Velkua

Velkua on entinen kunta Varsinais-Suomen suomenkielisessä saaristossa, vuodesta 2009 alkaen Naantalin kaupunginosa. Sen alue sijoittuu Rymättylän ja Taivassalon väliin. Ympärivuotisesti asuttuja saaria on yhdeksän.

Velkualaista saaristomaisemaa

Velkua kuuluu siihen harvalukuiseen suomalaisten paikkojen joukkoon, jossa on alueita, jonne mantereelta maantietä päästäkseen joutuu kulkemaan useamman kuin yhden lossin tai lautan kautta. Tunnetuin tällainen paikka on Korppoon ja Houtskarin seutu, jossa Korppoo on kahden lautan päässä ja Houtskarin Mossala peräti viiden. Nauvon Högsar on kahden lauttayhteyden takana, samoin kuin Iniön pääsaari. Iniön Keistiöön pääsyyn tarvitaan kolmas lautta.

Velkuan pääsaaret Palva ja Velkuanmaa

Velkualle mantereelta tuleva maantie 1931 kulkee Livonsaareen kapean Vangenrauman ylitse ja edelleen saaren lounaiseen kärkeen Teersaloon. Teersalo ja Livonsaari ovat aiemmin olleet erilliset, mutta maankohoamisen takia kuroutuneet yhteen yli 200 vuotta sitten. Velkuan ja Askaisten kunnanraja kulki saaret ennen erottanutta salmea pitkin.

Maantien jatkeena on Palvan lossi. Lossiväylällä on pituutta suomalaisittain paljon, melko tarkkaan kilometrin verran. Palvan lossi on sillä tavoin erikoinen ilmestys, että siinä on matkustamo. Teersalon koululaiset käyvät kouluaan Palvan saarella ja koulukuljetuksena toimii lossi. Se olisi talvisaikaan melko karu kulkupeli jalankulkijalle ilman suojaa.

Palvan lossi

Palvan lossin matkustamo. Toiminnallisuus muotoilun edellä.

Palvan lossille sattui vuonna 2018 haveri, joka aiheutti parranpärinää ja joka johti onnettomuustutkintakeskuksen tutkintaan. Raporttia kommentoi tuoreeltaan Teillä ja Turuilla artikkelissa Mennään lossilla joulun alla 2019. Kesällä 2020 ajautui moottorivene lossin kanssa törmäyskurssille ja jäi selvästi toiseksi.

Velkuan pieni kirkko Palvan saarella on 1700-luvun lopulta

Teersaloa lukuun ottamatta Velkua oli kokonaan yhteysalusten varassa vuoteen 1991, jolloin viimein alkoivat kulkunsa Palvan ja Velkuanmaan lossit. Palvan lossirannasta tie jatkuu numerolla 12246 noin kolme mutkaista kilometriä saaren lounaisrannalle. Sieltä matka jatkuu toisella lossilla Velkuanmaan saarelle. Vuonna 1991 vain Palvan lossi oli maksuton maantielautta ja Velkuanmaan lossi oli maksullinen. Maantie jatkuu nykyisin Velkuanmaan puoleiselle lossirannalle saakka, ja siten myös tämä lossi on verovaroin liikkuva.

Palvan halkovaa maantietä

Velkuanmaan lossiväylä on lähes yhtä pitkä kuin Palvan: noin 950 metriä. Painorajoitus on 44 tonnia, eli dinosaurusrekoilla saareen ei ajeta. 

Velkuanmaan lossi

Velkuanmaan puolella tie jatkuu yksityistienä, joka kulkee saaren halki ja pikkuhiljaa päättyy.

Velkuanmaan hyväkuntoista tietä Velkuankaupungin pohjoispuolella

Tammipuiden tunneli Tiurlassa

Velkua tuli aikanaan tunnetuksi asukasluvultaan Suomen pienimpänä kuntana, mutta sitten ahvenanmaalainen Sottunga ajoi ohitse tässä lajissa. Pienimmillään asukkaita oli runsaat 130. Liikenneyhteyksien paraneminen ja kunnan investoinnit Teersaloon kaksinkertaistivat asukasluvun: Kunnan lakatessa se oli 264.

Toinen tunnettu piirre Velkualla olivat sopuvaalit. Siellä ei kunnallisvaaleja järjestetty vuosina 1968, 1972, 1976 ja 1980. Vasta vuonna 1984 20 vuoden tauon jälkeen ehdokkaita oli enemmän kuin valittavia ja vaalit järjestettiin. Kaislikossa kaiketi suhisi sen verran, että saariston miesten torikokous ei enää kelvannut.

Varsinaisesti Velkua tuli aikanaan tunnetuksi saarella runsaan kymmenen vuoden ajan asuneen toimittaja Jorma Rotkon kirjoituksista Helsingin Sanomiin. 1980-luvun lapset saattavat muistaa Pikkukakkosen ohjelmat, joissa Rotkon kaksoset Rosa ja Roope seikkailivat muutaman vuoden ajan. Rotko ei aina osannut olla tökkimättä hammastikulla velkualaisten ja viranomaisten elämänmenoa, mistä silloin tällöin seurasi kiukustuneita vastineita lehteen.