Väylävirasto mainitsee, että se omisti vuoden 2020 alussa 15079 tiesiltaa, joista 11784 kappaletta on ns. varsinaisia siltoja ja loput putkisiltoja. Kunnilla ja yksityisillä tiekunnilla on sitten lisäksi epälukuisa määrä omia siltojaan.
Väyläviraston varsinaisten siltojen yhteispinta-ala on noin 3,9 neliökilometriä, eli runsas yksi sadastuhannesosa maan pinta-alasta.
Ei liene yllätys, että pituudella laskien eniten siltoja on nelostiellä. Nelostie koostuu 1580 kilometristä ajorataa ja ajoradoista 27,24 kilometriä kulkee silloilla.
Kakkostilaa hakevat kolmostie, ykköstie ja viitostie ovat lähellä toisiaan: 11,98, 11,97 ja 11,62 kilometriä. Ykköstiellä on siis enemmän siltametrejä kuin ajoratapituudeltaan yli kolminkertaisella viitostiellä.
Mutta verrataanpa siltojen pituutta ajoradan pituuteen, siltatiheyttä. Ykköstilan tässä tilastossa vie yhdystie 11331, jonka pituudesta 79 prosenttia on siltaa. No, koko tien pituus on vain 67 metriä, eli lyhyelläkin sillalla saattaa päästä korkeaan tiheyteen. Mainittu tie on Länsiväylän ylittävä Ruukinsilta Espoossa. Heti sillan toisella puolella tie muuttuu kaduksi.
Ruukinsilta, Espoo
Poistetaan tilastosta pienet pätkät, eritasoliittymät ja sellaiset, ja otetaan poimintaan tiet, joiden ajoratapituus on vähintään viisi kilometriä.
Tässä tilastossa ykköseksi päätyy seututie 100, eli Hakamäentie Helsingissä. Siltatiheys on noin 1,6 km siltaa per noin 5,6 kilometrillä ajorataa eli 28,7 prosenttia.
Tieluokkakohtainen Top5 on seuraava:
Valtatiet | ||
| Tie | % | Reitti |
| 29 | 5,2 | Keminmaa-Tornio |
| 1 | 3,7 | Helsinki-Turku |
| 7 | 2,7 | Helsinki-Vaalimaa |
| 14 | 2,5 | Parikkala-Savonlinna-Juva |
| 3 | 1,9 | Helsinki-Vaasa |
Kantatiet | ||
| 50 | 5,2 | Kehä III, Espoo, Helsinki, Vantaa |
| 40 | 4,3 | Turun ohikulkutie |
| 51 | 3,2 | Länsiväylä, Helsinki-Karjaa |
| 45 | 2,7 | Helsinki-Tuusula-Hyvinkää |
| 62 | 1,7 | Mikkeli-Puumala-Imatra |
Seututiet | ||
| 100 | 28,7 | Hakamäentie, Helsinki |
| 185 | 14,4 | Turku-Naantali |
| 374 | 7,4 | Haminan ohitustien rinnakkaistie |
| 101 | 6,5 | Kehä I Helsinki, Espoo |
| 152 | 6,2 | Korso-Maantiekylä, Vantaa |
Nelinumeroiset yhdystiet | ||
| 8156 | 12,6 | Oulun pohjoinen sisääntulo |
| 6018 | 8,2 | Jyväskylän läpiajo |
| 4071 | 7,0 | Lauritsala-Muukko |
| 1452 | 6,6 | Järvenpään pohjoinen kehätie |
| 1851 | 6,4 | Suikkilantie, Turku |
Hakamäentie, Helsinki
11 kommenttia:
Eipä näytä vt 8 pärjäävän lyhyemmilleen. Sehän kyllä onkin pitkistä valtateistämme varsin vähän "rakennettu"
Tyskaksentie? Onpa kumma tiennimi Espoossa.
Tyskas oli yksi Kivenlahden alueen kantatiloista, tunnettu jo 1500-luvulla. Tyskas ja Antas yhdistettiin Stensvikin kartanoksi 1860-luvulla, ja nimet ovat jääneet elämään kadunnimissä.
Kasitien siltatiheys on 7,3 km siltaa per 670 km ajorataa, eli noin 1,09 prosenttia.
Harmillisesti annetuilla lisäehdoilla kantateistäkin leikkautui 98 pois.
Onkohan silloissa nykyisin valmiina räjähdyspanokset kriisiajan tilanteita varten? Putinin porukalla on varmaan jokainen silta tarkkaan tiedossa ja suunnitelma, miten tuhoutunut silta kierretään tarvittaessa.
Kyllä, 98 jäi tältä listalta pois, mutta sen ei tarvitse lainkaan surra. Se sijoittuu varsin korkealle maan koomisimpien pääteiden listalla 527 metrin pituudellaan. Siltatiheyslistalla se on sijalla 12.
Viiden kilometrin suodatusraja poisti noin kolmanneksen aineistosta. Jokin toinen raja olisi saattanut jonkin verran vaikuttaa tulokseen.
Siltojen kohtaloa kriisitilan vallitessa käsitellään punaiseksi leimatuissa asiakirjoissa.
Punaisiksi leimattuja asiakirjoja en ole lukenut, mutta arvelisinpa, ettei panoksia ole silloissa valmiina. Olisivat melkoinen turvallisuusriski ja kiinnostaisivat varmaan rikollisia. Sen sijaan joku on todennäköisesti miettinyt, mihin ne panokset kannattaa asentaa, jos tarvitsee.
Varsinaiseen asiaan tai ainakin sen viereen: Postauksen ensimmäisessä virkkeessä puhutaan Väyläviraston omistamista silloista. Vaikuttaisi kuitenkin, että mukana ovat myös valta-, kanta-, seutu- ja yhdysteiden (kuntien omistamat) katuosuudet: nimittäin 8156:n noinkin korkea siltojen osuus ei selity, elleivät Oulun kaupungin omistamat Merikosken sillat ole laskuissa mukana. Tämä on toki semantiikkaa: tienkäyttäjänhän ei onneksi tarvitse välittää siitä, kuka minkäkin sillan omistaa.
Mielenkiintoista. Väyläviraston tienumerokarttakin nimittäin on sillä kannallla, että 8156 ulottuu koko matkan Nelostieltä Iskon liittymästä Merikosken siltojen kautta Lävistäjälle.
Kyllä ulottuu, mutta samassa kartassa Lävistäjän ja (Tuiran) Valtatien välisellä osuudella on musta reunus, joka kertoo, että kyse on yhdystien katuosuudesta. Myös paikallisen lehtikirjoittelun perusteella on kaupungin eikä Väyläviraston tai ely-keskuksen ongelma pitää sillat kunnossa ja ilmeisesti myös uusia ne joskus 20 vuoden päästä.
Tuossa tiessä on rekisteri- ja numerointinäkökulmasta muutakin kummallista: yhdystiestatuksestaan huolimatta se on Aleksanterinkadulta Iskoon viitoitettu (katkoviivalla tosin) osaksi seututietä 847, joka tienumerokartan mukaan kuitenkin ylittää Oulujoen Rautasiltaa pitkin ja tämän jälkeen teleporttaa itsensä Miljoonamontusta Linnanmaalle.
Tässä poiminnassa tosiaan olivat mukana kaikki tiet, joilla on numero, omistussuhteista riippumatta.
Kun nämä tapaukset, joissa muun kuin valtion omistama tie numeroltaan 1-19999 piirretään kartalle, on helppo päätyä johtopäätökseen, että niissä on varmaankin jonkin logiikka, mutta logiikka jää kovin salaperäiseksi. Kovin johdonmukaisia ratkaisut eivät ole.
Sinänsä olisi melko loogista, että läpikulkuväylillä olisi virallinen numero aivan riippumatta siitä, onko kyseessä valtion vai kunnan tie. Tämä saattaisi edesauttaa jollain tavalla loogisen viitoituksen syntyä. Esimerkiksi Porvoossa viitoitetaan läpi kulkeva 170 yhtenäisin reunoin, Hämeenlinnassa 130 katkoreunoin ja Lahdessa 140 osin ei mitenkään.
Esimerkiksi ysitie pomppaa etelästä tultaessa Kuopiossa keskustaan ilmeisesti vanhasta muistista ajalta, kun se päättyi Kuopioon. Raatihuoneen nurkalla Kauppakadun kulmassa Puijonkadun numero muuttuu 9:stä 5555:ksi. Kaupungin läpäisevä moottoritie on viitotettu 5/9/E63, mutta ysitie on siis muualla. Joensuussa taas kaikki katuverkon reitit ovat 4xxxx-numeroituja erikoiskuljetus- ja varareittejä.
Ysitie kääntymässä oikealle
Menneinä aikoina tuollaisilla mainitsemasi Kuopijon esimerkin kaltaisilla tierekisterin kummallisuuksilla ei ehkä ole ollut niin väliä, kun tierekisteri on ollut lähinnä virkamiesten tapa kuvata tieverkkoa. Karttojen tekeminen on ollut enemmän tai vähemmän käsityötä, jolloin kummallisuudet on (oletettavasti) saatu karsittua.
Nykyisin nämä kummallisuudet kuitenkin valuvat rekisteristä automaattisesti myös ihan tavallisten tienkäyttäjien käytössä oleviin karttoihin ja navigaattoreihin, joten soisi, että tierekisterin tienumerointi korjattaisiin mahdollisimman hyvin vastaamaan sitä, mitä kyltteihinkin on merkitty.
Tierekisterin tieosoitteilla ja kyltityksellä on yksi fundamentaalinen ero: Tierekisterissä teiden tietoja ja kullakin tieosuudella on tasan yksi numero. Viitoitus puolestaan ilmaisee reittiä ja samalla tieosuudella voi olla useita reittejä.
Se on sitten oma kysymyksensä, onko nykyinen malli asianmukainen. Esimerkiksi reittiperustainen heuristinen reitinlaskenta (seurataan tien numeroa) on nykyisessä ratkaisussa hankalasti toteutettava. Sekin, että teitä yhdistävillä eritasoliittymillä ja kiertoliittymillä on omat numeronsa, vaikeuttaa asiaa. Esimerkiksi tiukasti Digiroadin sisältöä tulkiten tiet 4 ja 20 eivät kohtaa Oulun Laanilan liittymässä. Ne kyllä leikkaavat toisensa, eri tasossa, mutta kulku teiden välillä kulkee tien 28404 kautta. Tai Vt13 ja Kt63 eivät risteä Kaustisilla, vaan ne liittää toisiinsa liikenneympyrä numeroltaan 27401. Kumpikin mainitusta teistä siis katkeaa Kaustisella.
Lähetä kommentti