Varsin yleinen käytäntö on, että etäisyystauluissa esiintyy kohteita, jotka ovat haarautuvilla reiteillä ja usein pääasiallisen kohteen jälkeen:
Tien A1 etäisyystaulussa myös tien A7 varrella sijaitseva kohde Hannover
Suomalainen vastaava merkki voisi näyttää vaikkapa tällaiselta:
Moottoritien etäisyystaulu
Valtatien etäisyystaulu
Toinen saksalainen erityispiirre on suunnistustaulu, johon on yhdistetty kaistaopastus. Saksalaisen isonkin taajaman läpi on yleensä helppoa ajaa, koska opastus etenee loogisesti ja kaistanvaihtotarve ei tule yllätyksenä:
Suunnistustaulu kaistaopastuksella
Suomessa esimerkiksi tällainen ratkaisu voisi olla toimiva:
Kääntyvän pääreitin opastus
Eräs suomalainen murheenkryyni on kaistaopastuksen epäjatkuvuus tai suorastaan virheellisyys. Kaistan yläpuolisista viitoista tulee helposti massiivisen kokoisia ja esteettinen silmä saattaa haluta viitoista tasasuuruiset. Tuloksena on usein seuraavankaltainen ratkaisu, jossa Kauniaisiin suuntautuva liikennevirta ohjataan oikealle kaistalle, joka ei jatku Kauniaisten suuntaan. Seuraus on tarpeettomia äkillisä kaistanvaihtoja:
Nihtisilta, Espoo
Saksalainen saattaisi suunnitella seuraavankaltaisen tien yläpuoleisen viitan, jossa on kaikki tarpeelliset elementit mukana ja kaistaohjauskin vie perille:
2 kommenttia:
Oletko kokeillut tehdä tuosta ehdotusta Liikennevirastolle tai liikenne- ja viestintäministeriölle? Ovatko vastanneet mitään? Joitain selvityksiä ovat tosin itsekin asiasta tehneet.
Pientä viilausta voisi tosin tehdä: viimeisessä esimerkkikyltistä ylemmästä Kehä II -opastuksesta ei nyt oikein tiedä, jatkuuko se suoraan vai kääntyykö vasemmalle.
Samoin etäisyystauluihin laittaisin haarautuvien teiden tienumerot suomalaisen tavan mukaisesti katkoviivoihin.
Mutta perusidea näyttäisi siis hyvältä.
Hyvää on myös se, että toisin kuin nykyisissä kylteissä, sinun ehdotuksessasi ei enää HUUDETA.
Tuo Tiehallinnon tekemä selvitys osoittaa, että saman asiakokonaisuuden voi toteuttaa hyvin eri tavalla. Se toki myös kertoo, että nykyjärjestelmään liittyvät pulmat on tiedostettu. Toimenpide-ehdotusten osalta paperi jää aika hampaattoman araksi, vähän kuin kissa kuumaa puuroa kiertämässä.
Itse en täysin allekirjoita sitä selvityksessäkin näkyvää ajattelutapaa, että viitoituksessa esiintyvien nimien määrää pitää voimakkaasti rajoittaa. Esimerkiksi saksalainen moottoritien suunnistustaulu usein luettelee huomattavan määrän nimiä. Tässä asiassa on Suomessa lievennetty aiemmin hyvinkin tiukkoja pelisääntöjä ja nykyisin moottoritieltä saatetaan viitoittaa viiteenkin erkanevaan kohteeseen.
Kuten selvityskin toteaa, B-tyypin suunnistustaulun luettavuus on nykyisin huono. Värikooditus tekee taulut aika sekaviksi ja tarkka ruudutus vielä vaikeuttaa hahmottamista.
Olettaisin, että Liikennevirastossa on noteerattu kokonaisuudistuksen tarve. Mikä sitten homman prioriteetti voisi olla, onkin sitten jo eri kysymys.
Lähetä kommentti