Tammiston tiesota

Helsingistä Hämeeseen kulkenut maantie Malmin, Helsingin pitäjän kirkonkylän, Hyrylän, Hyvinkään ja Turengin kautta kulkenut historiallinen maantie jäi ahtaaksi kohta autoistumisen alettua. Jo 1930-luvulla syntyi uusi reitti Mäkelänkadun kautta Pakilan halki suoraan Helsingin pitäjän kirkolle. Tämä Tuusulantie oli ensimmäisiä, jota ruvettiin 1960-luvulla rakentamaan moottoritieksi osana Helsingin säteittäisteiden uudelleenrakentamisohjelmaa.

Joulun alla vuonna 1967 valmistui moottoritie nykyisen Kehä III:n ohitse tuolloisen lentoasematien haaraan saakka.

Asiasta nousi skisma, johon osallistuivat muun muassa Tammiston teitä hallinnoinut tiehoitokunta ja Helsingin pitäjän vallesmanni, ja huusipa vallesmanni keskusrikospolisiiakin apuun.

Taustalla olivat tuon aikaiset tiensuunnittelutavat, jotka eivät juuri ottaneet huomioon tien reuna-alueille jäävien etuja. Niiden muistomerkkeinä ovat muun muassa Hämeenlinnan ja Karhulan keskustan halkaisseet moottoritiet ja kauhulla muisteltavat aikakirjoihin jääneet suunnitelmat Jyväskylän tuhoamisesta.

Uuden tien ja Vantaanjoen väliin jäi maakaistale, jossa oli Tammiston omakotialue (ja on edelleenkin) ja puolen tusinaa tehdaslaitoksia. Kun moottoritie valmistui, sulkeutuivat näiden kaikki kunnolliset tiet ulkomaailmaan. Lyhyin tie Helsingin suunnasta oli yksityinen lähinnä kärrytietasoinen Siltamäentie, nykyinen Tammimäentie. Sen paikallinen tiehoitokunta sulki puomeilla, koska tie ei olisi kestänyt teollisuuslaitosten raskasta liikennettä.


Peruskartta 1967. Kiistelty tie on itä-länsisuuntainen pikkutie moottoritien alitse Siltamäkeen. (Siltamäen taas siirsi Helsingin kaupunki toisaalle, mutta se on eri juttu.)

Sulkemisestako paikallinen poliisi riemastui ja eritoten siitä, että tiehoitokunta oli estänyt poliisia purkamasta tiesulkua. Tiehoitokunnan vetäjää oli yöaikaan kuulusteltu kuin murhamiestä ikään. Vallesmanni lähti siitä, että koska tiehoitokunta oli saanut kunnalta 300 markkaa rahaa, ostoarvoltaan noin 500 euroa vuonna 2018, sen olisi pitänyt sallia tehtaiden liikenne tiellään. Tästä koituvaa kulua vallesmanni piti puhtaana neuvottelukysymyksenä tiehoitokunnan ja tehtaiden välillä.

Tuusulantien suunnitelmia esiteltäessä oli luvattu, että tien länsipuolelle Vantaanjoen pohjoispuolelle tulisi rinnakkaistie, mutta Helsingin maalaiskunta ei pannut rikkaa ristiä asiassa. Sen verran iso ja paha meteli asiasta tuli, että kunnanisät kohta kalsaripyykiltään selvittyään rupesivat rinnakkaistietä puuhaamaan kiireesti. Se esiintyy jo vuoden 1969 osoitekartassa.


Helsingin maalaiskunnan osoitekartta 1969

Nykyisin seutu on kovin eri näköinen, rinnakkaistieltä on eritasoliittymä moottoritielle ja sillä on komea nimikin: Tammiston kauppatie.


Tammiston seutu vuonna 2015

Myös tien suunnittelun normit ovat muuttuneet ja virkamiesarroganssi on lientynyt. Tieyhteydet tiloille turvataan joskus hyvinkin hinnakkailla ratkaisuilla ja tien sijoittamisessa maastoon on tapana sekä kuunnella asianosaisia että käyttää järkeä. Poliisikaan ei ole ensimmäisenä laittamassa kiistakumppaniaan rautoihin.

Nykyisin olisi melko vaikeaa kuvitella, että toteutettaisiin ratkaisu, jossa tila jätettäisiin eritasoliittymän silmukkarampin sisään, kuten tehtiin saman Tuusulantien rakentamisen yhteydessä.


Tuusulantien ja Kehätien liittymä vuoden 1967 peruskartassa