Kehä ykkösellä on taas kerran alkamassa pullonkaulojen hoitohanke. Työkalujen joukossa ei ehkä ole samppanjasapeli vaan hieman modernimpi kalusto.
Kyseessä on 2+2-kaistaiseksi jäänyt pätkä Vihdintien ja Leppävaaran välillä Espoon ja Helsingin rajamailla. Leventäminen 3+3-kaistaiseksi ei kuulosta valtavan monimutkaiselta. Tämä ei olekaan koko totuus: Vihdintien ylittävä silta on liian kapea ja se joudutaan rakentamaan uudelleen.
Vihdintien silta, virallisesti Reimarlan eritasoliittymä, ei ole syntynyt aivan onnellisten tähtien alla. Liittymä sijaitsee Mätäjoen laaksossa ja maaperä ei oikein ole raskaaseen rakentamiseen soveliasta. Siltapenkereet on kertaalleen täysin uusittu painumisen takia ja painumia on korjailtu myöhemminkin. Toivottavasti tällä kertaa onnistutaan paremmin, suunnilleen puoleen väliin Kiinaa paaluttamalla.
Toinen osaurakka on kolmostien liittymän ramppien geometrian parantaminen. Klaude Kopterin ramppia eli kehältä lännestä pohjoiseen johtavaa surkuhupaisaa reittiä ei aiota korjata. Mitäpä siitä nyt syntyisi, että liittymät laitettaisiin kerralla kuntoon. Idästä ja lännestä kohti Tonperetta kulkeva liikenne kuljetetaan rinnatusten Hämeenlinnanväylän reunalle, jossa sitten rampin oikeanpuoleista kaistaa tulevan pitää päästä muun liikenteen rytmiin noin 150 metrin matkalla ennen kuin kaista päättyy.
Tien leventäminen oikeastaan ensi kertaa antaa mahdollisuuden nähdä, onko Leppävaaran Mestarintunneli ja sen takana oleva kanavointi toimiva ratkaisu. Tähän astihan kehä ei ole kyennyt syöttämään tunneliin liikennettä tunnelin kapasiteettia vastaavasti.
3 kommenttia:
"Neste liikkumaan" on hyvinkin osuva kielikuva tässä yhteydessä.
Kehä I:n liikenne on niin tiheää, että se on todella verrattavissa fluidin virtaukseen putkessa. Parhaimmillaan se todellakin vetää siististi, liikennevirta kulkee tasaista vauhtia, vaikka ajoneuvojen välit olisivat pienetkin.
Mutta jos putkessa on epäjatkuvuuskohtia, syntyy iskuaaltoja sun muuta virtauksen häiriötä. Ja Kehä I:llähän näitä epäjatkuvuuskohtia riittää. Liittymät tietysti tuovat omat häiriöpulssinsa virtaukseen, sitä ei sinänsä voi välttää, mutta perusputkenkin paksuus vaihtelee villisti kahden ja kolmen ajokaistan välillä. Pannaan vielä häiriötekijöiksi nopeusrajoitusten vaihtumiskohdat ja liikennevalot niin ei ihme, että virtaus tökkii. Kunhan siihen saadaan vielä työkoneet sekaan, niin hyvä tulee.
Ehkäpä suomalaiset liikennesuunnittelijat tulisi panna virtausmekaniikan peruskurssille?
Onko Klaude Kopterin rampin korjaamatta jättämiseen joitain muitakin syitä kuin raha?
Raha on se todennäköisin syy; toinen se että homma toimii kohtalaisesti.
Liittymä on rakennettu aika ahtaaseen paikkaan. Se tarkoittaa sitä, että puolisuora ramppi lännestä pohjoiseen pitäisi vetää suunnilleen liittymän keskipisteen kautta ja se voi rakennusteknisesti olla kalliimpi juttu. Tosin tällainen ramppi sujuvoittaisi muutenkin liikennettä, koska se poistaisi nykyisisen L-P- ja E-I-liikenteen ahtaan sekoittumisalueen.
Lähetä kommentti