Lontoo, tuo Sumujen saarten ja Euroopan suurimman ulkomuseon pääkaupunki, on liikenteellisesti kovin haastava. Joki halkaisee kaupungin. Kaupungin ja meren välillä on vain muutama ylityspaikka kumipyöräliikenteelle.
Ydinalueen viimeinen silta alajuoksun suuntaan on ikoninen Tower Bridge, jonka kaikki oletettavasti tuntevat. Se on avattava ja siitä sitten on omat logistiset haasteensa vesiliikenteen ollessa vilkasta.
Tower Bridge
Seuraava mahdollisuus päästä joen toiselle puolelle on vuonna 1908 valmistunut Rotherhithen tunneli. Kaksikaistaisena sen välityskyky on vaatimaton ja tunneliin johtavilla kaduilla ruuhkat ovatkin tavanomaisia.
Rotherhithen tunneli
Greenwichin kohdalla on vuonna 1902 valmistunut jalankulkutunneli. 100 porrasta, mutta hissikin on.
Greenwichin niemimaan kohdalla pääsee taas autolla ylitse tai siis alitse. Blackwallin tunneli on vuoden 1897 tuotoksia. Vuonna 1967 valmistui rinnalle toinen putki. Putket ovat verraten etäällä toisistaan; välimatkaa on parisataa metriä.
Blackwallin tunneli
London City Airportin kohdalla on Woolwichin lautta. Ajaa vain arkisin klo 7–18 välillä.
Viimeinen ylityspaikka ennen merta on Dartford Crossing. Vuonna 1963 oli yksi putki ja toinen valmistui vuonna 1980. Lontoon ympärille rakentui pikkuhiljaa kehätie M25, London Orbital, joka ylitti Thamesin juuri Dartfordissa. Sen pelättiin ruuhkauttavan tunnelijärjestelmän tyystin. Kolmatta putkea ei rakennettu, vaan näyttävä Kuningatar Elisabet II:n vinoköysisilta. Ylitys on kahdeksankaistainen: tunneliputkissa on 2+2 kaistaa pohjoiseen ja sillalla neljä etelään.
Queen Elizabeth II Bridge
Blackwallin tunnelin ruuhkien helpottamiseksi on rakenteilla uusi tunneli, Silvertownin tunneli. Se lähtee samoin Greenwichin niemimaalta, mutta kulkee idempänä. Kuten arvata saattaa, tunnelin vastustus on ollut suurta.
Uuden kaksiputkisen tunnelin halkaisija on 11 metriä. Koska maaperä ei ole täkäläistä graniittia vaan erilaisia löllömaalajeja, kallioporalla ja dynamentillä työtä ei tehdä. Sen sijaan työvälineenä on 82 metriä pitkä tunneliporakone. Sitä varten kaivetaan kuoppa, jossa se kootaan. Kun se on syönyt itsensä toiselle rannalle, se käännetään eli käytännössä puretaan ja rakennetaan uudelleen.
Silvertownissa on määrä olla valmista 2025. Henkeä pidätellen ei kuitenkaan kannata odottaa avajaisia: Thamesin alitusprojekteissa on ollut silloin tällöin kevyitä aikatauluhaasteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti