Neliapila

Neliapila on eritasoliittymien arkkityyppi. Sen peruskonstruktio on lähes satavuotias. Amerikassa suunnilleen kaiken mahdollisen voi patentoida ja niin kävikin, että neliapilaliittymälle sai patentin vuonna 1916 insinööri Arthur Hale.

Liittymätyyppi on saanut nimensä muodostaan: Liittymä neljästä silmukkarampista, joiden kautta oikeanpuoleisessa liikenteessä käännytään vasemmalle ja neljästä suorasta oikealle johtavasta rampista. Liittymä on teknisesti halpa, koska sen rakentaminen minimissään edellyttää vain yhtä siltaa

Teiden I-55 ja I-80 risteys, Chicago

Insinööri Halen aikoihin moottoritien käsitettä ei vielä ollut keksitty ja nopeudet olivat verraten alhaiset. Siksi hänen patenttinsa kuvaama liittymä on hieman erilainen suhteiltaan ja geometrialtaan kuin nykyiset:

Kaaviokuva patentista

Neliapila on hyvin tyypillinen liittymäkonstruktio Yhdysvaltain maaseudulla. Yksi sen perusongelmista on suuri tilantarve. Yksi tapa hieman optimoida tilankäyttöä on tuoda suorat rampit lähelle silmukkaramppeja. Tästä kuitenkin seuraa huonompi geometria, koska ramppi tekee verraten tiukkoja mutkia sekä oikealle että vasemmalle:

Teiden I-80 ja I-780 risteys, San Francisco

Tilantarvetta suuremmat ongelmat liittyvät kuitenkin itse liittymätyypin konstruktioon: Silmukkarampit ovat läpäisykyvyltään vaatimattomia ja jos niiden sädettä kasvatetaan, liittymän koko kasvaa nopeasti. Tiukoissa silmukkarampeissa lisäksi on kasvanut ulosajovaara, jos niihin erehdytään ajamaan liian suurella nopeudella.

Toinen perusongelma on sekoittuminen. Liittyvän ja erkanevan silmukkarampin päät ovat hyvin lähellä toisiaan ja leikkaavat liikennevirrat sekoittuvat hyvin lyhyellä matkalla laskien sekoittumisalueen liikennevirran nopeutta.

Sekoittumisen aiheuttamaa riskiä usein pienennetään rakentamalla liittymän läpi päätien rinnalla kulkevat kokoojarampit, joihin silmukkarampit yhtyvät päätien sijaan. Sekoittuminen ei katoa, mutta sekoittuva liikenne ei häiritse suoraan kulkevan liikenteen virtaa.

Teiden E6/E20/E22 ja E65 risteys, Malmö

Kokoojaramppien rakentaminen nostaa liittymän kustannuksia ja niiden rakentamisesta huolimatta lopputulos ei ole hyvä. Sekoittumisalue saattaa olla vain joidenkin kymmenien metrien mittainen:

Teiden E6/E20/E22 ja E65 risteys, Malmö

Suomessa täydellisiää neliapilaliittymiä on vain kaksi ja kumpikin on moottoritien ja nelikaistaisen ei-moottoritien liittymänä. Vanhempi liittymä on Turun ohikulkutiellä:

Teiden 9/E63 ja 40/E18 risteys, Turku

Myös toinen neliapila sattuu sijaitsemaan ysitiellä, Tampereen ohikulkutien ja Hervannan valtaväylän risteyksenä:

Teiden 9/E63 ja Hervannan valtaväylän risteys, Tampere

Euroopassa on kyetty ottamaan oppia Yhdysvalloissa saaduista kokemuksista ja neliapila onkin rapakon tällä puolella selvästi harvinaisempi liittymätyyppi. Sen sijaan suositaan erilaisia hybridityyppejä, joissa yritetään välttää sekoittumista ja joissa pääliikennesuunnat on toteutettu silmukkaramppien sijaan loivemmin kaartuvilla vasemmalle ohjaavilla rampeilla.