Erikoisepäjatkuvuutta

Teillä ja Turuilla on vuosien varrella joitakin kertoja nätissyt viitoituksen jatkuvuuden katkeamisesta.

Perustyyppihän on T-risteykseen päättyvä tie ja risteyksen viitoitus, jossa ei esiinny nimeä, joka on ollut päättyvän tien viitoituksen kohde. Tämä on pitkälti seurausta siitä, että risteyksen viitoitus suunnitellaan irrallisena muusta universumista, eikä jakseta ottaa huomioon risteykseen saapuvien teiden aiempaa viitoitusta.

Esimerkkinä perustapauksesta olkoon yhdystie 3531 Kymijoen suiston pohjoispuolella. Tie on kaikissa risteyksissä viitoitettu Ruotsinkylään. Kun vastaan tulee tie 1792, ei viittoja Ruotsinkylään näykään missään.

Lisämausteena jatkuvuuteen tässä tapauksessa tuottaa kielipolitiikan mukanaan tuoma epäjatkuvuuden leijuvankevyt komiikka: Tie alkaa ja päättyy kaksikielisten Pyhtään ja Loviisan kuntien alueella, mutta kulkee yli puolet matkastaan yksikielisessä Kouvolassa. Niinpä Svenskbyn viitoitus katoaa välillä.

Jalostetumpaa epäjatkuvuutta on kantatiellä 51 eli Länsiväylällä Helsingistä länteen. Tien alkupäässä esiintyy myös viitoitus ykköstielle, jotta Länsisatamasta kulkeva tavaraliikenne ei eksyisi kantakaupungin ahtaaseen katuverkkoon. Tienpitäjä vain ei ole osannut päättää, mitä kautta reititys ykköstielle tapahtuisi.

Saavuttaessa Kehä I:n liittymään ykköstielle haluavat ohjataan jatkamaan 51-tiellä.

Kuinka ollakaan, puolen kilometrin päässä silmäkulmasta saattaa havaita, että ykköstien viitoitus onkin aiemmin haarautuneella rampilla.

Opastus ykkötielle katoaa 51-tien viitoituksesta saman tien. Kulkijan onneksi Kehä II:n viitoituksessa se nousee takaisin esille.

Erikoistuneempi epäjatkuvuus esiintyy seututiellä 180 eli Turunmaan saaristotiellä. Sillä, että ennakkoviitassa esiintyy aivan eri nimi kuin risteyksessä, on varmaan perustelunsa. Pimentoon se kyllä jää ainakin maallikolta.

Astetta hienostuneempi epäjatkuvuus on sekoilla "vaikeissa" kirjaimissa. Kirkkonummelais-espoolaisesta Sarfvik/Sarvvik-pulmasta on Teillä ja Turuilla kirjoittanut artikkelissa Kirahvi, kiraffi vai kiravvi vuonna 2014.

Saaristotien ongelma on, kuinka kirjoitetaan Wattkast-nimisen saaren nimi. Varmuuden vuoksi ennakkoviitoissa ja risteyksessä on eri kirjoitusasu. Se nostaa sen tilanteen todennäköisyyttä, että jokin niistä on oikein.

Pöytälaatikkorunoilua

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus ja Etelä-Pohjanmaan liitto ovat teettäneet Destia Oy:lla pääsuuntaselvityksen valtatielle 18 Seinäjoen ja Alavuden välille. Nykyisen tieosuuden pituus on noin 65 kilometriä.

Selvitys toistaa sen, mitä Teillä ja Turuillakin on vähintään riittävän monta kertaa joutunut toteamaan: Tie ei vastaa valtatieltä odotettavaa tasoa. Perusongelma on, että tie on synnytetty pääosin alemman tason maanteitä uudelleen luokittelemalla ilman sen isompia parannuksia. Alavuden ja Seinäjoen välillä on kolme rautatien tasoristeystä ja Alavuden itäpuolella Tuurissa neljäs.

Maantie 6961 vuonna 1983, nykyinen valtatie 18

Valtatie 18, Sydänmaa

Selvityksessä on vertailtu kahta päävaihtoehtoa ja niiden alavariantteja: Vaihtoehtona 1 on osapuilleen nykyinen reitti ja vaihtoehtona 2 on siirtää valtatie nykyisen seututien 697 reitille Kuortaneelle, sieltä kantatielle 66 ja edelleen Alavuden pohjoispuolelta kohti itää.

Päävaihtoehdot 1 (punainen) ja 2 (vihreä)

Vaihtoehdon 2 idea on, että se on halvempi mutta pitempi. Vaihtoehto 1 jakautuu alavariantteihin A ja B sen mukaan, ohitetaanko Kouran kylä rakentamalla uusi linjaus sen länsipuolelta vai ei. Kummassakin päävaihtoehdossa nykyistä tiestöä ajatellaan vähän paranneltavan.

Valtatie 18, Koura

Hyöty-kustannussuhteeksi vaihtoehto 1A:lle on 0,76, vaihtoehto 1B:lle 0,68 ja vaihtoehdolle 2 niinkin alhainen kuin 0,27.  Näitä ei ole laskettu pilkuntarkasti, vaan enemmänkin vaihtoehtojen vertailun takia. Ei liene yllätys, että vaihtoehdon 2 kannalla hankkeen ohjausryhmässä on ollut vain Kuortaneen kunta.

Ellei synny asiaan vahvaa poliittista ohjausta, ei ehkä kannata aivan suurella jännityksellä odottaa hankkeen ilmaantumista toteutuskoriin. Laskelmienkin fokus on 2050-luvulla.

Mielenkiintoisia ajatuksia tuottaa hyöty-kustannuslaskelma. Sen rivit paljastavat menettelyn herkkyyden: Yli 75 prosenttia hyödystä on arvioitu syntyvän henkilöiden matka-ajan säästöstä, joka syntyy arviolta 8–10 minuuttia lyhyemmästä ajoajasta. Vaihtoehto 1A:llä säästö 30 vuoden ajalta olisi 31,7 miljoonaa euroa ja 1B:llä peräti 37,4 miljoonaa. Tavaraliikenteen hyödyksi on laskettu murto-osa tästä.

Koska Harri Hallintoalamaisen mahdollisuus saada minkäänlaista taloudellista hyötyä 8–10 minuutin aikasäästöstä on tavattoman rajallinen, laskelma on rakennettu kovin liukkaalle pohjalle ja siksi näyttäytyy jokseenkin spekulatiivisena.

Valtatie 18 saapuu T-risteykseen ja kääntyy vasemmalle. Oikealle seututie 672 Peräseinäjoelle, Jalasjärvelle ja Kauhajoelle

Linjausvaihtoehtoja tutkittaessa on yleensä mukana VE0, eli nollavaihtoehto: Ei tehdä mitään. Yleensä se esitetään siten, että se johtaa vaikeisiin tilanteisiin: taivaan putoamiseen niskaan, heinäsirkkojen hyökkäykseen tai joutumiseen Speden Hirttämättömän-leffan näytäntöön. Tässä tapauksessa kuitenkin VE‑1 voisi olla paikallaan: Tunnustetaan 30 vuoden kettingintyönnön jälkeen, että pieleen meni suunnitelma valtatiestä 18, unohdetaan koko juttu ja haetaan kyltit pois.

Tusina plus 1

Tusinatehtävän ratkaisut poikivat keskustelun uudesta kysymyksestä: Mitkä ovat ne kunnat, joiden alueella kulkee valtatiepari, joilla on peräkkäiset numerot. Pohdinta laajeni kantateihin.

Laajapohjaisesta yrittämisestä huolimatta kaikkia ei löytynyt. Kunnat ovat nykyisin sen verran suuria, että pikku yllätyksiä on matkassa.

Laitetaan tietokone asialle. Digiroadista ja kuntaluettelosta muodostettuun tietokantaan kohdistettiin kohtalaisen simppeli SQL-kysely:

select distinct a.tienumero,b.tienumero,c.nimi
from dr.linkki a,dr.linkki b,aux.kunnat c
where a.kuntakoodi=b.kuntakoodi and a.tienumero+1 = b.tienumero
and a.tienumero between 1 and 99 and b.tienumero between 1 and 99
and a.kuntakoodi=c.kuntakoodi

Hetken kuluttua koneaivot suolsivat ulos näkemyksensä:

1	2	Lohja
1	2	Vihti
3	4	Helsinki
3	4	Vantaa
4	5	Heinola
4	5	Sodankylä
5	6	Kajaani
6	7	Loviisa
8	9	Turku
9	10	Lieto
9	10	Turku
11	12	Kokemäki
11	12	Nokia
11	12	Sastamala
18	19	Ilmajoki
18	19	Seinäjoki
27	28	Nivala
50	51	Espoo
50	51	Helsinki
50	51	Kirkkonummi
51	52	Raasepori
53	54	Hämeenlinna
65	66	Virrat
73	74	Joensuu
73	74	Kontiolahti
75	76	Kuhmo
78	79	Rovaniemi
79	80	Kittilä
81	82	Rovaniemi
82	83	Rovaniemi
87	88	Iisalmi
91	92	Inari

Ensimmäinen yllätys on Kokemäki. Valtatie 11 kulkee kunnan pohjoisosissa entisen Kauvatsan kunnan alueella noin 2,5 kilometrin matkan. Kunnan aivan eteläinen kärki puolestaan haukkaa valtatietä 12 peräti noin 50 metrin mittaisen palasen. Tästä tapauksesta Teillä ja Turuilla on vuonna 2019 kirjoittanut artikkelissa Tilastohömppää.

Toinen yllätys on Seinäjokea lännen puolelta kiertävä Ilmajoki. Valtatie 19 kulkee kunnassa kymmenkunta kilometriä. Sen lisäksi se tekee yllärikoukkauksen Seinäjoen selustaan ja valtatie 18 kulkee Ilmajoen alueella noin 2,7 kilometrin verran.

Kantatieosastolla kukaan ei osannut noteerata Hämeenlinnaa ja kantatieparia 53 ja 54. Nehän on kovin kaukana toisistaan. 53 on entinen seututie 319 ja sitä ennen suurelta osaltaan nelostie entisessä Lammin kunnassa. Hämeenlinnan lounaiskolkassa, entisessä Rengon kunnassa tie 54 tunkeutuu Hämeenlinnan alueella runsaan neljän kilometrin matkan.

Vastaava seututiehaku tuotti kaikkiaan 104 riviä, eikä matkassa ole kovin suuria yllätyksiä. Sellainen mielenkiintoinen seikka nousi esiin, että Kouvolassa on kaikkiaan yhdeksän seututieparia, joilla on peräkkäiset numerot. Joensuu on tällä listalla kakkonen viidellä.

Tusinapohdintaa - Ratkaisut

 Ratkaisuja 8.10.2022 esitettyihin arvoituksiin. Kaikkiin on esitetty vähintään yksi oikea vastaus.

1. Kaupungin laitamilla on risteys, jossa on saman numeroisen kantatien läntinen päätepiste kuin ennen oli itäinen. Risteyksestä pääsee toiselle kantatielle, jonka pääviitoituskohde on toinen, kuin minne kantatie johtaa.

Kyseessä on Iisalmen keskustan koillispuolella oleva risteys. Aikoinaan oli kantatie 87, joka kulki aluksi Iisalmesta Ylivieskaan ja sittemmin Kalajoelle. Risteyksestä itään Varpaisjärven ja Rautavaaran kautta Nurmekseen kulkeva maantie sekin numeroitiin kantatieksi 87. Järjestely ei kestänyt kovin kauan, vaan 1990-luvun reformissa Iisalmen ja Kalajoen välinen tie nostettiin valtatieksi 27, mutta Iisalmen ja Nurmeksen välinen tie on edelleenkin kantatie 87. Kantatie 88 Iisalmen ja Pulkkilan välillä on entinen valtatie 19. Sen ykkösviitoituskohde pohjoiseen kuljettaessa on Oulu ja tien päätepiste Raahe mainitaan toisena, jos mainitaan.

2. Risteyksessä kohtaavat valtatie ja kantatie, jotka kumpikin kääntyvät. Suoraan ajettaessa mihin suuntaan tahansa valtatieltä siirrytään kantatielle tai päinvastoin.

Tämä ihme on Tampereen kehätien läntinen päätepiste Ylöjärvellä. 

3. Ensin siinä kohtasivat kääntyvä valtatie ja toisen valtatien pääpiste. Sitten päättyvää jatkettiin ja risteyksen yksi haaroista kantoi kahta numeroa. Kääntyvä valtatie siirtyi muualle ja nyt risteyksessä kohtaavat sen kautta kulkevan valtatien lisäksi kantatien ja toisen valtatien päätepiste.

Tämä on tiehistoriaa, jossa lähes kaikki on muuttunut. Kyse on Jämsän risteyksestä, jossa on nykyisin pystyyn tökätyllä paperikoneen telalla koristeltu liikenneympyrä. Ennen Jyväskylän-Kuopion valtatien valmistumista risteys oli valtatien 9 päätepiste ja nelostie kääntyi siinä. Myöhemmin Jämsän-Jyväskylän tie oli numeroitu sekä nelostieksi että ysitieksi. Kun nelostie siirtyi Päijänteen itäpuolelle, risteyksen eteläinen haara muuttui valtatieksi 24. Lisäksi maantie Mänttään on muutettu kantatieksi 56.

4. Mikä on se kaupunki, jossa alle viiden kilometrin päässä keskustasta on kolmen kantatien päätepiste ja alle 30 km:n päässä lisäksi kahden muun?

Rovaniemi. Kantatie 78 Kajaaniin, 79 Kittilään ja Muonioon, 81 Kuusamoon, 82 Kemijärvelle ja Sallaan ja 83 Pelloon.

5. Missä kaupungissa sijaitsee risteys, jossa kolmen eri tienumerokilven numeroina esiintyy vain yksi tietty numero?

Raahessa. Kyseessä on teiden 8/E8 ja 88 risteys.

6. Yhdellä valtatieparilla kaksi toisistaan erillistä multipleksiä, eli tieosuutta, jotka on numeroitu kummallakin numerolla. Mitkä nämä tiet ovat ja missä osuudet sijaitsevat?

Kyseessä ovat tiet 9 ja 23. Yhteiset osuudet ovat Jyväskylä-Hankasalmi (54 km) ja Viinijärvi-Joensuu (26 km).

7. Eritasoliittymässä, jonka jälkeen moottoritie päättyy, kohtaavat risteävinä teinä kaksi erinumeroista kantatietä. Missä?

Siilinjärvellä. Kuopion moottoritien pohjoisimmassa liittymässä kohtaavat kantatiet 75 Nurmekseen ja 77 Viitasaaren kautta Kyyjärvelle.

8. Missä valtatien ja kantatien risteyksessä numerot ovat "lähinnä" toisiaan eli niiden erotus on pienin?

Teoreettinen minimi on 40–29 = 11, mutta koska tiet eivät kohtaa, tämä ei toteudu. Vt25 ja Kt45 ovat Hyvinkäällä hyvin lähellä toisiaan, mutta eivät kuitenkaan kohtaa. Sen sijaan Vt23 ja Kt44 risteävät Kankaanpäässä, erotus on 21.

9. Kaupungissa kohtaavat kaksi valtatietä, joista kumpikaan ei ole päätepisteidensä välinen lyhyin tie. Lisäksi se on kahden sellaisen valtatien päätepiste, jotka haarautuvat omiin suuntiinsa noin 20 kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Mikä kaupunki?

Kajaani. Valtatie 5 ei ole lyhyin tie Heinolan Lusin ja Sodankylän välillä, eikä valtatie 6 ole lyhyin tien Pernajan Koskenkylän ja Kajaanin välillä. Mainitut valtatiet ovat Vt22 Ouluun ja Vt28 Kokkolaan.

10. Eräällä valtatiellä on kohta, jossa se runsaan kahden kilometrin matkalla ylittää maakuntarajan kahdesti ja kulkee kolmen eri maakunnan alueella. Tästä noin 50 kilometrin päässä on kohta, jossa runsaan 15 kilometrin matkalla tie kulkee neljän eri maakunnan alueella. Mikä tie?

Valtatie 2. Vorsan (virallisesti Forssan) kaakkoispuolella pistäydytään Karkkilasta Somerolla. Samalla kuljetaan Uudeltamaalta Varsinais-Suomen kautta Kanta-Hämeeseen Tammelaan. Matka jatkuu Porin suuntaan. Kanta-Hämeen Humppilasta siirrytään ensin Varsinais-Suomeen Loimaalle, sitten Punkalaitumen Kanteenmaalla Pirkanmaalle ja lopuksi Huittisiin Satakuntaan.

11. Yksi Suomen valtateistä kohtaa toisen valtatien vain yhdessä paikassa, kun kaikilla muilla kohtaamisia on vähintään kaksi. Mikähän tämä yksinäinen susi on?

Kyseessä on Ruotsin rajaa seuraava valtatie 21 Torniosta Kilpisjärvelle. Se haarautuu Torniossa valtatiestä 29 ja kohtaa matkallaan kantatiet 98 Övertorneåån Ruotsiin, 83 Rovaniemelle, 80 Kittilään ja Sodankylään, 79 Rovaniemelle ja 83 Enontekiön Hetan kautta Altaan Norjaan.

12. Kolmen tai useamman valta- ja kantatien rajaama alue voi olla hyvin suurin tai varsin pieni. Esimerkiksi tiet 18, 23 ja 58 rajaavat Keuruulla, Petäjävedellä ja Multialla noin 290 neliökilometrin kokoisen kolmiota muistuttavan alueen. Kun jätetään laskuista Helsingin, Turun, Tampereen ja Oulun kehäteiden sisälle jäävät alueet, mikä tällaisista alueista on Suomen pienin?

Varsin pieni on valtateiden 1, 2 ja 25 rajaama kolmio Lohjalla ja Vihdissä, noin 23 neliökilometriä. Tätä pienempi on Kajaanin koillispuolella sijaitseva teiden 5, 22 ja 89 välinen kolmio, vajaat 14 neliökilometriä. Se on kuitenkin lähes kaksinkertainen verrattuna Seinäjoen noin 8 neliökilometrin kolmioon, jonna reunoina ovat tiet 18, 19 ja 67. Pienuudessa nämä kaikki kuitenkin häviävät valtateiden 16 ja 19 sekä kantatien 66 väliin jäävälle alueelle Lapualla. Tämän pinta-ala on noin 1,9 neliökilometriä.

Hesari analysoi

Helsingin Sanomat analysoi Kertšinsalmen sillan räjähdystä oikein kaaviokuvan avulla.

Tottahan toki ne kaaret ovat siellä nimenomaan koristeina. Kuinka niillä nyt voisi olla mitään tekemistä sillan rakenteen ja yli 200 metriä pitkän pääjänteen tukemisen kanssa. Kivat nätit koristeet on laitettu

Tusinapohdintaa

Pimenevien iltojen ratoksi Teillä ja Turuilla esittää ratkaistavaksi tusinan verran kysymyksiä pohdittavaksi. Ne kaikki jollain tavalla liittyvät Suomen tieverkkoon. Kysymyksissä haetaan paikkaa tai tietä.

1. Kaupungin laitamilla on risteys, jossa on saman numeroisen kantatien läntinen päätepiste kuin ennen oli itäinen. Risteyksestä pääsee toiselle kantatielle, jonka pääviitoituskohde on toinen, kuin minne kantatie johtaa.
2. Risteyksessä kohtaavat valtatie ja kantatie, jotka kumpikin kääntyvät. Suoraan ajettaessa mihin suuntaan tahansa valtatieltä siirrytään kantatielle tai päinvastoin.
3. Ensin siinä kohtasivat kääntyvä valtatie ja toisen valtatien pääpiste. Sitten päättyvää jatkettiin ja risteyksen yksi haaroista kantoi kahta numeroa. Kääntyvä valtatie siirtyi muualle ja nyt risteyksessä kohtaavat sen kautta kulkevan valtatien lisäksi kantatien ja toisen valtatien päätepiste.
4. Mikä on se kaupunki, jossa alle viiden kilometrin päässä keskustasta on kolmen kantatien päätepiste ja alle 30 km:n päässä lisäksi kahden muun?
5. Missä kaupungissa sijaitsee risteys, jossa kolmen eri tienumerokilven numeroina esiintyy vain yksi tietty numero?
6. Yhdellä valtatieparilla kaksi toisistaan erillistä multipleksiä, eli tieosuutta, jotka on numeroitu kummallakin numerolla. Mitkä nämä tiet ovat ja missä osuudet sijaitsevat?
7. Eritasoliittymässä, jonka jälkeen moottoritie päättyy, kohtaavat risteävinä teinä kaksi erinumeroista kantatietä. Missä?
8. Missä valtatien ja kantatien risteyksessä numerot ovat "lähinnä" toisiaan eli niiden erotus on pienin?
9. Kaupungissa kohtaavat kaksi valtatietä, joista kumpikaan ei ole päätepisteidensä välinen lyhyin tie. Lisäksi se on kahden sellaisen valtatien päätepiste, jotka haarautuvat omiin suuntiinsa noin 20 kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Mikä kaupunki?
10. Eräällä valtatiellä on kohta, jossa se runsaan kahden kilometrin matkalla ylittää maakuntarajan kahdesti ja kulkee kolmen eri maakunnan alueella. Tästä noin 50 kilometrin päässä on kohta, jossa runsaan 15 kilometrin matkalla tie kulkee neljän eri maakunnan alueella. Mikä tie?
11. Yksi Suomen valtateistä kohtaa toisen valtatien vain yhdessä paikassa, kun kaikilla muilla kohtaamisia on vähintään kaksi. Mikähän tämä yksinäinen susi on?
12. Kolmen tai useamman valta- ja kantatien rajaama alue voi olla hyvin suurin tai varsin pieni. Esimerkiksi tiet 18, 23 ja 58 rajaavat Keuruulla, Petäjävedellä ja Multialla noin 290 neliökilometrin kokoisen kolmiota muistuttavan alueen. Kun jätetään laskuista Helsingin, Turun, Tampereen ja Oulun kehäteiden sisälle jäävät alueet, mikä tällaisista alueista on Suomen pienin?

Vastauksia tarjolla viikon–parin kuluttua.

Velkua

Velkua on entinen kunta Varsinais-Suomen suomenkielisessä saaristossa, vuodesta 2009 alkaen Naantalin kaupunginosa. Sen alue sijoittuu Rymättylän ja Taivassalon väliin. Ympärivuotisesti asuttuja saaria on yhdeksän.

Velkualaista saaristomaisemaa

Velkua kuuluu siihen harvalukuiseen suomalaisten paikkojen joukkoon, jossa on alueita, jonne mantereelta maantietä päästäkseen joutuu kulkemaan useamman kuin yhden lossin tai lautan kautta. Tunnetuin tällainen paikka on Korppoon ja Houtskarin seutu, jossa Korppoo on kahden lautan päässä ja Houtskarin Mossala peräti viiden. Nauvon Högsar on kahden lauttayhteyden takana, samoin kuin Iniön pääsaari. Iniön Keistiöön pääsyyn tarvitaan kolmas lautta.

Velkuan pääsaaret Palva ja Velkuanmaa

Velkualle mantereelta tuleva maantie 1931 kulkee Livonsaareen kapean Vangenrauman ylitse ja edelleen saaren lounaiseen kärkeen Teersaloon. Teersalo ja Livonsaari ovat aiemmin olleet erilliset, mutta maankohoamisen takia kuroutuneet yhteen yli 200 vuotta sitten. Velkuan ja Askaisten kunnanraja kulki saaret ennen erottanutta salmea pitkin.

Maantien jatkeena on Palvan lossi. Lossiväylällä on pituutta suomalaisittain paljon, melko tarkkaan kilometrin verran. Palvan lossi on sillä tavoin erikoinen ilmestys, että siinä on matkustamo. Teersalon koululaiset käyvät kouluaan Palvan saarella ja koulukuljetuksena toimii lossi. Se olisi talvisaikaan melko karu kulkupeli jalankulkijalle ilman suojaa.

Palvan lossi

Palvan lossin matkustamo. Toiminnallisuus muotoilun edellä.

Palvan lossille sattui vuonna 2018 haveri, joka aiheutti parranpärinää ja joka johti onnettomuustutkintakeskuksen tutkintaan. Raporttia kommentoi tuoreeltaan Teillä ja Turuilla artikkelissa Mennään lossilla joulun alla 2019. Kesällä 2020 ajautui moottorivene lossin kanssa törmäyskurssille ja jäi selvästi toiseksi.

Velkuan pieni kirkko Palvan saarella on 1700-luvun lopulta

Teersaloa lukuun ottamatta Velkua oli kokonaan yhteysalusten varassa vuoteen 1991, jolloin viimein alkoivat kulkunsa Palvan ja Velkuanmaan lossit. Palvan lossirannasta tie jatkuu numerolla 12246 noin kolme mutkaista kilometriä saaren lounaisrannalle. Sieltä matka jatkuu toisella lossilla Velkuanmaan saarelle. Vuonna 1991 vain Palvan lossi oli maksuton maantielautta ja Velkuanmaan lossi oli maksullinen. Maantie jatkuu nykyisin Velkuanmaan puoleiselle lossirannalle saakka, ja siten myös tämä lossi on verovaroin liikkuva.

Palvan halkovaa maantietä

Velkuanmaan lossiväylä on lähes yhtä pitkä kuin Palvan: noin 950 metriä. Painorajoitus on 44 tonnia, eli dinosaurusrekoilla saareen ei ajeta. 

Velkuanmaan lossi

Velkuanmaan puolella tie jatkuu yksityistienä, joka kulkee saaren halki ja pikkuhiljaa päättyy.

Velkuanmaan hyväkuntoista tietä Velkuankaupungin pohjoispuolella

Tammipuiden tunneli Tiurlassa

Velkua tuli aikanaan tunnetuksi asukasluvultaan Suomen pienimpänä kuntana, mutta sitten ahvenanmaalainen Sottunga ajoi ohitse tässä lajissa. Pienimmillään asukkaita oli runsaat 130. Liikenneyhteyksien paraneminen ja kunnan investoinnit Teersaloon kaksinkertaistivat asukasluvun: Kunnan lakatessa se oli 264.

Toinen tunnettu piirre Velkualla olivat sopuvaalit. Siellä ei kunnallisvaaleja järjestetty vuosina 1968, 1972, 1976 ja 1980. Vasta vuonna 1984 20 vuoden tauon jälkeen ehdokkaita oli enemmän kuin valittavia ja vaalit järjestettiin. Kaislikossa kaiketi suhisi sen verran, että saariston miesten torikokous ei enää kelvannut.

Varsinaisesti Velkua tuli aikanaan tunnetuksi saarella runsaan kymmenen vuoden ajan asuneen toimittaja Jorma Rotkon kirjoituksista Helsingin Sanomiin. 1980-luvun lapset saattavat muistaa Pikkukakkosen ohjelmat, joissa Rotkon kaksoset Rosa ja Roope seikkailivat muutaman vuoden ajan. Rotko ei aina osannut olla tökkimättä hammastikulla velkualaisten ja viranomaisten elämänmenoa, mistä silloin tällöin seurasi kiukustuneita vastineita lehteen.

Happamia sanoi ELY-keskus hallinto-oikeuden päätöksistä

Nauvossa suhisee kaislikossa. Sähkölossin kulku on loppunut, Vaasan hallinto-oikeudesta on tullut postia, ELY-keskus mököttää ja AVI on laitettu laiskanläksylle.

Kyse on Högsarin lossista. ELY-keskuksella on ollut kokeiluhanke, jossa Högsarin saaren ja Nauvon pääsaaren välinen dieselkäyttöinen potkurilossi muutetaan sähkökäyttöiseksi siten, että sähkömoottori vetää lossin rannalta toiselle. Moottorin sähkö tuodaan kaapelikelalla rannalta.

Asiassa on vain pieni mutta. Lossiväylä kulkee Saaristomeren vilkkaimpiin kuuluvan vesiväylän ylitse: Väylä kulkee Airistolta Nauvon pääsaaren kaakkoispuolelta ulkomeren reunalle Nötöhön. ELY-keskuksen aluehallintokeskukselta saamasta luvasta valitettiin. 

Keskeisenä valituksen kohteena oli, että vaijerit käytännössä sulkevat vesiväylän ja sellaiseen ei ole haettu lupaa. Tavallisen lossin ohjausvaijeri putoaa pohjaan ja liikkeellä olevan lossin ohittaminen sen takaa muutaman kymmenen metrin päästä on turvallista. Vetovaijeriratkaisussa vaijerit ovat lähellä veden pintaa tai jopa sen yläpuolella lossin kulkiessa. Lisäksi lossin sähkökoneisto on sen verran tehoton, että lossin kulkuaika on yli kaksinkertainen dieselkäyttöön verrattuna. Näin ollen turvallista ohitusaikaa jää vesiliikenteelle hyvin vähän ja odottelu kapeassa väylässä voi käydä riskialttiiksi.

Lossin hitauden takia myös Högsarin saaressa asuvat ja työskentelevät ovat olleet tilanteeseen tyytymättömiä. Valtio on siis tuottanut lose-lose-ratkaisun!

Kovin mielenkiintoinen on myös ELYn suunnitelma vesiliikenteen ohjaamiseksi. Se perustuu muun muassa liikennevalopoijuihin, jotka eivät ole Suomessa voimassa olevien säädösten mukaisia. Lisäksi ne saattavat sekoittua punaisiin ja vihreisiin lateraaliviittoihin.

Väylä on ahdas ja operaatioille jää vähän tilaa etenkin ruuhkassa.

Vaasan hallinto-oikeuden ratkaisu on aika karua luettavaa. ELY-keskus on vedonnut muun muassa sähkölossin meluttomuuteen ja projektin olevan osa Saariston rengastien kehittämistä. Meluttomuus on kuitattu sillä, että suurin melu tulee siitä paukkeesta, joka syntyy lossin rantautumisesta; itse lossi ei juuri ääntä pidä. Vetoaminen rengastiehen puolestaan on ns. kusetus (huom: ei hallintokieltä), koska lossi ei ole rengastien reitillä. Hallinto-oikeus toteaa, että hyötyjen ja haittojen selvittämistä ei tehty vesilain edellyttämällä tavalla. Asian käsittely palautuu aluehallintovirastoon, ja hallinto-oikeus vielä laittaa sen suuntaiset terveiset, että millään pikkumuutoksilla ei sitten kannata yrittää uudelleen.

Lopullinen niitti tulee kommentissa, joka koskee valittajien vaatimusta toimenpidekiellosta: Hallinto-oikeus toteaa, että hankkeeseen ei saa ryhtyä ennen lupien voimassaoloa. Kun päätöksestä on haettu muutosta ja päätös ei siten ole saanut lainvoimaa, on päätöksen täytäntöönpano suoraan lailla kielletty. Näin ollen ei ole mitään syytä kieltää täytäntöönpanoa erillisellä päätöksellä.

ELY-keskuksen kommentit ovat aika happaman oloisia ja virasto väläyttelee korkeimpaan hallinto-oikeuteen valittamista. Kommenteissa on vähän loyolamaista lähestymiskulmaa: tarkoituksen tulisi pyhittää keinot. Mielenkiintoista kyllä, ELY-keskus hakijana ei antanut vastinetta valituksiin. Vaijerit, sähköjohdot ja poijut on kerätty pois saman tien, kun päätös on annettu julki.

Thamesin alitse

Lontoo, tuo Sumujen saarten ja Euroopan suurimman ulkomuseon pääkaupunki, on liikenteellisesti kovin haastava. Joki halkaisee kaupungin. Kaupungin ja meren välillä on vain muutama ylityspaikka kumipyöräliikenteelle.

Ydinalueen viimeinen silta alajuoksun suuntaan on ikoninen Tower Bridge, jonka kaikki oletettavasti tuntevat. Se on avattava ja siitä sitten on omat logistiset haasteensa vesiliikenteen ollessa vilkasta.

Tower Bridge

Seuraava mahdollisuus päästä joen toiselle puolelle on vuonna 1908 valmistunut Rotherhithen tunneli. Kaksikaistaisena sen välityskyky on vaatimaton ja tunneliin johtavilla kaduilla ruuhkat ovatkin tavanomaisia.

Rotherhithen tunneli

Greenwichin kohdalla on vuonna 1902 valmistunut jalankulkutunneli. 100 porrasta, mutta hissikin on.

Greenwichin niemimaan kohdalla pääsee taas autolla ylitse tai siis alitse. Blackwallin tunneli on vuoden 1897 tuotoksia. Vuonna 1967 valmistui rinnalle toinen putki. Putket ovat verraten etäällä toisistaan; välimatkaa on parisataa metriä.

Blackwallin tunneli

London City Airportin kohdalla on Woolwichin lautta. Ajaa vain arkisin klo 7–18 välillä.

Viimeinen ylityspaikka ennen merta on Dartford Crossing. Vuonna 1963 oli yksi putki ja toinen valmistui vuonna 1980. Lontoon ympärille rakentui pikkuhiljaa kehätie M25, London Orbital, joka ylitti Thamesin juuri Dartfordissa. Sen pelättiin ruuhkauttavan tunnelijärjestelmän tyystin. Kolmatta putkea ei rakennettu, vaan näyttävä Kuningatar Elisabet II:n vinoköysisilta. Ylitys on kahdeksankaistainen: tunneliputkissa on 2+2 kaistaa pohjoiseen ja sillalla neljä etelään.

Queen Elizabeth II Bridge

Blackwallin tunnelin ruuhkien helpottamiseksi on rakenteilla uusi tunneli, Silvertownin tunneli. Se lähtee samoin Greenwichin niemimaalta, mutta kulkee idempänä. Kuten arvata saattaa, tunnelin vastustus on ollut suurta.

Uuden kaksiputkisen tunnelin halkaisija on 11 metriä. Koska maaperä ei ole täkäläistä graniittia vaan erilaisia löllömaalajeja, kallioporalla ja dynamentillä työtä ei tehdä. Sen sijaan työvälineenä on 82 metriä pitkä tunneliporakone. Sitä varten kaivetaan kuoppa, jossa se kootaan. Kun se on syönyt itsensä toiselle rannalle, se käännetään eli käytännössä puretaan ja rakennetaan uudelleen.

Silvertownissa on määrä olla valmista 2025. Henkeä pidätellen ei kuitenkaan kannata odottaa avajaisia: Thamesin alitusprojekteissa on ollut silloin tällöin kevyitä aikatauluhaasteita.