Koplausta

Maanteitä rakennettaessa taajama-alueille valtio on hyvin kärkkäästi käymässä kuntien kukkarolla. Vedoten siihen, että tie palvelee myös paikallista liikennettä, valtio yleensä haluaa kunnan maksumieheksi jollain osuudella. Aika usein valtio myöskin lypsää kunnilta rakentamisen aikaista lainaa, mieluusti halvemmalla kuin markkinoilta saisi.

Perinteet asiassa ovat pitkät.

Helsingin kaupungin kunnalliskertomus vuodelta 1961 kertoo mielenkiintoisia seikkoja valtion ja Helsingin välisestä sopimuksesta Länsiväylän rakentamisesta Helsingin alueella. Tiehän rakennettiin 1960-luvulla ja siihen liittyy Salmisaaren ja Lauttasaaren välinen Lapinlahden silta, joka kolmisen vuosikymmentä vuotta oli Suomen pisin silta.

Tiesuunnitelma. Tie rakennettiin kaupungin aloitteesta ja kaupunki anoi tie- ja vesirakennushallitukselta lupaa omalla kustannuksellaan laadituttaa tiesuunnitelma.

Katajaharjun liittymä. Valtio ilmeisesti ei ollut halukas rakentamaan Katajaharjun kaksiramppista liittymää, vaan se oli katsonut Lemissaaren liittymän riittävän Lauttasaaren liikenteelle.



Kaupunki kuitenkin halusi, että Kataharjun liittymä rakennetaan samalla kuin itse tiekin ja sitoutui maksamaan rampit.

Lauttasaaren sisäiset kulkuyhteydet. Kaupunki sitoutui maksamaan Maamonlahdentien ja Katajaharjuntien sillat sekä Telkkäkuja-Sotkatien ja Lahnalahdentien alikulut.

Lapinlahden sillan penkereet. Kaupunki sitoutui rakentamaan kustannuksellaan Lapinlahden sillan penkereet päällysrakennetta lukuun ottamatta.

Salmisaari. Kaupunki sitoutui rakentamaan kustannuksellaan moottoritien ja katuverkon liittymisjärjestelyt.

Lauttasaaren silta. Kaupunki sitoutui uusimaan Lauttasaaren [vanhan] sillan nelikaistaiseksi viiden vuoden kuluessa moottoritien valmistumisesta. Erityisen mielenkiintoinen kohta on, että kaupunki sitoutuu siihen, että Lauttasaaren suunnan mahdollisesti rakennettava "esikaupunkirata tai muu erillinen esikaupunkiliikennettä
välittävä liikenneväylä" ei tule Lapinlahden sillalle eikä Lauttasaaren uusitulle sillalle.

Maan lunastus. Kaupunki sitoutui lunastamaan tiealueen, maksamaan lunastuskorvaukset ja luovuttamaan tiealueen veloituksetta valtiolle.

Laina. Kaupunki sitoutui lainaamaan valtiolle 800 miljoonaa markkaa 7%:n korolle siten, että laina maksettiin takaisin 200 miljoonan markan vuosittaisina erinä vuosina 1966-1969. Nykyrahassa kyse oli noin 17 miljoonasta eurosta.