Ei ole rahaa, kuulemma. Vauraalla Suomella ei ole varaa ylläpitää tieverkkoa, jonka köyhä Suomi rakensi. Kuulemma.
Helsingin Sanomat uutisoi vuonna 1988, että päällystystöiden pituus oli romahtanut 4000 kilometrin edellisvuoden 5000:sta, mitä tuolloisen Tie- ja vesirakennushallituksen pääjohtaja piti nopeaa korjaamista edellyttävänä vakavana tilanteena.
Väyläviraston julkaisema päällysteiden laadun kartta on monin paikoin kovin punainen, mikä tarkoittaa erittäin huonoa. Keltainen on huono; sininen ja vihreä parempia. Tämän kartan vertaaminen päällystystöiden karttaan on melko musertavaa.
Käytännössä lähes kaikki panostus kohdistuu pääteihin. Seutu- ja yhdystiet on jätetty lähes tyystin oman onnensa nojaan.
Kun on niin muodikasta verrata asioita Ruotsiin, niin verrataanpa. Ruotsin valtion ylläpitämän tieverkon pituus on noin 25 % suurempi kuin Suomen. Vuodelle 2019 Ruotsin teiden ylläpitomäärärahat ovat noin 1,4 miljardia euroa, kun Suomessa summa on runsaat yksi kolmannes tästä, 0,5 miljardia. Tieverkon kehittämiseen Ruotsi investoi runsaat kaksi kertaa niin paljon kuin Suomi, 0,6 miljardia vs 0,3.
Tästä on vaikea tehdä muutakaan johtopäätöstä kuin, että tieverkon rapauttaminen on täysin tarkoituksellista. Kun se päästetään oikein räkäiseen kuntoon, rupeaa kansalta löytymään tukea tiemaksuihin ja muihin veroastetta nostaviin silmänkääntötemppuihin ylläpidon rahoittamiseksi.
4 kommenttia:
Ongelmaksi muodostuu se, että me maksajat tiedetään, että jos lisää rahaa kerätään jonkin "tie maksun" nimellä, niin se raha käytetään kuitenkin jonnekin muualle.
Moni suostuisi maksamaan lisää, kun olisi varmuus siitä, että se raha menee tiestön ylläpitoon ja mieluiten omaan maakuntaan eikä pyöräteihin johonkin pääkaupunkiseudulle.
Nykypäivän mittapuussa tavallaan erikoinen ajatella että edelleen pääosin käytössäoleva etelä-pohjoissuuntainen päätieverkko rakennettiin noin 15 vuodessa lähes nollasta uusiksi, ja aikajaksoon mahtui jo useita moottoritiepätkiäkin sekä kestopäällyste. Referenssiä saa kun ajattelee että vuonna 2004 olisi ollut vain sorateitä ja tänä vuonna (2019) oltaisiin lähes nykytilanteessa. Poislukien pitkät maaseutumoottoritiet ja paikalliset tienparannukset.
Rakentamisen hinta on myös noussut huimasti. Vertailun vuoksi esimerkiksi Lahden oikorata maksoi nykyrahassa alle 400 miljoonaa ja Kehä II olemassaoleva osuus (sisältäen tunnelin) nykyrahassa alle 70 miljoonaa.
Mitäköhän vastaavat hankkeet maksaisivat tällä hetkellä? Riittäisikö edes kaksinkertainen rahamäärä? Hallitusohjelmassakin puhutaan ratahankkeista, joiden hinnat alkavat vajaasta parista miljardista.
Asfaltointityöt ovat kyllä tärkeitä. Etenkin, koska meillä Suomessa on myös erittäin kyseenalaiset sääolosuhteet, olisi tärkeää että tiet olisivat edes kunnossa. Meillä vuosi sitten tuli asfalttipinta pihatiellemme tänne Pirkanmaalle, ja on mukavaa kun ei enää rapa roisku näin syksyllä ja tie on pysynyt hyvänä.
https://www.asfalttivanaja.fi/
Lähetä kommentti