Lofoottien ja Vesterålenin saariryhmien koillispuolella sijaitseva Senja on Norjan toiseksi suurin saari, noin 1600 neliökilometriä. Saari on vuonojen uurtama ja siksi etäisyydet teitä pitkin ovat paikoitellen suuria. Saari on vähän kämmenen muotoinen: Sormet ovat vuoristoisia niemiä, jotka ovat luonnollinen este vuonosta toiseen maata pitkin kulkemiselle. Länsireunan valtamerta vasten sijaitsevat vuoret ovat Lofoottien vuoriston tapaan jyrkkiä ja teräviä; itäreuna on matalampaa ja siellä on myös viljelysmaata.
Vasta vuonna 2004 valmistui viimeisenkin sormen lävistävä tunneli, joka mahdollisti saaren kiertämisen tietä pitkin. 78 kilometriä pitkä tieosuus Gryllefjordenista Botnhamniin on nimetty yhdeksi Norjan paristakymmenestä matkailutiestä. Gryllefjordenista kulkee kesäisin autolautta Vesterålenin kärkeen Andenesiin ja Botnhamnista on lauttayhteys Kvaløyalle Tromssan suuntaan.
Matkailutien maisemia. Hamn i Senja.
Matkalla on neljä pitkää vähintään kilometrin mittaista tunnelia ja kolme lyhyempää. Pisinkin tunneleista on kuitenkin "vain" parikilometrinen, eli maisemiakin jää katseltavaksi.
Tunnelien sijainti
Aloitetaan retki Gryllefjordenista ja kuljetaan idän suuntaan. Varsin näyttävä alku on Gryllefjordvuonon ylitys ja saman tien työntyminen Ballesvikskar-tunneliin. Tunneli oli valmiina jo kesällä 2012, mutta se otettiin käyttöön vasta sillan valmistuttua joulun alla 2013. Rakennelma lyhensi matkaa kuutisen kilometriä ja se korvaa vyöry- ja talviherkän tien Ballevikskaretin ylitse.
Tunneli on tehty uudempien normien mukaan, eikä siten muistuta perinteistä vuorenpeikon luolan tyyppistä.
Straumsbotnissa Tromssan suuntaan erkaneva reitti haarautuu Senjan päätiestä 86. Tien numero om 862.
Lähestyttäessä Skalandin tunnelia pelin henki käy selväksi. Jyrkkäreunaisia laaksoja, joiden välillä tunneli on kestävin ratkaisu. Ollaan reilusti napapiirin pohjoispuolella ja vuorten ylitys olisi talvella vaikea.
Skalandin tunneli on noin 1,9 metriä pitkä ja se alittaa Senjan korkeimman vuoren (Stormoa, 974 metriä). Pitkissä Senjan tunneleissa on toiminto, jossa tunneliin ajava pyöräilijä nappia painamalla saa tunnelin suulla olevat varoitusvalot vilkkumaan. Pyöräilijöitä on kesäisin runsaasti, ja he ovat vaarassa pimeissä ja ahtaissa tunneleissa.
Skalandin tunneli on peruskorjattu vuonna 2022. Se on kuitenkin varsin kapea: ajoradan leveys 4,50 metriä. Tunneli on lisäksi varsin jyrkkä, suurin nousu 7%. Tunnelin pohjoinen suu on noin 100 metriä alempana kuin eteläinen.
Seuraavana on Steinfjordtunneli, jolla on pituutta noin 1,2 kilometriä. Se on vanha, ja sen kyllä näkee. Tunneli on valmistunut vuonna 1972 ja sen ajorata on 3,00 metriä leveä. Tunnelissa on tiheästi kohtaamispaikkoja.
Tunnelista poistuttaessa yhtäkkiä avautuu komea näköala Steinfjordille. Tunnelin suu on noin 50 metriä merenpinnan yläpuolella.
Tie kulkee pitkän matkaa Steinfjordin ja Ersfjordin rantaa. Geitskarelvan laaksossa jälleen kerran nähdään, että taitaapa tunnelia pukata
Pisin tunneleista on vuonna 2004 valmistunut Geitskartunnelen, 2,1 kilometriä. Tunneliprojekti oli periaatteessa silloisen Bergin kunnan sisästä liikennettä parantava hanke: Se lyhensi Ersfjordin ja Senjahopenin välimatkaa 95 kilometriä. Samalla kuitenkin avattiin tie 862 matkailutienä.
Tunnelissa on menossa modernisointityö.
Geitskar-tunneli on leveä: ajoradan leveys on 6,50 metriä. Työn aikana kattovalot puuttuvat ja ne on korvattu seinään kiinnitetyillä.
Medfjordenin rannalla on kolme lyhyttä vyöryiltä suojaavaa tunnelia. Kallioperä on sellaista, että aika ajoin varisee. Tie viedään tunneliin ja se tulee aikanaan samasta seinämästä ulos.
Hesten-tunnelin suulla näkyy oivasti, mistä on kyse. Sileä vuorenrinne, jossa ei ole mitään luonnollista vyöryestettä.
Tunnelin pituus on 340 metriä ja se on vuosimallia 1978.
Myös Svartholla-tunneli on vuoden 1978 saavutuksia. Tunnelilla on mittaa 330 metriä ja leveyttä 3,00 metriä. Sen lounaispuolella on vyörysuoja, jonka jatkamistyöt olivat käynnissä vuonna 2023.
Myös Breitindtunnelen on samaa vuosikertaa 1978 ja leveyttäkin on samat kolme metriä. Pituutta onkin sitten 920 metrin verran.
Tähänkin on kuitenkin sentään rakennettu kohtaamispaikkoja. Muutamankin sadan metrin peruuttaminen tunnelissa olisi melko epämiellyttävää ajanvietettä.
1 kommentti:
Norjassa tosiaan näkee noita pitkänmatkanpyöräilijöitä, vaikka se vaatiikin urheutta pyöräilijöiltä. Ei pelkästään haastavan korkeuseroja tarjoavan maaston takia (lakeuden kasvattina inhoan mäkiä), vaan myös tieinfrastruktuurin aiheuttamien haasteiden vuoksi. Jopa sinänsä nykyaikaisessa Nordkapp-tunnelissa pyöräilijöille ei ole (käytännössä) omaa kaistaa, vaan siellä ne ponnistelevat tiukkaan ylämäkeen autojen joukossa. Eipä ihme, että etu- ja takavalot ovat pakollinen varuste pyöräilijöillä.
Lähetä kommentti