Projekti 16, projekti 17

Berliinin historia on edustava näyte ihmiskunnan hulluuden historiaa. Kaupunki jaettiin lähes 30 vuoden ajaksi kahtia. Luvaton rajanylitys tiesi kohtalaisen varmaa kuolemaa tai useamman vuoden istumista itäsaksalaisessa vankilassa. Vähän kuin Töölöstä Kallioon matkustaminen olisi kiellettyä kuulan kalloon saamisen tai Saksan demokraattisen paimenkoiran raatelun uhalla.

Länsi-Berliinin asema keskellä DDR:n aluetta oli vähintäänkin haastava. Liikenneolot saatiin pikkuhiljaa kuntoon, kun säteittäiset moottoritiet läpikulkuliikennettä varten saatiin valmiiksi, Länsi-Saksan kustannuksella, tietysti.

Berliiniä kiertää 196 kilometriä pitkä kehätie A10, josta kaupunkiin työntyy useita sisääntuloteitä. Länsi rupesi jo 1950-luvulla suunnittelemaan lähellä kaupungin keskustaa kulkevaa kehätietä näiden päiden yhdistämiseksi. A100-moottoritien ensimmäinen osuus valmistui vuonna 1958.

Tie on pääosin rakennettu samaan maastokäytävään kuin keskustaa kiertävä jo 1870-luvulla valmistunut rautatie. Valtaosa liittymistä on toteutettu rombisina ja hyvinkin vähän tilaa vievinä.

Nykyinen noin 20 kilometriä pitkä tie on rakennettu 15 osassa. Projekti 15 yhdisti tiet A100 ja A113 ja nyt on siis tarjolla yhtenäinen moottoritiereitti kaupungin luoteisosista kaakkoisosiin teitä A111, A100 ja A113 pitkin. Tie on Saksan vilkkain, noin 190.000 ajoneuvoa vuorokaudessa hektisimmiltä osiltaan

Teillä ja Turuilla kirjoitti vuonna 2009 projektista 16, joka tuottaa 3,2 kilometriä tietä kohti itää. Tätä urakkaa arvosteltiin vahvasti. Se ei valmistunut vuonna 2017, eikä myöhempien suunnitelmien mukaan myöskään vuonna 2022, vaan ehkä 2014. 

Projekti 16

Neuköllnin alue, jonka läpi uusi tie menee, jäi jaetussa Berliinissä syrjemmällä sijaitsevaksi lännen takanurkaksi ja keräsi ns. tiedostavaa asukaskuntaa. Kun yhdistymisen jälkeen Neukölln ja Kreuzberg palasivat lähes ydinkeskustaan, skisma jaon aikaisen väestön ja uusiutumista ajavien välillä on jäänyt enemmän tai vähemmän pysyväksi olotilaksi. 

Asiaa ei helpota se. että tietä viedään läpi kaupunki-infran, jossa yhdistyvät vesireitit, rautatiet, löysä maa, tunnelimetro ja muut. Suomalainen ajattelu, että viedään syvään kalliotunneliin pois näkyviltä, ei toimi. Tunnelitkin tehdään pintaratkaisuina ja siksi homma lähtee liikkeelle paikkojen purkamisella.

Projekti 16

Projekti 16 on siitä mielenkiintoinen, että se lävistää vanhan muurivyöhykkeen Kiefholzstraßen kohdalla. Länsi-Berliinin propaganda-arvoakin edustanut tie työntyy Itä-Berliiniin. Toinen mielenkiintoinen piirre on, että kalliiksi tulee. Tämän hetken kustannusarvio on 218.000 euroa metriltä.

Muuri Kiefholzstraßen ja Treptower Straßen kulmauksen tienoilla 1980-luvulla. Oikealla Länsi-Berliiniä vasten ollut seinä ja sen takana kuolemanvyöhyke.

Muurin seutu on monessa kohdassa jäänyt joutomaaksi odottamaan tulevia ratkaisuja; niin tässäkin.

Nyt on suunnitteilla projekti 17, jossa tietä jatkettaisiin pitkälle Spree-joen toiselle puolelle. Ei liene yllätys, että myös sitä vastustetaan railakkaasti. Valtio on kuitenkin vienyt moottoriteiden rakentamisessa päätösvaltaa osavaltioilta liittovaltion tasolle ja rakentaminen näyttää kohtalaisen varmalta. 

Projekti 17

Täsmällisiä suunnitelmia ei vielä ole, mutta se on tunnustettu, että myös puskutraktoria joudutaan käyttämään. Tilan säästämiseksi suunnitellaan muun muassa, että Ostkreuzin pohjoispuolella oleva tunneliosuus tehtäisiin kapeana ja kaksikerroksisena.