Delawaressa

Tällä kertaa liittymäspagettien ällistelyretkemme kohteena on suoalue Yhdysvalloissa, Delawaren osavaltion suurimman kaupungin Wilmingtonin lounaispuolella. Wilmington sijaitsee paikassa, johon 1600-luvulla muutti siirtolaisia Ruotsista ja mukana oli koko joukko suomalaisperäistä väkeä Värmlannin suomalaismetsistä. Tämä Nya Sverige -siirtokunta rakensi itselleen linnoituksen Fort Kristinan ja ajan kuvaan kuului, että piti ruveta tappelemaan naapurisiirtokuntien kanssa. Huonostihan siinä kävi ja konkreettisin jäljelle jäänyt muisto ruotsalaisasutuksesta on Wilmingtonin kaupungin lippu:

Mainitulla suoalueella sijaitsee tätä nykyä useamman moottoritien liittymäkompleksi: Interstate-95 on USA:n itärannikkoa kulkeva pohjois-eteläsuuntainen tie. Siitä haarautuvat I-295 Delaware-joen toiselle puolelle ja Wilmingtonin itäpuolella kulkeva I-95:n kanssa yhdensuuntainen I-495. Lisäksi kompleksiin liittyy pohjois-eteläsuuntainen Wilmingtonia kiertävä osavaltion tie DE-141.




Yhdysvalloissa kun joukkoliikenteen asema on aika kapea, moottoritieverkoston suunnittelulähtökohdat ovat toiset kuin Euroopassa. Eritoten sekoittumiseen on tarvetta kiinnittää huomiota. Sekoittumistahan syntyy, kun lähekkäin sijaitsevien liittymien liittyvät ja poistuvat liikennevirrat leikkaavat ja käyttävät samaa tiealuetta.

Tässä liittymässä sekoittumisen vähentämiseen on käytetty hieman erikoisia ratkaisuja: Osa rampeista avautuu vasemmalle. Tämä on yleensä vältettävä keino, mutta tässä tapauksessa on saavutettu se, että poistuminen eräissä kohdissa tapahtuu oikealle ja liittyminen vasemmalta tai päinvastoin. Poistuva ja liittyvä liikenne eivät häiritse toisiaan, mutta miinuspuolelle jää se, että kaikkiin mahdollisiin suuntiin ei ole pääsyä. Suuresta ramppimäärästään huolimatta liittymä on siis epätäydellinen!



Liittymässä on I-95 halkaistu siten, että vastakkaisiin suuntiin kulkevien ajoratojen etäisyys toisistaan on lähes kilometri. I-teiden välillä kaikki liikenne tapahtuu suoria ramppeja pitkin, mikä lisää liittymän kapasiteettia. Tosin I-95:n ja I-495:n itäisten haarojen välillä ei ole pääsyä. Se ei  ole kovin iso kysymys, koska tiet ovat rinnakkaisteitä ja tarvittava yhteys on esimerkiksi DE-141:n liittymän kautta.



Mielenkiintoinen detalji on, että I-495:ltä on I-95:lle länteen kaksi ramppia, joista toinen liityy vasemmalta ja toinen oikealta. Oikea ramppi on viitoitettu seuraavasta liittymästä oikealle kääntyvälle liikenteelle ja vasen I-95:llä jatkavalle.



Oikeastaan mielenkiintoisempi osa kompleksia on DE-141:n liittymä, joka on eräänlainen muunneltu neliapila. Päätien ajoradat kulkevat loitolla toisistaan, minkä takia niiden väliin jäävälle alueelle on voitu rakentaa ramppeja.

Tavanomaista neliapilaa liittymässä edustavat kuitenkin vain osat A ja B. Osan B poistumisrampille ei pääse idästä I-295:ltä. Siksi tätä liikennesuuntaa varten on rakennettu oma ramppi F. Rampin geometria poikkeaa tavanomaisesta siten, että sen kääntymissuunta vaihtuu kesken kaiken: Ensin mennään vasemmalle ja sitten oikealle.

Itään kulkeva päätie jakautuu liittymän länsipuolella kahdeksi erilliseksi ajoradaksi. Tämän takia DE-141:ltä pohjoisesta on kaksi reittiä itään: rampin C kautta I-295:lle ja rampin E kautta I-95:lle.

Osissa C ja D ei ole lainkaan neliapilaliittymälle tyypillisiä suoria ramppeja. DE-141:ltä etelästä on itään tie rampin E-kautta I-95:lle, mutta I-295:lle tulee kulkea joko muun tieverkon kautta tai sitten hieman mutkaista reittiä silmukoiden B, A ja C kautta. Myöskään lännestä ei ole tietä DE-141:lle etelään. Sitä varten on kuvan ulkopuolella liittymän länsipuolella ramppi, joka tuo liikenteen katuverkkoon Airport Roadille.

Myöskään I-295:ltä idästä ei ole suoraan pääsyä DE-141:lle etelään. Luontevimman reitin tarjoaa lähistöllä sijaitseva US-13/US-40. Jos tätä taajamaa halkovaa reittiä ei haluta käyttää, vaihtoehtona on hieman kierroksia tarjoava tie ramppien F, B ja A kautta.