Singaporen ja JB:n välillä on kaksi tietä ja kuten aina tällaisissa paikoissa, rajakauppa on vilkasta.
Singaporen bruttokansantuote per capita on luokkaa seitsemänkertainen Malesiaan verrattuna. Tästä seuraa, että rajakauppaa käydään vahvasti hintaerojen avulla.
Kuten monessa maassa, myös Singaporessa on keksitty, että polttoaineen valmistevero on erinomainen valtion tulolähde. Bensiini siellä on lähes suomalaisissa hinnoissa, kun Malesian puolella hintataso on runsas kolmannes naapurin hinnoista.
Bensiinin hamstrausta hillitään molemmin puolin rajaa. Malesiassa on aika ajoin säännöstelty singaporelaisiin autoihin myytävän polttoaineen määrää. Singaporen puolella taas on voimassa sääntö. Singaporehan on hyvin sääntöohjattu pikku valtio.
Singaporen sääntö kertoo, että maasta poistuvan auton tankissa pitää olla polttoainetta vähintään 3/4 tankin tilavuudesta. Tämä on keino estää valmisverotuottojen valuminen Malesiaan.
Säännön noudattamista valvotaan ja sen rikkomisesta koituu sakko. Ensikertalainen pääsee 100 Singaporen dollarilla, noin 60 eurolla, ja seuraavilla kerroilla lankeaa aina satanen lisää, kunnes päästään 500 euroon.
Eräs singaporelainen urheilulaji on asentaa autoon laite, jolla saa polttoainemittarin näyttämään todellista parempia lukuja. Tämä onkin sitten isompi rikos, koska väärien tietojen antamisesta tullissa voi saada 5000 taalan sakot tai vuoden linnaa tai sekä että.
Joitakin aikoja sitten tapetilla oli tapaus, jossa tullimies löysi paikallisen baptistikirkon papin autosta kaukosäätimen, jolla saatiin polttoainemittari näyttämään laillisia lukemia. Pappi tuomittiin kahdeksi viikoksi vankilaan, mutta valitusprosessissa tuomio muuttui 1000 dollarin sakoiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti