulmaan. Kiellon ja rajoituksen päättyminen taas ilmaistaan neljällä kapealla viivalla lounaasta koilliseen eli vasemmasta alakulmasta oikeaan yläkulmaan.

Yksi vanhoista liikennemerkeistä koki lakisuudistuksessa fundamentaalin muutoksen: Merkki 332 eli vasemmalle kielletty noudatti vinoviivan osalta päinvastaista käytäntöä kuin muut kieltomerkit. Näin ollen se oli peilikuva oikealle kääntymisen kieltävästä merkistä.

Merkki 332 vuoteen 2020 saakka

Mutta kuinka ollakaan, uudessa merkissä C18 on jotain outoa: Vinoviiva ei kuljekaan kaakosta luoteeseen vaan osapuilleen eteläkaakosta pohjoisluoteeseen. Uusissa merkeissä on panostettu nuolenkärkien kokoon ja 45 asteen kulmassa oleva vinoviiva kaiketi häiritsisi merkin estetiikkaa. Mutta mikä viivan tarkka suunta sitten on?

Merkki C18 vuodesta 2020 alkaen

Tutkitaanpa Liikenne- ja viestintäviraston liikennemerkkipiirustusta:

Yllättävää on, että juuri tämän merkin piirustus on ylimalkainen. Siihen ei ole merkitty sen enempää vinoviivan suuntaa kuin nuolen täsmällistä sijoittautumista merkin sisällä. 

Merkin C18 mittapiirros. Nuolen koko on määritetty tarkasti, mutta sijaintia ei.

Astelevyllä tai jollain muulla teknisellä taikakalulla saamme selville, että vinoviivan suunta on 25 astetta vastapäivään pystysuorasta. Se muodostaa siis vaakatason kanssa saman 65 asteen kulman kuin moottoritien erkanemisviitta.

Vertaillaanpa. Merkin C19 mitoitus on esitetty selvästi täsmällisemmin.

Merkin C19 mittapiirros

Vasemmalle kääntymisen kiellon kanssa eri maiden liikennemerkkitaiteilijat ovat tehneet monenlaisia ratkaisuja. Ratkaisut perustuvat pitkälti siihen, mikä kussakin maassa on nuolenkärjen koko ja muoto.

Ruotsissa vinoviiva on 45 asteen kulmassa. Koska nuolenkärjet ovat pienet, ne eivät jää vinoviivan alle.

Ruotsi

Tanskan mallissa nuolta on hivutettu koillisen suuntaan, jotta nuolenkärkeä riittää vinoviivan kummallekin puolelle.

Tanska

Norja luottaa peilikuvamalliin, eli vinoviiva kulkee samaan tapaan kuin Suomessa ennen.

Norja

Ehkä suoraviivaisin ratkaisu on Saksan. Siellä ei mokomaa merkkiä ole käytössä lainkaan. Sallitut suunnat risteyksessä ilmaistaan pakollinen ajosuunta -liikennemerkillä.

Nopeusrajoitusten toteutus Ruotsissa

Wienin kansainvälinen tieliikennesopimus on eräänlainen viitekehys, jonka perusteella jäsenvaltiot sitten toteuttavat kukin omat tieliikennesäädöksensä. Nopeusrajoituksista se vaikenee lähes täysin. Artiklassa 13 todetaan, että kansallisessa lainsäädännössä tulee määrittää kaikille teille korkein sallittu ajonopeus. Oikeastaan mitään muuta normia ei ole. Saksa on ilmoittanut, että sitä ei mokoma klausuuli koske.

Vaikka naapureita ollaankin, Ruotsin tapa toteuttaa nopeusrajoitukset poikkeaa oleellisesti Suomesta. Nyt ei puhuta rajoitusten tasosta vaan toteutustavasta.

Peruslähtökohtana Ruotsissa, toisin kuin Suomessa, ei ole silmitön rahankeruu valtiolle, vaan toisaalta tukea liikenneturvallisuutta ja toisaalta olla antamatta mahdollisuutta selityksiin, että en tiennyt, paljonko rajoitus on.

Ruotsalainen ylinopeussakkotaulukko on herroille ja narreille sama 35 km/h ylitykseen asti rajoituksen ollessa enintään 50 km/h ja 50 km/h muuten. Taulukon ylin sakko on 4000 kruunua eli nykykurssein noin 360 euroa. Kun mennään taulukon yläpuolelle, päästään syyttäjän pakeille. Yhden rajoitusluokan virheestä ei siis suomalaiseen tapaan ole mahdollista joutua maksamaan ullanlinnalaisen kaksion verran päiväsakkoja.

Perustavaa laatua oleva ero on se, että nopeusrajoitus on aina nopeusrajoitusalue. Erillistä nopeusrajoitusalue-merkkiä ei siis ole. Kun vastaan tulee vaikkapa 50 km/h rajoitus, se on voimassa niin ajettavalla tiellä kuin sen poikkiteilläkin.

Aika usein asuntokaduilta poistuttaessa onkin vastassa nopeusrajoitusmerkki juuri ennen kadun päättymistä. Toisin kuin Suomessa, rajoitus on tällöin voimassa kääntymisen jälkeenkin.

Ruotsi seuraa myös useimpien sivistysmaiden tapaa ilmoittaa laskeva nopeusrajoitus tien kummallakin puolella. Suomi lähtee siitä, että mitä useampi erehtyy eikä havaitse merkkiä esimerkiksi laillisen ohituksen yhteydessä, sen mukavammin valtion kassakone kilisee.

Yhä useammin nopeusrajoituksesta myös ilmoitetaan etukäteen. Tämähän on Suomessa kiellettyä: Nopeusrajoitusmerkkiin ei ole sallittua laittaa muuta lisäkilpeä kuin "Alue" ja "Yleisrajoitus" samma på svenska.

Toinen Suomessa kielletty yleinen tapa on tehdä vain osan aikaa voimassa oleva nopeusrajoitus. Tällainen on tyypillinen koulujen kohdalla.

Rajoitus voi olla myös kalenteriin sidottu. Koulujen kohdalla rajoitus ei aina ole voimassa keskikesällä ja suosituissa rantapaikoissa se saattaa olla voimassa nimenomaan kesällä.

Ruotsalainen ei olisi ruotsalainen, ellei hän silloin tällöin kytkisi rajoituksiin myös sosiaalista kontrollia, "me täällä...".

Muutenkin etenkin asuntoalueiden porteilla on usein erilaisia rakennelmia ja kavennuksia korostamassa alhaisen ajonopeuden ajatusta.

Ja onhan siellä peltipoliisejakin ja runsaasti onkin. Ne eivät pääse yllättämään pimeälläkään, koska jokaista niistä edeltää varoitus ja muistutus nopeusrajoituksesta. Selitys, että en tiennyt, ei mene läpi.

Sopimus on niin kuin se luetaan

Keskustelemme tänään villisiasta.

Oikeastaan keskustelemme liikennemerkistä, jossa varoitetaan tiellä liikkujia törmäämisvaarasta villisian kanssa. Täysikasvuinen villisika painaa toistasataa kiloa, eikä törmäys ole aivan pikku juttu. Lisäksi kolarissa henkiin jäänyt villisika saattaa olla suunniltaan suuttumuksesta. Sen kanssa ei parane joutua auton ulkopuolelle kasvotusten.

Naapurimaassamme Ruotsissa on jonkinmoinen villisikakanta ja niinpä elukka on päässyt liikennemerkkiin:

Ranskassa, tuossa maassa jossa Obelix pyydysti villisikoja oikein olan takaa, merkintä on kovin erilainen:

Merkki, jossa on kauriin kuva ja lisäkilpenä "villisikoja", näyttäytyy verraten koomisena.

Mistä on kyse?

Liikennemerkeistä on vuonna 1968 sovittu Wienin kansainvälisessä liikennemerkkejä koskevassa sopimuksessa. Ilmeisesti kongressissa on vuoden 1815 tapaan tanssittu olan takaa ja ehkä peräti letkajenkkaakin. Syntyneessä sopimuksessa on koko joukko tulkinnanvaraisuuksia ja aika moni siihen liittynyt valtio myös asettanut varaumia, eli ilmoittanut että päätätte mitä päätätte mutta me pidämme päämme.

Asianosaista liikennemerkkiä koskee seuraava teksti:

Warning of a section of road on which there is a particular danger of animals crossing shall be given by a symbol representing the silhouette of the animal, domestic or wild, most frequently encountered, such as symbol A, 15a for a domestic animal and symbol A, 15b for a wild animal.

Ja nyt sitten ruvetaan tulkitsemaan, mitä tarkoittaa "most frequently encountered". 

Ranskalainen tulkinnee asiaa niin, että se tarkoittaa eläintä, joka Ranskan maaperällä on yleisin kolaroitava. Koska se on kauris, kaikissa villieläinmerkeissä esiintyy kauris, vaikka vaarana olisi törmätä muurahaiskarhuun, poliisikoiraan tai everstiluutnanttiin. Todellisuus sitten kerrotaan lisäkilvellä. Vastaavasta syystä Ranska varoittaa lehmän kuvalla esimerkiksi lampaasta.

Ruotsalainen tulkinta katsonee asiaa paikallisesti: Jos samassa paikassa voi esiintyä hirviä ja villisikoja, ei laiteta kahta kylttiä vaan jompikumpi, yleisyyden mukaisesti. Niinpä ruotsalaisilla on kaikkiaan seitsemän eläinmerkkiä ja Transportstyrelsenillä on oikeus lanseerata uusia tarvittaessa. Ruotsalainen ei myöskään vaivaudu pohtimaan, ovatko eläimet villejä vai ei, vaan kaikki on niputettu merkin A19 "Varning för djur" varianteiksi: A19 hirvi, A19-2 kauris, A19-3 nauta, A19-4 hevonen, A19-5 poro, A19-6 lammas, A19-7 villisika. Tämä näkökulma on viisas, koska ei tarvitse pohtia, onko poro villieläin vain kotieläin.

Johdonmukaista

Helsinki on sitten saanut uuden sillan. Purkukuntoon syöpynyt Hakaniemen silta on saanut rinnalleen uuden uutukaisen. Myös uutta viitoitusta on tieosuudella. Uusimuotoiset viitat ovat varsin selkeitä verrattuna vanhoihin, etenkin kun informaatiota on paljon.

Helsinki on kuitenkin katsonut tarpeelliseksi pitää kiinni sattumanvaraisesta ja epäjohdonmukaisesta ulosmenoteiden viittojen värikoodituksesta. 

Hakaniemen siltaa pääsee Sörnäisten Rantatielle, josta lähtee ulosmenoteitä, jotka kantakaupungin ulkopuolella muuttuvat moottoriteiksi: nelostie Lahteen, seiskatie Kotkaan ja kantatie 45 Tuusulaan. Seiskatiestä haarautuu kuutostie Porvoon tuolla puolen. Nelostie ja seiskatie kulkevat yhtä matkaa moottoritienä puolen tusinaa kilometriä, kunnes haarautuvat Tattariharjun liittymässä.

Hakaniemen sillalle tultaessa kuitenkin viitoitetaan 45-tie vihreänä, mutta nelostie ja seiskatie sinisenä. Tässä on kaiketi jokin logiikka.

Kun edetään muutaman sadan metrin verran sillan toiseen päähän, logiikka on ehtinyt kypsyä toisenlaiseksi. Nyt on seiskatie Kotkaan vihreällä mutta samaa moottoritietä Lahteen kulkeva nelostie sinisellä.

Kun viittoja tehdään, sen vertaa ei siis katsota tarpeeksi koordinoida piirustuksia ja tilauksia, että viitoitus olisi johdonmukaista.

Kun edetään kohti moottoriteiden alkupäätä, logiikka muuttuu taas ja väritys muuttuu asianmukaiseksi. Nyt sentään Lahtikin näkyy vihreällä pohjalla.

Kun viimein Maailman Toimivimman Kaupungin katu vaihtuu valtion maantieksi, viitoitus muuttuu jälleen: Nyt kuvioihin tulee mukaan myös Kouvola kuutostien varrella.

Liikenneministerin numerologiapuuhat

Liikenneministerin posti lienee hallituksen turhauttavimmasta päästä. Tekisi mieli näyttää, mutta hallituspuolueiden ykkösketju komentaa istumaan nurkassa, pitämään suu kiinni ja ennen kaikkea olemaan esittämättä mitään, mikä maksaa. Tavoitteenahan on rapistuttaa tieverkko kehitysmaatasolle.

Tällaisissa tilanteissa on Suomessa silloin tällöin turvauduttu numerologiaan: Vaihdetaan tien numero parempaan ja odotellaan Suuren Kurpitsan tuloa, jospa se toisi investointirahaa, koska onhan sietämätöntä, että laatu ei vastaa luokitusta.

Kouluesimerkki tästä on valtatie 18, jota liikenne- ja viestintäministeriö on kohta 30 vuotta työntänyt kuin käärmettä pyssyyn Vaasan ja Jyväskylän väliseksi ykkösreitiksi. Tämän kolmikymmenvuotisen sodan kestäessä Suurta Kurpitsaa ei ole kuulunut, mutta sitäkin enemmän irvistelyä muun muassa Teillä ja Turuilla ‑blogissa.

Seuraava numerologinen operaatio tehtiin ministeri Anu Vehviläisen johdolla. Valtatie 17 muutettiin valtatieksi 9 siinä toivossa, että tie parannettaisiin. Muutos astui voimaan vuonna 2010. Tielinjalla ei sielläkään Suuri Kurpitsa ole käynyt. Poikkeuksena on Jännevirran silta, joka oli pakko uusia, kun vanha rupesi hajoamaan käsiin. Tätä hanketta sorkki myös Teillä ja Turuilla artikkelissa Epätoivoista.

(Savonlinnan taidelukion kasvatin Vehviläisen toinen liikenneministerin saavutus oli investoida 42 miljoonaa Savonlinna-Huutokosken rataan, joka muutamaa vuotta myöhemmin tarpeettomana katkaistiin.)

Kesällä 2011 Teillä ja Turuilla artikkelissa E16 otti kantaa norjalaisruotsalaiseen hankkeeseen viitoittaa Oslon ja Gävlen väli eurooppatieksi, vaikka reitti on mutkainen ja kapea.

Tämän artikkelin lopussa oli vitsinä heitetty ajatus jatkaa E16 Suomessa Porista Joensuuhun. Ei pitäisi heitellä mokomia vitsejä, koska ne ovat vaarassa muuttua todeksi.

Ministeriö ja ministeri Lulu Ranne ovat tulleen julkisuuteen uudella numerologisella aloitteella: Muutetaan reitti Rauma-Tampere-Lahti-Kouvola-Kotka E16-tieksi. Laitetaan siis nykyisten teiden 12 ja 15 numeroiden alle lisää peltiä. Tampereella E16 kuitenkin erkanisi valtatiestä 12 ja reititettäisiin keskustatunnelin asemesta ohikulkutietä.

Muutosta toki perustellaan ylevillä sanankäänteillä.

Liikenne- ja viestintäministeriössä tarkastellaan isoa kuvaa ja koko maan etua. Suomen liikenneverkko on yhdistettävä vahvemmin osaksi länsimaista liikennejärjestelmää turvallisuus, talous ja huoltovarmuus huomioiden, liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranne sanoo.

Ehdotamme E16-tien jatkamista Suomen puolelle. Muutos vahvistaisi yhteyksiä länteen tiivistämällä entisestään Suomen ja Ruotsin välistä yhteistyötä ja korostamalla satamien roolia. Lisäksi muutos painottaisi Suomen sisäisen itä-länsi-suuntaisen liikenteen merkitystä, ministeri Ranne jatkaa.

Teillä ja Turuilla jää pohtimaan tienumerokilpien korrelaatiota turvallisuuteen, talouteen ja huoltovarmuuteen. Niihin eivät riittäne punavalkoiset numerot.

Ilmeisesti myös laivat osaavat paremmin navigoida tätä Selkämeren leveimmän kohdan ylittävää reittiä, kun satamissa ovat kilvet eurooppatielle.

Asiassa on se mielenkiintoinen seikka, että reitti Raumalta Kotkaan Turun kautta on ajoajaltaan 45 minuuttia lyhyempi ja 15 kilometriä lyhyempi kuin ehdotettu E16, ja on suurelta osaltaan moottoritietä.

Pysäköintitalon romahdus

Sunnuntaina illalla 26.5.2024 romahtivat Sint Antoniuksen sairaalan pysäköintitalon ajorampit Nieuwegeinissä, nelisenkymmentä kilometriä Amsterdamista etelään.

Romahdus alkoi toiseksi ylimmän kerroksen rampin sortumisesta ja jatkui dominoilmiönä kuusikerroksisen pysäköintitalon pohjalle saakka.

Kaikeksi onneksi sunnuntain myöhäisilta on hiljaista aikaa. Etsintöjen perusteella näyttäisi siltä, että henkilövahinkoja ei olisi sattunut. 

On luonnollista, että vielä ei ole löydetty syytä tapahtuneeseen. Parkkitalon ilmoitetaan läpäisseen sille tehdyn tarkastuksen Eindhovenin lentokentän parkkitalon sorruttua. Vuonna 2017 sortui rakenteilla oleva parkkitalo Eindhovenin lentokentällä. Syyksi mainittiin rakennusvirhe.

Eindhoven 2017

Pysäköintitalossa on 1450 paikkaa, eikä se ollut tyhjänä onnettomuuden sattuessa. Aika näyttää, millainen urakka autojen pois saaminen on. Parkkitalo on Q-Parkin sikäläisen filiaalin omistaja. Jos se olisi täkäläisen Parkkipaten, toimistolla hykerreltäisiin käsiä, koska olisi tiedossa valtava määrä vuorokausiveloituksia.

Peltiä kuluu

Kun on paljon kirjaimia, peltiä kuluu. Ja kun tehdään tasalevyisiä kilpiä, pisin nimi ratkaisee leveyden.

Eräänlaista huippua edustaa tienviitta Vaasassa. Jotta saadaan vielä muutama kymmentä senttiä lisää, on pitänyt laittaa perään R.F. rekisteröidyn yhdistyksen merkiksi. Kilpi on uudehko: Aikaisemmin siinä on lukenut Pälshuset/Turkistalo. Lainvastaisesti muuten, Vaasa on suomenkielisenemmistöinen kunta.

Pitkiä nimiä toki on muuallakin. Maatalousyrittäjien eläkelaitos – Lantbruksföretagarnas pensionsanstalt taitaa vastata puhelimeen "Mela" eikä sen toimistoon taideta oikein tienviitalla opastaa. Jossain vaiheessa lähtivät etenkin julkishallinon nimet laukalle. Takavuosina keskipohjalaiset kävivät synnyttämässä Kannuksen kunnansairaalassa. Rakennus toimi synnytysten Kokkolaan keskittämisen jälkeenkin sairaalakäytössä, mutta ei sen nimi enää Kannuksen kunnansairaala ollut. Se oli Lestijokilaakson kansanterveystyön kuntainliiton terveyskeskuksen Kannuksen toimipisteen vuodeosasto.

Kaupungininsinööri suunnittelee – Kerava

Pysymme pysäköintiaiheessa. Kuvaa Savion aseman nurkalta Keravalla.

Lukijakysymys. Millä ajoneuvoilla tähän saa pysäköidä ja kuinka pitkäksi ajaksi?

Koilliseen vai luoteeseen

Liikennemerkkien asettelu oikein päin tuntuu tienpitäjille olevan osapuilleen mahdoton urakka, ainakin kun kyseessä on pysäköinti kielletty -merkki.

Eräänlainen bravuuri löytyy Pitäjänmäeltä, tuota Maailman Toimivimmasta Kaupungista Helsingistä.

Tässä on kyse jo piittaamattomuudesta. Jo merkkien ruuvaaja näkee, että jotain on pielessä, työnjohdosta puhumattakaan.

Helsinki tietenkään ei ole ainoa, joka näitä sössii. Kohtalaisen herkullinen esimerkki on Naaranpajuntie Vihdin Nummelassa. Vajaan kilometrin matkalla on koko joukko pysäköinti kielletty -merkkejä ja joka ainut on asennettu väärin.

Eikö noihin nyt voisi laittaa jotain "tämä puoli ylöspäin" -tarraa, jonka asentaja voi sitten kiskaista pois?

Moottoritien linjauksen suunnittelua

Kohta Tarvontien valmistuttua vuonna 1962 oli erinäisillä tahoilla hätä saada tien jatke omille nurkilleen. Tuolloinhan oli tilanne, että Espoon Gumbölestä Turkuun kuljettiin pääosin pääosin 1930-luvulla rakennettua tietä Saloon asti ja sieltä Turkuun nippa nappa vuoden 1952 olympialaisiin valmistutta. Porkkala oli palautettu, mutta kantatietä 51 ei ollut palautettu Porkkalan alueen läpi kulkeneelle vanhalle linjaukselleen, vaan se kiersi vuokra-alueen pohjoispuolelta Espoonlahdelta Kirkkonummen Lapinkylään, Siuntion kirkolle ja edelleen Lohjan maalaiskunnan Virkkalaan. Vanha linjaus on niin mutkainen, että edes tuona aikana sitä ei kehdattu kantatieksi nimetä.

Helsingin Sanomat uutisoi loppuvuodesta 1962 kirjelmästä, jonka olivat valtioneuvostolle jättäneet Lounais-Suomen liikennetoimikunta sekä seudun järjestöt ja kunnat. Tuohon aikaan lääneihin oli perustettu liikennetoimikuntia, jotka olivat peräti maaherran johtamia keskustelukerhoja.

Kirjelmässä erilaisiin syihin vedoten esitettiin, että Helsingin ja Turun moottoritie pitää rakentaa Lohjanjärven eteläpuolelle. Perinteiseen tapaan ajatusta perusteltiin alueen huonolla tieverkolla, teollisuuden toimintakyvyn turvaamisella ja matkailijoiden paremmalla palvelulla. Aina yhtä päteviä syitä odottaa, että Joku Muu tulee ja maksaa.

Lisämausteena ehdotuksessa tuottiin esiin, että tielinja tekisi tarpeettomaksi  kantatien 51 parantamisen. Liikennetoimikunta oli myös huolehtimassa valtion varojen asianmukaisesta käytöstä maan turvallisuudesta: Maanpuolustuksellisista syistä olisi suotavaa, että kanta korkealuokkaista tietä ei rakennettaisi niin lähelle toisiaan kuin TVH on suunnitellut.

No kuinkas sitten kävikään?

Ehdotettu tielinja kulkee jos mahdollista vielä vaikeamman maaston lävitse kuin mihin moottoritie loppujen lopuksi rakennettiin. Moottoritie rakennettiin osapuilleen sille linjalle, joka liian vaikeana hylättiin 1930-luvun alussa. Vinovarjostekartta antanee hieman osviittaa asiasta:

Moottoritie valmistui vuonna 2009, vaatimattomat 47 vuotta liikennetoimikunnan kirjelmän lähettämisen jälkeen.

Kantatietä 51 ei parannettu Espoonlahden-Virkkalan linjalle, vaan tehtiin kokonaan uusi tie Kirkkonummen ja Inkoon kautta Karjaalle. Espoonlahden ja Inkoon välillä uusi tie seuraa vanhaa Kuninkaantietä, mutta Inkoon länsipuolella se kulkee pohjoisempaa Tammisaaren sijaan Karjaalle.

Espoonlahden-Virkkalan tie on nykyisin yhdystie 1130: hyväkuntoiseksi parannettu paikallista liikennettä palveleva tie.

Lohjanjärven eteläpuoltakaan ei unohdettu. Mustion ja Salon välille rakennettiin 1970-luvulla hyväkuntoinen tie, joka on nykyisin seututie 186. Mustion ja Inkoon välinen tie 1121 uusittiin 1980-luvulla ja tien 186 numerointi jatkettiin kantatielle 51.

Veikkolan ja Virkkalan väliin ei ole tehty suoraa tieyhteyttä. Maasto-olosuhteet panevat hanttiin ja lisäksi sujuva yhteys moottoritien ja valtatien 25 kautta ei juuri pitempi ole.

Kaupungininsinööri virittää ansan - Espoo

Espoossa Laaksolahdessa tulee kapeahkolla kadulla vastaan useampi kappale mielenkiintoisia näkyjä:

Googlen kuva-arkisto kertoo, että menneinä vuosina kyseinen toteemi on asianmukainen.

Kyse on siis kapeahkosta kadusta, joka laitaan on tehty pysäköintitaskuja, joihin mahtuu autonpuolikas.

Selittämättömästä syystä jokaisesta on viety pois pysäköintipaikkaa osoittava merkki. 

Asiassa on se mielenkiintoinen seikka, että kadunpätkä on pysäköintikieltoaluetta. Pysäköintikieltoalueen sisällä voidaan sallia pysäköinti tätä osoittavan liikennemerkin avulla. Mutta pelkkä lisäkilpi ei tee liikennemerkkiä, vaan se aina tarkentaa itse liikennemerkkiä.

Eli meillä on pysäköintikieltoalue, jonka sisällä on kaiketi tarkoitus sallia pysäköinti muutamassa kohdassa, mutta jonkin laajoille kansalaispiireille tuntemattoman keksinnön takia on otettu pois pysäköinnin salliva liikennemerkki. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan hallinto-oikeuden ratkaisua valituksesta, joka koskee paikalla annettua pysäköintivirhemaksua.

Aika taitava ansa.

Saimaan saaressa

Saimaan saaressa pikkuinen torppa
Sinne elämän toveri tahtonut ei
Yksin Nestori jäi kuten norppa
Myös sen kumppanin kohtalo vei
Suuri Saimaa mut sata on hylkeitä vaan
Kohta jäljellä ei ehkä ainuttakaan
Huuliharppua soittelee Miikkulainen
Yksi ymmärtää kaipuun sen

Mollisävyisen Juha Vainion kappaleen Nestori Miikkulaisella oli aito esikuva: Puumalan Lintusalon saaressa asunut kyläseppä Nestori Reponen. Lintusalo on sisävesien suuria saaria, 25 neliökilometrillään noin kahdeskymmenes. "Noin" siksi, että täyttä yksimielisyyttä siitä, mikä on saari, ei ole.

Saimaa on huomattavan pirstaleinen ja saarissa on vanhastaan ollut asutusta. 1970-luvulle asti ei saariin juuri ollut teitä. Kukin kulki asioillaan miten kulki ja kelirikko oli jokavuotinen ilmiö. Lintusalostakin on kuljettu milloin metsäyhtiön hinaajalla, milloin lapsia on kuljetettu kouluun lentokoneella. Lintusalon kumpaakin puolta kulkee varsin voimakas virta, eli talvellakaan ei välttämättä jäätä pitkin pystynyt kulkemaan.

Pitkällisen väännön jälkeen Lintusalo sai maantieyhteyden vuonna 1975. Vuonna 1967 oli valmistunut lähelle Puumalan silloista lossirantaa saarelta toiselle hyppivä paikallistie Luukkolan kylään. Tästä haarautuu Lintusalon tie. Tie on todellinen saaristotie: Se kulkee 11 saaren kautta.

Tietä peruskorjattiin muutama vuosi sitten, kun se oli päässyt huonoon kuntoon. Nyt se on varsin hieno reitti kiireettömään cruisailuun. Loppupäästä kapea, mutta sopu sijaa antaa.

Tie risteää Saimaan syväväylän Hätinvirrassa. Virran yli ajetaan yhdellä Saimaan seudun viimeisistä maantielosseista. 

Hätinvirran lossireitin pituus on 184 metriä

Lossi on 1970-luvun parkanolaisia, 60 tonnin mallia vuodelta 1974

Saimaan saariin rakennettu pikkuhiljaa varsin paljon teitä. Alueen tiekartta onkin kovin toisen näköinen kuin 50 vuotta sitten. Useassa paikassa ratkaisu on ollut se, että valtio on rakentanut tien toiseksi viimeiseen saareen ja viimeiseen kuljetaan yksityistiekunnan operoimalla ja ylläpitämä lossilla.

Hätinvirran lossiakin uhkaa kuolemantuomio. Siltasuunnitelma on jo useita vuosia vanha, mutta hanke taitaa olla tällä hetkellä olla syvällä pöytälaatikossa.

Lintusalon tie kulkee saarelta toiselle milloin pengertä milloin siltaa. Näkymät Saimaalle ja sen kallioisille saarille ovat kerrassaan herkulliset.

Tämä tie ei ole hurjastelua varten. Sitä pitää ajaa pikkuhiljaa hissun kissun.

Saimaan saaressa pikkuinen torppa

Istuu portailla Nestori Miikkulainen

Lepokivellään iäkäs norppa

Katsoo ystävää ymmärtäen

Saimaannorpan kannaksi arvioidaan tätä nykyä noin 480 yksilöä. Kanta on kasvanut suojelutyön ansiosta, mutta hitaasti. Norpalta kestää 4–7 vuotta tulla sukukypsäksi ja naaras saa yleensä vain yhden poikasen kerrallaan. Nestorin asema on parempi. Jos tekee mieli, autolla voi hurauttaa maalikylille koska tahansa. Lossikin ajaa vuorokaudet ympäriinsä.