Suomeen on vuosien varrella pesiytynyt outo käyttäytymiskulttuuri, joka korostuu moottoritiellä. Tasaista nopeutta sakotusrajan lähettyvilläkin ajava on aivan pakko ohittaa. Eihän siinä mitään. Mutta se paluu: ohitettavan kulmaa hipoen, vaikka vapaata kaistaa olisi edellä kilometrikaupalla, ja sitten pudotetaan nopeus hieman alle sen, mitä ohittaja käytti.
Sama ilmiö näkyy Ruotsissa. Joskus on tullut ajetuksi Helsingborgin ja Jönköpingin väliä niin, että sama volvo ohittanut puolen tusinan kertaa, vaikka itse olen ajanut varsin tarkan vakionopeussäätimen avulla. Volvo ohittaa, pudottaa nopeuden 5 km/h alle rajoitusten, tulee jonon ohittamaksi, herää, nostaa nopeutta ja ohittaa jne. Juhannussalon ympärillä tanssimiseen verratava ruotsalainen seuraleikki.
Myöhempien aikojen ilmiö on Tesla moottoritiellä.
Ilmanvastuksen voittamiseksi tarvittava voima kasvaa verrannollisesti nopeuden neliöön, ja samassa suhteessa energiankulutus. Näin ollen nopeudella 120 km/h on ilmanvastuksen voittamiseen tarvittava energiankulutus nelisenkymmentä prosenttia enemmän kuin nopeudella 100 km/h. Tämähän saattaa johtaa siihen, että toimintasäteen riittävyyden takaamiseksi täyssähköautolla esiintyy tarvetta ajaa hissun kissun ja tarpeettomia revittelemättä.
Näköhavaintojen perusteella on syntynyt uusi eräänlainen teslatyyli: Kun rekka tulee perä edellä vastaan, ajetaan mahdollisimman lähelle sitä, jotta päästään imuun. Kun oma nopeus laskee alle satasen, tempaistaan mahdollisimman tiukasti vasemmalle ja ohitse.
Koska autonmitan päässä rekan perässä ajamiseen liittyy riskejä, katseen täytyy olla tiukasti eteen, eikä sivupeiliin ole syytä vilkuilla. Teslan takana 120 km/h ajava tosin on tässä vaiheessa jo ohittamassa sekä Teslaa että rekkaa ja vaarassa saada Teslan kylkeensä.
Uusi tieliikennelaki velvoittaa ennakoimiseen. Aika näyttää velvoittaako se teslatyylinkin ennakoimiseen. Eli jos kolmostiellä saa kuvatusta syystä Teslan kylkeensä, joutuuko maksumieheksi, kun ei ennakoinut tyypillistä lajikäyttäytymistä?
2 kommenttia:
Vaikka ajatus uuden tieliikennelain 4 §:n mukaisen tienkäyttäjän ennakointivelvollisuuden takana onkin hyvä, pahoin pelkään, että moni liikenneturvallisuuteen ja -sääntöihin liberaalisti suhtautuva käyttää sitä oman toimintansa oikeuttamiseen: "muiden pitää ennakoida, kun minä vaihdan varoittamatta kaistaa, ajan kolmion takaa pyöräilijän eteen tai ajan pyörätieltä ajoradalle autoilijan eteen (paikassa, jossa pyöräilijän pitäisi väistää)." En sinänsä usko, että oikeuskäytäntö hirveästi vanhasta muuttuu, mutta vaarana on, että pykälän vaikutus liikenneturvallisuuteen ei ole yksin positiivinen.
Kansainvälisissä meriteiden säännöissä (ja sitä kautta Suomen vesiliikennelaissa) on käytännössä samansisältäinen periaate, joka sisältyy sääntöön 17, joka käsittelee sen aluksen toimenpiteitä, joka ei ole väistämisvelvollinen:
2) Jälkimmäinen alus voi kuitenkin ryhtyä toimenpiteisiin yhteentörmäämisen välttämiseksi yksinomaan omalla ohjailutoimenpiteellä niin pian kuin on ilmeistä, että väistämisvelvollinen alus ei ryhdy näiden sääntöjen vaatimiin asianmukaisiin toimenpiteisiin.
b) Jos alus, joka on velvollinen pitämään suuntansa ja nopeutensa, huomaa jostakin syystä joutuneensa niin lähelle toista alusta, ettei yhteentörmäämistä voida yksistään väistämisvelvollisen aluksen toimenpiteillä välttää, on myös sen ryhdyttävä sellaisiin toimenpiteisiin, joilla yhteentörmääminen parhaiten voidaan estää.
Erityisesti korostetaan, että tämä sääntö ei vapauta väistämisvelvollista alusta sen väistämisvelvollisuudesta.
Oletettavasti tieliikennelakia tullaan tulkitsemaan samalla tavoin: Se, että vastapuoli ei ennakoinut riittävästi, ei vapauta syyllistä syyllisyydestään. Sen sijaan myös vastapuoli voi joutua syyllisten penkille.
Kyynikko voisi ajatella, että muutoksella taataan lisää laskutusta juristikavereille ja että sakon antamisella usealle henkilölle kompensoidaan niitä tulomenetyksiä, jotka seuraavat liikennevirhemaksun alhaisemmasta taksasta.
Lähetä kommentti