Järvien määrä Suomessa on aika pitkälti määrittelykysymys. Muun muassa lukuun 180000 on päädytty. Tämän määritelmän mukaan järveksi lasketaan vähintään viiden aarin eli 500 neliömetrin kokoiset lammikot.
Sitten on lisäksi meri, joka reunustaa maata Torniosta Virolahdelle.
Kun vettä on tällainen määrä, on aihetta heittää ilmaan odotus, että matkailija näkee järviä tai merta tuon tuostakin. Mutta sehän ei pidä paikkansa. Veden ja tien välillä on lähes aina jonkinlainen suojavyöhyke. Siksi keskeisimmät Suomen tienvarsien nähtävyydet ovat mänty, kuusi, koivu, leppä ja, tietysti, avohakkuu. Järviä ja pikku lämpäreitä näkyy enemmänkin satunnaisesti
Katsotaanpa vaikka tilannetta kymmenen pieninumeroisimman valtatien osalta:
Ykköstiellä näkyy meri hetken aikaa Helsingin ja Espoon välillä Tarvon kohdalla. Lohjan ja Salon väliset pienet järvet peittyvät valtaosin meluaitojen taa.
Kakkostie on sisämaan reitti, joka kuitenkin halkoo Tammelan järviylängön länsilaitaa. Vettä näkyy vasta tien päässä Mäntyluodossa Porin edustalla.
Kolmostieltä on Hämeenlinnassa näkymä Vanajavedelle, meluaidan lävitse. Uljas Vanajanselkä ohitetaan matkan päästä. Vanajan reitti ylitetään Konhonvuolteella Toijalan luoteispuolella, mutta tien rakenteet peittävät näkymät. Tampereen Pyhäjärvi ylitetään pitkillä silloilla ja silloin on tarjolla järvinäkymää. Hämeenkyrön-Ikaalisten seudulla näkyy pikkujärviä ja Kyrösjärven lahdelmia. Itse Kyrösjärvi jää näkymättömiin. Isompia vesiä näkyy vasta Vaasaan saavuttaessa.
Nelostien eteläosa kulkee vähäjärvisten alueiden lävitse. Vasta Heinolassa aukeavat vesinäkymät, kun Kymijoen vesistö ylitetään Suomen toiseksi pisintä siltaa pitkin. Joutsassa näkyy parissa kohdassa sinistä, mutta sitten täytyykin taas ajaa pitkään. Jyväskylässä Vaajakoskella ylitetään Keiteleen-Päijänteen vesireitti. Jyväskylässä päästään katselemaan Jyväsjärveä sen, minkä rantapusikolta näkee ja pohjoiseen käännettäessä parikin pienempää järveä.
Keitele ylitetään kolmeen kertaan Äänekosken-Viitasaaren välillä ja lisäksi koukataan muutaman lahden pään ympäri. Pihtiputaan jälkeen alkaa kuiva kausi aina Kemiin asti: Oulun ja Kemin välillä tie kulkee lähes rannassa, mutta meri ei kuitenkaan näy. Tien kääntyessä sisämaahan se seuraa pitkät matkat Kemijoen ja Kitisen varsia, mutta järviä ei näy ennen Inarijärveä.
Viitostie Heinolan ja Mikkelin välillä kulkee varsin järvipitoisen Mäntyharjun reitin halki, mutta reitistä ei näy tielle kuin Vihantasalmi. Mikkelissa vilahtaa Saimaan ranta, mutta isoja vesiä pitää odottaa Kuopioon asti, jossa Kallan sillat ja pengertie ylittää Kallaveden.
Pohjoiseen ajettaessa laajemmin vettä näkyy vasta Kajaanin tuolla puolen, kun tie kohtaa Kainuun vesiä Oulujokeen vievän Emäjoen. Tie kulkee pengertietä yli Seitenjärven, joka oikeastaan on Seitenoikean voimalan patoallas.
Seitenjärvi
Paljon vettä näkyy Ämmänsaaressa, jossa tie kulkee Kiantajärven rantoja usean kilometrin matkan. Kuusamon ja Taivalkosken rajan tienoilla on varsin laaja järvinäkymä, mutta muuten maisema on melko kuivaa Kuusamon luoteispuolelle, jossa tie Varpasalmella ylittää Ala-Kitkan. Kemijärvellä kohdataan järveksi laajentunut Kemijoki. Pelkosenniemelle asti seurataan Kemijoen ja Kitisen jokimaisemaa, mutta Kitisen sillan jälkeen Sodankylään asti on kuivaa.
Kuutostie alkaa Pernajanlahden pohjukasta ja kulkee Kouvolaan halki kuivan Kymenlaakson, mitä nyt hipaisee Lapinjärven rantapusikkoa. Uljas Kymijoki ylitetään melkein huomaamatta pitkin Keltinkosken tusinasiltaa. Salpausselkä on kuivaa ja vaikka tie Luumäellä kulkee kymmenkunta kilometriä erämaisen Kivijärven rantaa, järveä ei juuri näy.
Lappeenrannan ja Imatran välillä tie pysyttelee viisaasti muutaman kilometrin etäisyydellä Saimaasta. Simpelejärven Joukionsalmella Parikkalan eteläpuolella on jännä paikka: Tie kulkee aivan rajan pinnassa, runsaan 600 metrin päässä rajan pinnasta. Joensuuhun asti tie kulkee pääosin kuivassa maisemassa, jos kohta pienempiä järviä näkyy paikoin.
Joensuun ja Nurmeksen välillä tie kulkee Höytiäisen ja Pielisen suurjärvien välisellä kannaksella. Järviä ei kuitenkaan näy lukuun ottamatta paria kohtaa ennen Nurmesta. Nurmeksesta Kajaaniin kuljetaan vedenjakajan ylitse. Vuokatin seudun isot järvet ohitetaan turvallisen matkan päästä.
Seiskatie tapaa meren vain harvoissa paikoissa: Sipoonlahdella, Pernajanlahdella ja Ahvenkoskella. Karhulan itäpuolella näkyy Kaarniemenlahti lähinnä valtatielle 15 haarautuvalta rampilta.
Kasitie on Turun ja Oulun välinen rantatie, jolta ei rantaa juuri näy. Vaasan itäpuolella kuljetaan heti Vassorinlahden rantaa ja hieman myöhemmin Oravaisissa Oravaistenselän. Siinä ovatkin tämän 600 kilometrin mittaisen merenrantatien merinäkymät.
Vassorinlahti
Suomen halkaiseva
ysitie alkaa Turusta ja kulkee Varsinais-Suomen savipeltomaisemien halki ja sen jälkeen Hämeen metsien halki, kunnes se saavuttaa Konhonvuolteen silloilla kolmostien. Tampereen itäpuolella hipaistaan Näsijärveä ja ennen Länkipohjaa paria Längelmäveden lahtea. Jämsässä Himoksen kohdalla kuljetaan Patalahden vartta. (Patalahti nimestään huolimatta on Päijänteeseen laskeva järvi.) Päijänteen lahtia tavataan Juokslahdessa ja Korpilahdella.
Leppävesi
Jyväskylän ja Kuopion välillä on paljon pieniä järviä. Hieman isompi on Mehtiö, jonka korkealla rantatöyräällä toimii perinteinen tienvarsikahvila Tiinan Tupa.
Kuopion ja Joensuun välillä ylitetään Saimaan syväväylä Jännevirrasta. Tieosuudella osutaan useaan järveen ja isomman järven Lahteen. Joensuun itäpuolella ysitie ja kuutostie kulkevat yhdessä jonkin matkaa, kunnes ysitie haarautuu Niiralaan Venäjän rajalle. Tämä haara on varsin kuiva.
Kymppitie korvaa Hämeen Härkätien Turun ja Hämeenlinnan välillä. Härkätie kulkee Somerolle asti jokivarsia ja siitä eteenpäin Tammelan järviylängön halki. Uusi kymppitie vedettiin kuivien maiden kautta ja vettä näkyy lähinnä Hämeenlinnaa lähestyttäessä. Hämeenlinnassa ylitetään Vanajavesi kapeikkokohdasta ja kuljetaan lyhyt matka Katumajärven rantaa.
Katumajärvi
