Viitoitetaan kielillä

Suomen teiden kaksikieliset viitat herättävät joskus hämmennystä ulkomaanelävien piirissä, koska Suomen kaksikielisyyttä ei juuri tunneta. Kaksi- tai jopa useakielisyys ei kuitenkaan ole kovin harvinainen ilmiö Euroopassa. Useissa valtiossa on kielivähemmistöjä, joiden asema tunnustetaan vähintään viitoituksessa. Samoin monien kaupunkien nimi vaihtelee paljonkin eri kielissä. Esimerkiksi belgialaiseen Liègen kaupunkiin kulkevien teiden varsilla saattaa ollakin viitoitus Luik- tai Lüttich-nimisiin paikkoihin sen mukaan, missä viitta sijaitsee.

 Ranskan Bretagnessa on varsin suuri bretonikielinen väestö ja siksi viitoitus on ranskan lisäksi bretoniksi.

Ranskassa Belgian rajaa lähestyttäessä viitoituksessa esiintyvät ranskan lisäksi belgialaisten kaupunkien flaaminkieliset nimet.

Tanskan ja Saksan välistä rajalinjaa on historian saatossa siirrelty. Rajan tuntumassa sijaitseva Flensburgin kaupunki on tätä nykyä Saksassa. Tanskalaiset eivät ole päässeet itsensä kanssa yksimielisyyteen siitä, pitäisikö kaupunki viitoittaa saksaksi Flensburgina vai tanskaksi Flensborgina. Siispä viitoituksessa esiintyy kumpikin vaihtoehto.

Irlannissa tavataan kaksikielistä viitoitusta iiriksi ja englanniksi.

Isossa-Britanniassa Walesiin saavuttaessa viitoitus muuttuu kaksikieliseksi.

Pohjoisitalialaista Etelä-Tirolin maakuntaa on historian saatossa heitelty valtiosta toiseen. Alueen väestöstä noin kaksi kolmannesta on saksankielisiä, mikä näkyy muun muassa kaksikielisenä viitoituksena.

Saksakaan ei ole kielellisesti täysin yhtenäinen. Pohjoisessa Schleswig-Holsteinin osavaltiossa tanskan lisäksi puhutaan pohjoisfriisiä lähinnä Pohjanmeren rannikolla ja saarilla. Kielen häviämisuhka on todellinen.

Itäisen Saksan kaakkoisosassa esiintyy kaksikielistä viitoitusta. Kieli näyttää puolalta, mutta puolaa se ei ole, vaan sorbia eli vendiä. Kieltä puhutaan Bautzenin kaupungin seudulla.

Tämä slovenialainen osin kolmikielinen viitta kertoo, että Adrianmeren rannoilla useat kaupungit tunnetaan eri nimillä.