Rampin nopeusrajoitus

Varsin usein nousee julkisuudessa esiin kysymys, mikä on nopeusrajoitus eritasoliittymän rampilla. Liikenneministeriön kanta asiaan on verraten suoraviivainen: Rampilla vallitsee 80 km/h nopeusrajoitus, ellei liikennemerkillä toisin osoiteta. Ministeriö perustelee sitä, että kyseessä on eri tie kuin moottoritie, jo sillä perusteella, että rampeilla on omat tienumeronsa, ja eri tiellä on yleisrajoitus ellei muuta ole asetettu.

Ministeriöllä ei ole kantaa siihen, missä ramppi täsmällisesti alkaa; alkaako se maalikolmion kärjen kohdalta (eli kohdassa, jossa moottoritien ajoradan ja rampin reunaviivat kohtaavat) vai ehkä erkanemista osoittavan merkin kohdalta. Koska maassa katsotaan aiheelliseksi tuomita ylinopeuksista jopa helsinkiläisen kaksion hinnan verran sakkoja, asialla on suurempi kuin saivartelumerkitys.

Tavanomaisella rampilla mainittu pelisääntö on varmaankin perusteltu, mutta entä epätavanomaisella?

Maan tieverkolla on muutama harva kohta, jossa eritasoliittymän kautta risteävillä teillä on kummallakin yli 80 km/h nopeusrajoitus. On kyseenalaista, onko järkevä tulkinta se, että tällaistenkin liittymien rampeilla on nopeusrajoituksena 80 km/h, ellei kaarteiden geometria sellaista edellytä.


Valtateiden 3 ja 12 liittymä, Nokia. Ei nopeusrajoitusmerkkejä rampeilla

Toinen kyseenalainen tapaus on esimerkiksi Tampere E:n kaltainen naapuriliittymän kanssa yhteenkasvanut liittymä. Helsingin suunnasta poistutaan Tampereen kehätielle jo pari kilometriä ennen varsinaista liittymää moottoritien kanssa yhdensuuntaista suoraa ramppia pitkin, johon ei ole merkitty nopeusrajoitusta. Olisi aika outoa, jos tällaisella tiellä  ilman muuta olisi 80 km/h rajoitus.



Tampere E, kokoojaramppi etelä-pohjois-suunnassa


Lahdesjärven liittymän haarautumiskohta. Suoraan kulkeva haara jatkuu Tampere E -liittymään. Ei nopeusrajoitusmerkkejä.

Liittymään ajavalta ei myöskään voida odottaa liittymän geometrian tuntemista. Haaratumaliittymissä ei ole varsinaista ramppia, vaan haarautuva suunta jatkuu suoraan omana tienään. Tähän Helsingin Tattariharjun liittymään saavutaan nopeusrajoituksen 100 km/h piirissä olevaa tietä. Kyseessä ei ole ramppi, vaan toisen moottoritien alku. Suoraviivaisen tulkinnan mukaan kuvan kohdassa rajoitus olisi 80 km/h, koska haarautuvan suunnan rajoitusmerkit sijaitsevat vasta tuonnempana.


Valtateiden 4 ja 7 haarautumiskohta. Kumpikin moottoriteitä

Entä onko "eri numero, eri tie, yleisrajoitus" -periaate sovellettavissa esimerkiksi liikenneympyröihin. Suurimmilla liikenneympyröillä nimittäin on oma tienumeronsa.

Esimerkiksi kuvassamme lähestytään Kyröskosken liikenneympyrää, tienumeroltaan 23581. Lähestyvällä suunnalla on tiekohtaisena nopeusrajoituksena 50 km/h. Onko nyt niin, että koska liikenneympyrä on eri tie kuin lähestyvä tie 3002, liikenneympyrässä vallitseva nopeusrajoitus onkin 80 km/h?


Valtatie 3, seututie 249, yhdystie 3002, Hämeenkyrö

Asian tekee mielenkiintoiseksi se, että liikenneviraston kanta asiaan ei ole lainkaan näin suoraviivainen. Liikenneviraston edeltäjän Tiehallinnnon varsin tuore ohjeistus vuodelta 2009 toteaa seuraavaa: Rampit katsotaan nopeudenmuutosalueiksi, joilla ei käytetä erillisiä nopeusrajoituksia. Nopeusrajoitus tai enimmäisnopeuden suositus voidaan poikkeuksellisesti asettaa, jos ramppi on muodoltaan tai kaarresäteeltään poikkeava.

Tiehallinnon ohje sisältää enemmän ns. maalaisjärkeä kuin ministeriön. Se vastaa jokamiehen käsitystä rampista tienosana, jonka matkalla nopeus vähitellen sovitetaan olosuhteiden edellyttämälle tasolle.