Hätäpuhelin itsessään oli vanhempi keksintö. Vuonna 1951 teki Helsingin kaupunki sopimuksen Helsingin Puhelinyhdistyksen kanssa hätäpuhelinverkon rakentamisesta ja operoinnista. Punaisessa metallikaapissa olleet puhelimet koristivat kaupunkikuvaa 40 vuotta, kunnes vuonna 1991 sopimus lakkasi.
Hätäpuhelin m/Helsinki
Hätäpuhelimen edeltäjä oli palokello. Sellaisia oli kaupunkikortteleissa. Kun lasin rikkoi ja veti kahvasta, palokunta lähti tulemaan paikalle; palokellon sijaintipaikalle, ei välttämättä palopaikalle. Toisi kuin hätäpuhelimella, palokellolla ei saanut yhteyttä ambulanssiin, kaasulaitokseen eikä muihinkaan sellaisiin tahoihin.
Palokello
Vuoden 1918 Helsingin opaskarttaan oli merkitty kantakaupungin palokellojen paikat.
Palokelloja Helsingissä Mikonkadulla ja Vuorikatu/Hallituskadun kulmassa
Valtateiden hätäpuhelimista innostuttiin sen verran, että vuonna 1975 verkostoa laajennettiin 250 puhelimen verran pitkin eteläistä Suomea.
Palomestari näyttää, kuinka sitä käytetään
Vielä aivan 1980-luvun lopulla liikenneministeriössä suunniteltiin maanlaajuista hätäpuhelinverkkoa. Aika oli kuitenkin jo ajanut sen ohi. Uudenmaan puhelimista oli vuonna 1990 puolet epäkunnossa ja tiepiiri päätti kerätä loputkin pois.
Hätäpuhelin Länsiväylällä Koivusaaressa
Matkapuhelinten määrä lisääntyi nopeasti ja niistä soittaminen oli paljon nopeampaa kuin lähimmälle hätäpuhelimelle hölkkääminen. Hätäpuhelinnormi oli, että niitä oli moottoriteillä kahden kilometrin välein ja muilla teillä viiden. Varsin nopeassa tahdissa puhelimet katosivat muualtakin kuin Uudeltamaalta.
2 kommenttia:
Kyllä muistan nämä, ihmettelin niitä penskana kun ajettiin Lahdesta Helsinkiin päin motaria pitkin!
Niissä Helsingin hätäpuhelimissahan niitä tahoja, joihin niillä voitiin soittaa olivat, kuten kuvastakin ilmenee, poliisin, palokunnan, ambulanssin ja päivystävän lääkärin lisäksi myös sähkö-, kaasu-, vesi- ja jopa liikennelaitos. Mutta minkälaisten hätätapausten varalta niihinkin oli järjestetty mahdollisuus soittaa hätäpuhelimesta?
Kyllähän niihinkin on joskus aihetta soittaa, sähkölaitokselle esimerkiksi sähkösopimukseen liittyvistä syistä ja liikennelaitokselle kulkuvälineiden reittejä ja aikatauluja koskevien kyselyiden vuoksi. Mutta ei kai sentään hätäpuhelimella?
Oliko yhteys kaasu- ja vesilaitokselle järjestetty putkivuotojen varalta? Siihen siis oli tarkoitus soittaa, jos huoneisto oli joutumassa veden valtaan tai kaasuvuodon vuoksi uhkasi tukehtuminen tai myrkytys. Ehkä näillä laitoksilla oli henkilökuntaa, joka oli hälytettävissä korjaamaan putkia. Mutta minkälaisten tapausten varalta niissä oli yhteys liikennelaitokseenkin?
Lähetä kommentti