Eritasoliittymien suunnittelu on yleensä verraten rutiininomaista puuhaa. Perusvariaatioita ei mitenkään mahdotonta määrää ole ja valtaosa liittymistä on näiden soveltamista.
Siellä, missä on tilasta pulaa ja liikenteen määrä suuri, ajaudutaan joskus varsin näyttäviin ja joskus erikoisiinkiin ratkaisuihin.
Tämä I105- ja I-110-teiden liittymä keskellä Los Angelesia, Judge Harry Pregerson Interchange, on eräänlainen ääriesimerkki yhdysvaltalaisesta kaupunkirakenteesta, joka tukeutuu kaupunkikeskustoihin tuotaviin valtaväyliin. Liittymä on viisikerroksinen; ylimmät kaistat nousevat lähes 40 metrin korkeudelle.
Liittymien silmukkarampit ja joskus myös puolisuorat rampit joudutaan joskus piirtämään varsin tiukalle mutkalle, minkä takia niiden välityskyky heikkenee. Tässä alabamalaisessa I-20- ja I-65-teiden liittymässä Birminghamissa on päädytty varsin luovaan ratkaisuun: Moottoriteiden ajoradat laitetaan liittymässä ristiin (oikea vasemmalle ja vasen oikealle). Kaikki rampit ovat suoria joko oikealle tai vasemmalle erkanevia ramppeja.
Samanlaista konstruktiota on käytetty I-95-tien ja Baltimoren kehätien I-695 liittymässä. I-95:ää kuitenkin paraikaa rakennetaan 4+2+2+4-kaistaiseksi maksullisilla pikakaistoilla varustetuksi tieksi ja liittymä jodutaan muuttamaan "tavanomaiseksi".
Tämä esimerkki on Euroopasta, Sumujen Saarelta. Keskienglantilaisessa Birminghamin kaupungissa tiet M6 ja A38 liittyvät alempaan tieverkkoon ja katuihin verraten monimutkaisella spagettiliittymällä. Rakennelman ylimpänä oleva runsaan 180 asteen kaarteen tekevä ramppi on ahtaiden paikkojen spageteissa varsin usein tavattu konstruktio.
Tämä kuva Springfieldistä Massachusettssista kertoo, että kohtuutehokkaan kaupunkiliittymän ei tarvitse olla valtava monikerroksisinen silta- ja ramppipläjäys. Teiden I-91 ja US-5 liittymän on toiminnallisesti täydellinen systeemiliittymä: Siinä eivät kääntyvät liikennevirrat risteä keskenään. Ramppien muotoilu toki edustaa kompromissia tilankäytön ja tehokkuuden kesken.
Tämä erikoinen liittymä on Nottinghamin lounaispuolelta, teiden M1 ja A50 risteys. Varsinaisesti tiet eivät risteä, vaan sivuavat toisiaan. Britithän rakastavat liikenneympyröitä ja tässä keskelle liittymää on rakennettu ympyrä, joka yhdistää päätiet ja paikallisen tieverkon. Liittymä olkoon esimerkki tapauksesta, että väljilläkin seuduilla saatetaan päätyä varsin kummallisiin ratkaisuihin.
Suomessa liittymien suunnittelu on ollut varsin maltillista. Esimerkkinä juhlallisimmista liittymistä olkoon Kehä III:n ja Tuusulanväylän liittymä Vantaalla. Liittymä on pinta-alaltaan varsin suuri. Liittymä on perustyypiltään turbiini, mutta toteutus ei ole puhdasoppinen: pohjois-itä-suunnassa liikennettä palvelee varsin jyrkkä silmukkaramppi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti