Postireitti karkeasti Kustavin ja Turun välillä
Postin kulusta olivat vastuussa talonpojat ja riskit olivat suuret. Meri otti omansa. Järjestely oli voimassa 1800-luvulle saakka.
Vielä sotien jälkeen Kustavi oli aivan saaristokunta. Ainoa tieyhteys mantereelta kulki Taivassalon Helsingin ja Kustavin Rahin välisellä lossilla ja lossimatkaa kertyi kolmisen kilometriä. Nykyinen pengertie valmistui vuonna 1948 ja siinä oli vuoteen 1982 Kaitaisten lossi.
Rahin-Helsingin lossireitti
Herrasväen kulkupelejä saapumassa Rahiin. Viron presidentti Päts kävi valtiovierailulla vuonna 1935 ja tasavallan presidentti Svinhufvud vei hänet tutustumaan Kustaviin. Autot vietiin etukäteen vieraita vastaan. Kustavin Museo.
Helsinki oli merkittävän meritaistelun näyttämönä Suomen sodassa. Uusmaalaisen pikkukaupungin Helsingin edustalla ollut merilinnoitus Viapori oli aiemmin vuonna 1808 antautunut sen enemmittä taisteluitta. Syyskuussa 1808 kuningas Kustaa IV Aadolf yritti maihinnousua 8000 miehellä Turkuun, mutta vaikeiden sääolosuhteiden takia joutui vetäytymään. Everstiluutnantti Gustav Olof Lagerbring teki 3400 miehellä maihinnousun Helsinkiin 26.9.1808, mutta joutui vastarinnan edetessä vetäytymään epäjärjestyksessä jo 28.9.
Helsinginrannan laituri nykyasussa
Ei aivan tusinalaituri, vaan kivetty luiska
Nykyisin Helsinki on sivussa liikenteen valtavirroista. Posti ei enää ole valtion virkamiestoimintaa eikä sitä enää kuljeteta oman henkensä uhalla.
Saavutaan Helsinkiin. Aurauskeppi on merkkinä siitä, että toisin kuin Uudenmaan Helsingissä, tarkoitus on huolehtia lumitöistä.
Helsinkiin matkustettaessa maisemassa kiinnittyy huomio kiven louhintaan ja valtaviin hukkakivikasoihin. Taivassalon graniitti on suosittua kivirakentamisessa ja sitä menee kaupaksi ulkomaita myöden muun muassa nimikkeellä Balmoral Red. Joku voisi ihmetellä, miksi hukkakiveä ei murskata maanrakennusaineeksi; mene ja tiedä. Toisaalta hukkakivikasa voi ollakin luonnon monimuotoisuudelle hyväksi: On havaintoja, että ilves mielellään pesii hukkakivikasoissa.
Hukkakiveä jokunen kuutiometri
6 kommenttia:
Pitkänpuoleinen on ollut lossireitti, vaikkei Turun saaristossa sinänsä ainutlaatuinen. Hmm... kuinkas pitkiä niitä nyt on ollut, nimenomaan losseja. Lautoillahan nyt on pitempiäkin yhteysvälejä.
Vanhempina aikoina nyt on vähän ollut horjuvaa, mikä nyt on lossi ja mikä jotain muuta. Ennen kuin käytännössä kaikki yleisten teiden lossit korvattiin 1970-luvun parkanolaisilla, on ollut kapulalossia, moottorilossia, moottoriveneellä työnnettävää lossia, vedettävää proomulossia jne. Ja sitten on kaukaisiinkin saariin kuskattu tavaraa, jotenkin.
Pitkistä entisistä maanteiden lossiväylistä taitaa olla pisimmästä päästä Kallaveden ylitys Kuopiosta Toivalaan, nelisen kilometriä.
Kallan Sillat, Teillä ja Turuilla 2014
Lossilla on vaijeri rannasta toiseen rantaan, lautta kulkee itsenäisesti.
Ainakin kultaisella ysärillä oli ero myös siinä että lossilla oli vain 1 henkilö töissä mutta lautalla tarvitiin vähintään 2.
Taitaa myös olla eroa koulutusvaatimuksissa, eli lossia saa ajella vähälläkin koulutuksella mutta lautalla ajelemiseen tarvitaan vähän kouluakin käydä.
Maantielauttojen jako losseihin ja lautta-aluksiin on nykyinen jako. Vanhoina aikoina variaatioita oli useampia.
Lossia ei enää lautta-aluksesta erota vaijeri, koska vaijerilosseissa on menossa siirtymä ns. virtuaalivaijeriin, joka käytännössä on laite, joka nostaa hytissä metelin jos lossi siirtyy pois väylältä.
Havainnot Vånon ja Hämmärönsalmen losseilta saavat epäilemään, että irti vaijerista ajo on vähän hitaampaa, koska lossia joutuu ruorin avulla sovittelemaan kalturiin sen sijaan, että vedetään vaijerilla kiinni. Eli virtuaalivaijerikäyttöistä lossia pitää vähän osata ohjatakin.
Olivatko kaikki lossit halkaistavaa mallia? Ollessani muinoin Saimaan kanavalla töissä, meillä oli työlauttana, Ahven-hinaajan puskuproomuna, pikkuinen n 30 tonnin lossi, joka oli koottu kahdesta puoliskosta varmaan rautatie/maantiekuljetuksen takia. Lossin keulassa oli tallella toinen ympäripyörivistä potkureista, jolla pystyi liikuttelemaan yhdistelmää ja jopa ohjaamaan tiukoissa mutkissa. Työlauttaan kuului myös pohjaan laskettavat 3 tukijalkaa, jotka jaksoivat nostaa himmelin jopa ilmaan ja järeähkö Hiab. Voimaa antoi 5-pyttyinen Deutz ja voimansiirto oli hydraulinen.
Eiköhän lossin perustyyppi ollut paikalla rakennettu proomu, eli eipä noita hirveästi taidettu maantietä pitkin kuljetella.
Suojoen lossi Suojärvellä
Suvannon museoitu lossi Pelkosenniemellä
Lähetä kommentti