Napoléonin sotien aikaan Venäjä päätti Ruotsiin hyökkäämällä painostaa Ruotsin mukaan Napoléonin julistamaan mannermaansulkemukseen, jolla suljettiin Iso-Britannian ja muun Euroopan väliset kauppakanavat. Ensimmäiseen Brexitiin siis. Alueita ei alun pitäen ollut tarkoitus vallata, vaan tämä ajatus kypsyi vasta tämän Suomen sodaksi jälkipolvien kutsuman konfliktin kestäessä.
Niinhän siinä sitten kävi, että Ruotsi menetti syyskuussa 1809 allekirjoitetussa Haminan rauhassa Venäjälle kuusi lääniään: Uudenmaan ja Hämeen, Kymenkartanon, Turun ja Porin, Vaasan, Oulun sekä Savon ja Karjalan läänit ja näiden lisäksi Västerbottenin läänin itäosan.
Suomen suuriruhtinaskuntana Venäjään liitetyn alueen pääkaupungiksi tuli Turun ja Porin läänin hallintokaupunki Turku, joka tuolloin oli alueen suurin kaupunki. Turun sijainti nähtiin kuitenkin poliittisesti vaikeana ja Turun pääkaupunkistatus jäi vajaan kolmen vuoden mittaiseksi: Helsinki nimettiin pääkaupungiksi huhtikuussa vuonna 1812.
Entäpä, jos Turku olisikin jäänyt pääkaupungiksi? Suomi olisi voinut liikenneverkon osalta tulla varsin erilaiseksi. Otetaanpa spekulaation pohjaksi kartta, johon on merkitty erilaisia asioita.
Lähtökohtana on Turun seudun kasvu runsaan miljoonan asukkaan keskittymäksi. Päätieverkko olisi ollut varsin Turku-keskeinen. Yksi merkittävä seikka on Varsinais-Suomen maa-alueiden vähävetisyys. Vesivoiman saamiseksi Säkylän Pyhäjärvi ja Lohjanjärven vesistö kanavoidaan siten, että Pyhäjärven vedet ohjataan Eurajoen sijaan Kokemäenjokeen Harjavallan kohdalle ja Lohjanjärven vedet Karjaanjoen sijaan mereen Inkoossa.
Sisämaan tavarankuljetuksia varten mutkainen ja kivikkoinen Kokemäenjoki kanavoidaan Nokianvirralle saakka oikaisten Huittisten mutka suoraan Kokemäeltä Äetsään. Tampereen kannaksen poikki rakennetaan sulkukanava ja Kymijoen vesistö yhdistetään tähän järjestelyyn Kuoreveden ja Jämsän välisellä kanavalla. Isoimmat kanavat on merkitty karttaan mustilla viivoilla.
Tasavallan presidentin hallintorakennus
Turun kannalta tärkeimmät liikennesuunnat ovat Pori, Tampere, Viipuri ja Hanko. Pohjanlahden vanhat satamakaupungit säilyttävät statuksensa ja lisäksi Merikarvian ja Siipyyn rajalle perustetaan Syndeskerin satamakaupunki, johon rakennetaan syväsatama. Päätiet lähtevätkin säteittäisesti: ykköstie Pohjanlahden rantaa Vaasaan, Ouluun ja Tornioon, kakkostien Tampereen kautta sisämaahan, kolmostie Hämeen kangasmaiden kautta Hämeenlinnaan ja Viipuriin ja nelostie Hangon suursatamaan.
Eduskuntatalo Aurajoen rantamaisemassa
Turun alue segregoidaan siten, että kaupungin ydinalueiden ulkopuolelle synnytetään kaksi erityistalousaluetta; toinen Naantalin-Kustavin rantaseuduille ja toinen Kemiönsaaren. Näillä alueilla edellytetään vähintään 1,5-kertaista tulotasoa ydinalueen keskiarvoon nähden.
Eteläinen rannikkoalue Tammisaaresta Helsinkiin varataan pääasiassa vapaa-ajan vieton alueeksi. Turkulaiset vierailevat sankoin joukoin Helsingissä, joka on on idyllinen pikkukaupunki, jolla on laaja puutalokeskusta. Helsinkiin kuljetaan Suomenlahden rantaan rakennettavaa useilla näköalapaikoilla varustettua rantatietä pitkin. Lohjanjärven kanavan suulle rakennetaan karttaan keltaisella merkitty verovapaa kansainvälisten kasinojen ja huvipuistojen vyöhyke.
Puutorin metroasema, jossa kohtaavat kaikki linjat
Turun sisempi kehätie ulottuu Nauvoon ja Korppooseen, joista syntyy energiakeskittymä: öljysatama, jalostamo ja ydinvoimaloiden alue.
Tammelan ylänköalue rauhoitetaan kansallispuistoksi. Lisäksi Lohjan länsipuoleinen järvialue määritetään virkistysalueeksi. Nämä alueet on merkitty karttaan vihreällä.
8 kommenttia:
Entäpä rataverkko? Oletettavasti ainakin Turusta lähtisi pohjoiseen rata, joka yhdistäisi rannikon kaupungit, nykyisen valtatie 8:n mukaisesti.
Ja minkälainen rata olisi rakennettu Pietarista Turkuun. En ole koskaan täysin ymmärtänyt, miksi Turun rata rakennettiin Toijalaan, mutta kaipa siinä maasto-ongelmia oli välillä Riihimäki-Turku.
1800-luvun rautatiet rakennettiin sinne, minne pystyttiin. Kun rakentaa vedenjakajalle, rakennettavien siltojen määrä jää vähemmälle. Riihimäki-Pietari-rata on Luumäelle asti rakennettu Salpausselälle ja Toijala-Turku-rata Tammelän järviylängön pohjoisreunalle ja muuten vähävetiselle aleeelle.
Mikä on Ahvenanmaan rooli tässä? Näkisin sen olevan paljon kiinteämmin integroitu muuhun valtakuntaan niin hallinnollisesti kuin infrastruktuurinkin osalta. Asukasluku voisi hyvinkin mennä kuudella numerolla, ja vaikkei kiinteää yhteyttä olisi Ruotsiin asti niin Eckerön ja Kapellskärin välillä voisi hyvin olla katamaraani-/pikalauttayhteys ja sitä syöttämässä moottoritie ja rautatie pomppimassa pikkusaarten yli.
Myös sisämaan puolella kartta loppuu harmillisesti kesken, mutta näkisin kyllä yhtäjaksoisen moottoritien Jyväskylään, ehkä Kuopioonkin asti. Sisämaan tärkeät kaupungit Tampere, Jyväskylä ja Kuopio eivät ehkä sinällään juuri poikkeaisi nykyisestä, mutta liikennetekninen etu olisi niiden sijainti osapuilleen samalla suoralla pääkaupungin kanssa.
Tallinna olisi kai se mikä se muutenkin on, ja jonkinlainen lauttasatama sille syntyisi vastarannalle. Olisiko se sitten Helsinki, vaikuttaisiko se siihen puutaloidylliin? Vai olisiko Viron-yhteyden painotus jossain muualla, esim. Hanko-Paldiski-välillä?
Spekulointia voi tietysti laajentaa koskemaan myös maailmasotien tapahtumia. Millainen olisi ollut valkoisten ja punaisten rajalinja, missä silloin olisi käyty ratkaisevat taistelut ja miten ne olisivat päättyneet? Sama juttu tietysti myös toisen maailmansodan tilanteissa erityisesti Neuvostoliiton vuokra-alueiden suhteen. Olisiko Porkkalan sijaan otettukin laajempi alue Uudeltamaalta tahi vaihtoehtoisesti esimerkiksi koko Kemiönsaari? Ahvenanmaan asema olisi, kuten täällä jo todettiinkin, ollut merkittävästi suurempi ja demilitarisoinnin sijaan siellä todennäköisesti olisi käyty raskaitakin taisteluita. Olisiko Viipurista kasvanut ilman isoa Helsinkiä vieläkin mahtavampi kaupunki ja idän rajalinja kulkisi nykyisinkin oleellisesti toisessa kohtaa?
Itseäni lähempänä ovat pohdinnat, mitä olisi tapahtunut ilman 70-luvun öljykriisiä ja silloin herännyttä autoilun vastustamisliikettä? Meillä olisi koko Etelä-Suomen kattava, mutta harva moottoritieverkosto ja liikenne olisi sujuvaa myös Turussa ja Tampereella useiden kaksiajorataisten kehäteiden ansiosta. Turusta olisivat moottoritiet valtateiden lisäksi mm. Naantaliin ja Paraisille.
Kaakkois-Suomeen olisi jäänyt urbaani tyhjiö. Porvoosta ja Kotkasta olisi tullut nykyistä tärkeämpiä. Tuossa spekulaatiossa eniten nauratti ja vähän tökkikin tuo massiivinen vesistörakentaminen. Olen syntynyt Kokemäenjoen rannalla, ja sitä virtaa suuresti rakastan.
Edesmennyt toimittaja Ilkka Malmberg kirjoitti aikoinaan hauskan kuvitelman Helsingin Sanomien Kuukausiliiteeseen Turusta pysyväksi pääkaupungiksi muuttuneena. Miten paljon liikenteellistä yms. infrastruktuuripohdintaa laajassa jutussa oli, en muista, mutta pätevää eri alojen ulkopuolista asiantuntemusta oli selvästi laajassa jutussa käytetty kirjoittajan omien neronleimausten lisäksi. Myös perifeerinen Helsinki tuli hauskasti käsitellyksi.
Lähetä kommentti