Lisäksi tiellä oli kipupisteitä: lossit Mämmensalmessa ja Hännilänsalmessa.
Tuon ajan lossi oli minimissään puinen lautta ja kapula, eikä sitä oikein kannata verrata nykyisiin. 1970-luvulla uusittiin suurin osa maan lossikannasta ja standardiksi tuli 42 tai 60 tonnia kantavuudeltaan oleva lautta. Niihin ja lähes 300 tonnia kantaviin suurimpiin maantielauttoihin verrattuna 1950-luvun 12-tonniset lossit olivat lähinnä surkuhupaisia.
Mämmensalmen lossipaikka sijaitsi Äänekosken kauppalan keskustan pohjoispuolella. Tolloin nelostie kulki Jväskylästä Laukaalle ja sieltä Suolahden kautta Äänekosken keskustan halki ja edelleen pohjoiseen.
Lossiväli oli verraten lyhyt: vajaat 300 metriä. Siitä huolimatta lossille saattoi kertyä tuntikausien jono. Kun lossille ajoi linja-auto, ei sille enää muita sitten mahtunutkaan.
Vaihtoehtoreittejä ei ollut. Vaikka nelostie olikin surkea, se oli kuitenkin paras tarjokkaista. Mämmensalmen saattoi kiertää Sumiaisten kautta, mutta silläkin reitillä oli lossi: Ala- ja Ylä-Keiteleen erottavassa Matilanvirrassa.
Nelostietä ruvettiin rakentamaan kokonaan uudelleen 1950-luvulla ja ensimmäisiä kohteita oli Mämmensalmen sillan rakentaminen. Lossipaikalla on verraten syvää ja silta rakennettiin kaksi kilometriä lännemmäksi Kivisaaren kautta. Ajan tavan mukaan tulos oli melkein koko vesistön tukkiva pengertie, jossa on verraten vaatimaton silta-aukko.
Uusi tie avattiin vuonna 1956. Vuoden 1957 tiekartasta nähdään, että muilta osin nelostien oikaisutyöt ovat vielä kesken.
Mämmensalmen Äänekosken puoleinen lossiranta on nykyisin uimarantana.
Nelostie edelleenkin kulkee vuoden 1956 reittiä Keiteleen rantaa.
Mämmen lossin poistuminen ei vielä kuitenkaan vienyt historiaan nelostien pullonkauloja. Vastaava oli Hännilänsalmessa Viitasaarella, jossa korvaava riippusilta avattiin vasta joulukuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1961.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti