Yhdysvalloissa Los Angelesissa tapahtui 1970-luvun lopulla kymmenen nuorten naisten murhaa, joissa tekijäksi pääteltiin samaa henkilöä. Kansan suussa ja sittemmin lehdistössä tekijää kutsuttiin nimityksellä Hillside Strangler, tekotapojen ja -paikkojen mukaan. Aikanaan nimitys jouduttiin muuttamaan monikolliseksi, kun kaksi serkusta tuomittiin teoista elinkautiseen.
Termi jäi kuitenkin elämään.
Chicagon länsipuolella on pinta-alaltaan ehkä maailman suurin moottoritieliittymä. Interstate-tiet 290 ja 294 liittymät muihin teihin toisissaan kiinni olevien epälukuisten liittymien ketjussa, jolla on pituutta noin 13 kilometriä. Liittymien vievä ala on noin 12 neliökilometriä. Vertailun vuoksi: Suomalaisittain laajan Tampere E ‑liittymän ja siihen liittyvän vanhan kolmostien Lakalaivan liittymän yhteispinta-ala on puolisen neliökilometriä.
I-290 (Dwight D. Eisenhower Expressway muuten) ja I-294 kulkevat osan matkasta rinnastusten. Amerikassa kaikki on isoa: siellä on moottoritien neliapilaliittymälläkin ohikulkutie!
Pyhän Kallen Tielle eli St Charles Roadille pääsee vain I-290:n kautta.
Periamerikkalaista tienäkymää. Kaistoja on paljon, tie on saatettu jakaa useaksi ajoradaksi. Eikä aina niin hyväkuntoista tietä.
Otsikkoon palataksemme. Vähintään kolmeneljäsosavirallisen Hillside Strangler nimityksen sai alueen keskivaiheilla olevan kolmioliittymän itäpuoli. Tie kulkee Hillsiden esikaupungin halki.
I-88:n, I-290:n ja I-294:n liittymäkompleksi
Hillsiden nähtävyyksiä. Al Caponen hauta.
Kuristaminen tulee puolestaan siitä, että kun I-88:n, I-290:n ja I-294:n Chicagon keskustan suuntaan kulkenut liikenne saapui teiden yhtymäkohtaan yhteensä seitsemää kaistaa, jotka yhtyivät kolmeksi, valtavat ruuhkat olivat jokapäiväisiä.
Aivan 2000-luvulla otettiin härkää sarvista ja simulointien avulla saatiin aikaan ratkaisu, joka jos ei purkanut kuristussilmukkaa niin ainakin löysäsi solmua. Uutta kapasiteettia ei juuri tuotettu, koska sille ei ole tilaa.
I-88:lle tehtiin uusi varsin lyhyt ramppi poistumistieksi Mannheim Roadille, jonka varrella on laaja rahankäyttöalue. Näin osa liikenteestä saatiin ohjatuksi kriittisen pisteen ohitse.
Uusi ramppi pujottelee muiden seassa
Mielenkiintoinen ratkaisu on IL-38-tien lännestä pohjoiseen kulkevan rampin sulkeminen puomeilla ruuhka-ajaksi. Tämä pakottaa varsinkin lähiliikenteen hakemaan uusia reittejä.
Sähköiset sulkupuomit sivuun käännettyinä
Kolmas toimenpide on suojata päätietä ns. plutoonailmiöltä. Sellainen syntyy, kun katuliittymässä liittyvälle rampille päästetään yläpään liikennevaloista iso joukko autoja. Niiden saapuminen päätielle isona rykelmänä aiheuttaa häiriön. Niinpä rampilla on liikennevalot, jotka säännöstelevät liikennettä päästävät yhden auton kerrallaan päätielle.
Järjestely ei vanhalla mantereellakaan ole aivan tuntematon. Muun muassa Tukholman ruuhkaisella Essingeledenillä muutamassa liittymässä säännöstellään samalla tavalla liittyvää liikennettä.
Essingeleden
Remontit eivät jääneet 2000-luvun alkuun. Paraikaa on menossa isot tietyöt, jossa remontoidaan siltoja, lisätään kanavointia sekoittumisen vähentämiseksi ja parannetaan ramppeja.
2 kommenttia:
Plutoonailmiötä näkee Suomenkin liittymissä, mutta en ole nähnyt että sille olisi yritetty tehdä mitään.
Liityntäramppien säännöstelyyn ei missään helposti ryhdytä, koska se on omiaan vähentämään järjestelmän kokonaiskapasiteettia. Essingeledenilläkään menettely ei ole käytössä kuin eräillä rampeilla. Plutoonailmiö kärjistyy toisiaan lähellä olevien liittymien sekoittumisalueilla ja niitä ei Suomessa aivan mahdottomasti ole. Riittävän pitkä kiihdytyskaista ja vetoketjuperiaatteen sisäistänyt liikennekulttuuri vähentävät liittyvän liikenteen tuottamaa häiriötä.
Ramppisäännöstely ohjaamassa liikennettä vaihtoehtoisille reiteille on Suomessa hieman huono konsepti, koska vaihtoehtoreittejä ei juuri ole tapana rakennella. Tilanne on toinen muun muassa juuri artikkelin kuvaamalla seudulla.
Lähetä kommentti