Kuinka elefantti syödään -periaattetta on Suomessa käytetty tieinvestoinneissa, joiden perussääntö ilmeisesti kuuluu: Älä rakenna mitään, jonka rakentamisen voit jättää myöhempään. Näin saadaan hanke näyttämään sen verran halvalta, että se saaadaan käyntiin. Välttämättömät täydennyshankkeet tosin nostavat hintalappujen summan korkeammaksi kuin kertahotkaisun ja tienkäyttäjät joutuvat kärvistelemään pitempään.
Hakamäentie, seututie 100, on yksi Helsingin poikittaisväylistä. Tiellä on alkamassa vuoden 2015 loppuun kestävä remontti. Rantaradan ylittävä pohjoinen silta on tullut tiensä päähän. Se puretaan ja tilanne rakennetaan uusi.
Uusittava silta merkitty vihreällä
Ilmakuva sillasta, kuvaussuunta kohti etelää
Erikoiseksi hankkeen tekee se, että Hakamäentie rakennettiin uudelleen massiivisessa remontissa vuosina 2006-2009. Remontille tuli hintaa sievoiset 100 miljoonaa euroa eli noin 30 miljoonaa per Hakamäentien kilometri. Infran keskelle rakentaminen on kallista.
Mutta miksi vain runsaat neljä vuotta remontin valmistuttua ryhdytään uuteen remonttiin, hintalapultaan 17 miljoonaa?
No, elefantin syömistähän se. Isossa remontissa ei nyt uudelleenrakennettavaa siltaa korvattu uudella. Näin "säästettiin" rahaa. Tosin lopputulos on se, että remontin kesto ei olekaan kolme vuotta vaan lähes viisi; välillä vain pidetään muutaman vuoden tauko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti