Ministerin paniikki

Viikko sitten käytiin eduskunnassa aika erikoinen keskustelu, jossa silmin nähden tuohtunut liikenneministeri Merja Kyllönen sanotui irti Liikenneviraston laatimasta ja julkisuuteen vuodetusta "giljotiinilistasta". Kyllönen ilmoitti listan nähdessään repivänsä sen tuhannen kappaleiksi ja polttavansa vielä kappaleet. Isoja kirjaimia käytettiin Kyllösen ja edellisen liikenneministeri Anu Vehviläisen välisessä debatissa, jonka keskeinen kysymys ei ollut itse asia, vaan se, väittikö Vehviläinen Kyllösen valehdelleen vai ei.

Mutta mistä siis on kyse.

Kyse on samasta vyyhdistä kuin Liikenneviraston pääjohtajan Juhani Tervalan erottamisessa: Miten toimitaan, kun tieverkon investointirahat ovat romahtaneet kipurajan alle.

Liikennevirasto on laatinut sisäisen muistion siitä, mitä toimenpiteitä tarvitaan, jotta tiukasta rahatilanteesta on mahdollista selvitä. Muistossa esitetään seuraavien tieosuuksien parannushankkeiden "uudelleenarviointia", selkosuomeksi leikkauksia:

• Vt3 Tampere-Vaasa (useita hankkeita: ohituskaistoja, levennyksiä, eritasoliittymiä, melusuojauksia, hirviaitoja)
• Vt4 Jyväskylä-Oulu (levennyksiä, ohituskaistaosuuksia)
• Vt5 Mikkeli-Juva (yleistä parantamista, uutta tielinjaa, ohituskaistoja, eritasoliittymiä)
• Vt6 Taavetti-Lappeenranta (ohituskaistatie, osittainen nelikaistaistus, eritasoliittymiä)
• Vt8 Turku-Pori (ohituskaistoja, tievalaistusta, useita erillisiä parannuskohteita)
• Vt9 Tampere-Orivesi (nelikaistaistus, 10 km moottoritietä, eritasoliittymiä))
• Vt12 Lahden eteläinen ohikulkutie

Kahta viimeksimainittua lukuun ottamatta kyseessä on valtaosin 1950-luvun normein rakennettujen vanhimpien valtatieosuuksien saattamisesta ajanmukaiseen kuntoon.

Mutta mistä tämä kaikki meteli? Miksi liikenneministeri arvostelee sitä, että Liikennevirasto tekee sitä, mitä sen pitääkin tehdä, eli tekee arvioita siitä, mihin rahat riittävät ja suunnitelmia siitä, mitä pitää tehdä rahojen riittämiseksi?

No, ministeri tietysti pelkää paikkansa ja kansanedustajapostinsa puolesta ja ajautui housut nilkoissa paniikkiin. Tiet ovat mitä aluepoliittisin keskustelunaihe ja kehitysaluetta edustava ministeri ei tietenkään halua esittää, että nimenomaan maakuntien tieverkon kehittäminen pysäytettiin hänen aikanaan. Repimispuheet kuitenkin ovat poliittista teatteria, joka helposti kääntyy itseään vastaan.

Koomista asiassa on, että ministeriö itse on edellyttänyt tällaisten suunnitelmien tekemistä. Sitä vain ei saisi yleisölle kertoa, tai ei ainakaan ministerin osuutta tällaiseen kiusalliseen asiaan.

Tieverkko on aika yllättävienkin poliittisten intohimojen kohde. Vuonna 2006 astui voimaan maantielaki, joka sisältää käsitteen "runkotie", jolla tarkoitetaan valtakunnallisesti merkittäviä tieosuuksia. Eduskuntakäsittelyssä pöytäkirjojen mukaan kukaan ei kommentoinut kyseistä pykälää. Kun sen sijaan Liikenne- ja viestintäministeriön vetämän työryhmän esitys tuli julki, meteli pääsi irti.



Ehdotus runkotieverkoksi

Kun asiasta lyötiin nenän eteen suunnitelma, osa poliitikosta huomasi, että herrajumala, kaikki tiethän eivät voikaan olla tärkeimpiä teitä. Esitys lytättiin eikä poliittista uskallusta edelleenkään ole ollut verkon nimeämiseksi.