1950–1970-luvuilla homma laitettiin kaikin puolin uusiin puihin. Joki valjastettiin ja siinä yhteydessä se porrastettiin kokonaan uudelleen. Kymmenen sulkua korvattiin kolmella: Kaltimon ja Kuurnan suursuluilla ja Joensuun keskustalla olevalla korkeuseroltaan puoli metriä olevalla.
Kaltimon siltapaikka Enossa
Kaltimonkoskeen Enon kirkonkylän kupeeseen oli vuonna 1924 rakennettu silta. Vesistö muutti muotoaan ja vanhan sillan itäpuolelle päätettiin rakentaa uusi kääntösilta. Silta valmistui vuonna 1962 ja Enon–Ilomantsin seututie 514 ylittää sen nykyisin.
Kaltimonkoski 1957 kartassa. Kosken rinnalla sulkukavava. Uusi kanava rakennettiin viitisen kilometriä alajuoksun suuntaan. Pielisjoen pintaa nostettiin 3,5 metriä ja Kaltimonkoski katosi.
Silta valmistui, mutta sen tiimoilta käytiin oikeusjuttua loppukevääseen 1963 saakka korkeinta oikeutta myöden. Rötösherrat olivat nimittäin jääneet kiikkiin.
Vuosina 1958–1959 oli TVH:n työmaata valvonut insinööri ja hänen alaisensa rakennusmestari olivat vastaanottaneet ylenpalttista tarjoilua ja väkijuomalähetyksiä, ja vastalahjaksi katsoneet läpi sormien joensuulaisen maarakennusurakoitsijan laskuja töistä, joita ei ollut tehty. Syytteessä oli neljä muutakin henkilöä, jotka saivat sakkotuomioita.
Kaltimon silta
Prosessin edetessä rangaistukset kovenivat ja korvaussummat pienenivät. Kihlakunnanoikeus langetti insinöörille neljä kuukautta linnaa ja muille sakkoja. Valtiolle piti yhteisvastuullisesti korvata vahinko, joksi oikeus laski noin 2,5 miljoonaa markkaa sen ajan rahassa, nykyrahassa noin 66 000 euroa. Pääsyylliset valittivat hoviin.
Itä-Suomen hovioikeus kovensi linnatuomioita ja passitti pääsyyllisen vuodeksi ja kahdeksi kuukaudeksi linnaan ja kolme muuta lyhyempien kakkujen ääreen. Vahingonkorvaus suli noin 1,1 miljoonaan mutta lahjoman hyöty 0,7 miljoonaa piti lisäksi maksaa valtiolle.
Korkein oikeus antoi ratkaisunsa toukokuussa 1963, kun rahanuudistus oli vienyt summista kaksi nollaa. Insinööri sai loppujen lopuksi vuoden kuritushuonetta, maanrakennusfirman apulaisjohtaja kahdeksan kuukautta vankeutta ja rakennusmestari 4. Insinööri lisäksi julistettiin olemaan kelpaamaton maan palvelukseen kolmen vuoden ajan. Rakennusmestari pantiin viralta. Korvaussummaksi tuli loppujen lopuksi noin 16 000 markkaa, noin 40 000 nykyeuron verran. Lisäksi lankesivat oikeudenkäyntikulut.
Asiaan palattiin kuitenkin vuonna 1972 insinöörin jo kärsittyä tuomionsa. Asiassa esille tuotujen uusien seikkojen takia korkein oikeus purki tuomionsa ja palautti asian kihlakunnanoikeuteen, joka antoi uudelleen vastaavan tuomion. Se ei kuitenkaan vuonna 1974 menestynyt hovissa ja insinööri olikin yhtäkkiä syytön. Muiden osallisten tilanteeseen Helsingin Sanomien artikkeli ei tuo valoa, eikä siihen onko hovin ratkaisusta vielä valitettu eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti