Korkeampaa matematiikkaa

Vaikka erilaiset mittatekniikan työkalut ovat vuosikymmenten saatossa parantuneet ja käyneet aina tarkemmiksi, silloin tällöin maastossa törmää mielenkiintoisen korkeampaan matematiikkaan. Kuten siihen, että Inkoon ja Salon välimatka seututietä pitkin 186 oli aikoinaan toisessa päässä tietä seitsemän kilometriä lyhyempi kuin toisessa.

Entisessä Nastolan kunnassa, nykyisessä Lahden kaupungin Nastolan kaupunginosassa Uudessakylässä risteävät seututie 312 ja yhdystie 3136. Tie 3136 on viitoitettu Vuolenkoskelle ja Vierumäelle. Vierumäelle on kahdeksan kilometriä enemmän kuin Vuolenkoskelle.

Kun sitten ajetaan tätä tietä noin 300 metriä, edessä on kovin mielenkiintoinen etäisyystaulu:

Tällä matkalla on tapahtunut jokin topologinen ihme. Mahtaakohan Möbiuksen renkaalla olla sormensa pelissä, mene ja tiedä.

Lähestyttäessä toista Salpausselkää reitit haarautuvat. Tie 3136 jatkaa Vuolenkosken suuntaan ja 3137 Vierumäen. Kumpikin päättyy Vierumäen–Jaalan seututiehen 362. Risteyksessä matkaero on taas kasvanut kahdeksaan kilometriin, mutta kokonaismatka lyhentynyt kaksi kilometriä. Saattaa toki olla niin, että näiden kilpien laittajan mielestä viitoituskohde Uusikylä on jossain muualla kuin teiden 312 ja 3136 risteyksessä.

Tämä teoria on hieman heikoilla, koska teiden 362 ja 3137 risteyksessä kilometrien summa onkin 30, ei 27.

1920-luvulla mitattiin Suomen maantiet ja viitoituksessa ja tiekartoissa esitettiin etäisyydet 10 metrin tarkkuudella. 

Kehitystä pitänee tulkita niin, että mahdollisuuksien ja huolellisuuden tulo on vakio. Jonkinlainen tienpitoon sovellettu Heisenbergin epätarkkuusperiaate. Kaiketi.