Missä pihvi

Helsingissä Lauttasaari otettiin joitakin aikoja sitten asukaspysäköinnin piiriin. Käytännössä asia toteutettiin niin, että jokseenkin kaikkien katujen varsilla on neljään tuntiin rajoitettu pysäköintiaika arkisin klo 8 ja 20 välillä. Seudun asukkaat saavat pysäköidä aikarajaa asukaspysäköintiluvan hankittuaan.



Lauttasaaren retkellään Teillä ja Turuilla jäi pohtimaan, mikä on se ongelma, joka tällä ratkaisulla saadaan pois päiväjärjestyksestä; pois lukien kaupungin tarve myydä uusia lupia.

Peruspulma tällaisessa ratkaisussa on, että vaikka tarvetta tilapäisesti olisikin, yli neljän tunnin pysäköinti ei ole mahdollinen edes maksua vastaan.

Varsinaista pulaa kadunvarsipaikoista Lauttasaaressa ei ole. Säännöstelyyn ei siis juuri ole tarvetta.

Posti perustelee asiaa sillä, että katujen varret ovat täynnä autoja, jotka eivät ole käytössä, mikä haittaa postin kulkua. Tämä rajoitus ei kuitenkaan tuota siihen asiaan mitään ratkaisua: Asukaspysäköintilupa on liian halpa ollakseen minkäänlainen kannuste viedä auto varastoon jonnekin muualle.

Varastointiasiaan ratkaisu olisi esimerkiksi se, että asukaspysäköintilupa oikeuttaisi enintään vaikkapa 72 tunnin yhtäjaksoiseen pysäköintiin. Toinen vaihtoehto on ruotsalainen tapa kieltää pysäköinti yhtenä arkiaamupäivänä viikossa puhtaanapidon varjolla. Mallissa on se vika, että se tuottaa kaupungille moraalisen velvoitteen viikoittaiseen puhtaanapitoon, mikä on hieman kiusallista etenkin kaikkea katujen hoitoa välttelevässä Saurilandiassa.

Järjestelyä ei voi kuin osassa saarta perustella silläkään, että työmatka-autoilijat täyttäisivat kadunvarret. Pysäköitirajoitus on nimittäin voimassa sellaisillakin puhtailla asuma-alueilla, joissa ei ole työpaikkoja lähitienoollakaan.

Eipä tästä pohdinnasta taida muuta ajatusta jäädä käteen kuin, että järjestely on tehty yksinomaan kiusanteon vuoksi.