Seuraavassa listataan täysin subjektiiviseen ja epätieteelliseen valintaan perustuen viisi erikoisinta liittymää.
Sija 5 - Matinkylä
Matinkylän liittymä Länsiväylän (kantatie 51) ja Helsingin Kehä II:n (seututie 102) risteyksessä on säästömallia ja siten jokseenkin huono.
Liittymässä on useita ongelmakohtia, joista pahin on kolmen yhteensä neljää kaistaa saapuvan liikennevirran ahtaminen yhdelle kaistalle Länsiväylän sillan alle kohti etelää. Kehältä länteen lähtevä liittymäkaista on turhan lyhyt ja vetoketjun mallikkaasta toiminnasta huolimatta liikenne ruuhkautuu.
Kaiken lisäksi se neljästä yhteen ahdettu liikenne kulkee kohti liikennevaloristeystä, jonka takaa alkaa nopeusrajoitus 30 km/h. Kehältä itään Länsiväylälle suuntautuva liikenne joutuu tämän rajoituksen "uhriksi", vaikka ei käykään taajamassa
Liittymä perustuu 1960-luvun puolineliapilaliittymään, jota laajennettiin Kehä II:n rakentamisen yhteydessä. Suunnitteluinsinööri oli saanut puhelun, jossa kysyttiin, saadaanko tie aikaan rahalla, joka on puolet tarpeesta. Saatiinhan se, mutta tuloskin on enintään puolet tarpeesta.
Tosin tienpitäjässä itsessäänkin on vikaa. Ensimmäiset suunnitelmat esittelivät puoli Niittykumpua syövän jumalattoman spagetin, joka tietenkin johti vastustukseen.
Sija 4 - Kivikko
Kivikon liittymässä nelotien ja Helsingin Kehä I:n risteyksessä on 1960-luvun ikuisen kasvun henkeä. Erikoiseksi sen tekevät Kehältä vasemmalle aukenevat rampit. Niistä ei nykyaikaisessa liikennesuunnittelussa oikein pidetä.
Kivikko oli ensimmäinen kolmitasoinen liittymä. Sen välityskyky on hyvä, jos kohta Kehältä lännestä nelostielle pohjoiseen kulkevalla liikenteellä onkin taipumus ruuhkautua.
Sija 3 - Pirkkola
Pirkkolan liittymä Helsingissä on hieman vaikeasti luokiteltava. Kolmostien ja Kehä I:n liittymä on alun pitäen peräisin 1970-luvulta. Silloisen doktriinin mukaisesti muille kuin moottoriteille ei saanut liittyä kiihdytyskaistojen kautta ja tämä näkyy liittymän rakenteissa edelleen.
Vasemmalle kääntymiset liikennevalojen kautta tekivät liittymän liikennemäärien kasvaessa aika mahdottomaksi. Kääntyminen kehältä lännestä kolmostielle pohjoiseen hoidettiin kummallisen katuverkkojärjestelyn avulla. Kokonaisuuteen liittyy myös se yksityiskohta, että kehältä idästä pohjoiseen kulkeva liikenne yhtyy tähän temppuramppiin kolmion takaa T-risteyksenä.
Sija 2 - Kyminlinna
Kyminlinnan liittymä Kotkassa yhdistää valtatiet 7 ja 15, seututien 170 ja paikallisen katuverkon. Liittymää on verraten vaikeaa luonnehtia muuten kuin termeillä "sekava" ja "kummallinen". Sellainen kuin vähitellen rakentunut viritys voi olla.
Koskenkylän ja Kotkan välistä tieosuutta rakennetaan paraikaa moottoritieksi. Siinä yhteydessä liittymä selkeytyy, mutta toiminnallisuuden kustannuksella: Ajoyhteys lännestä pohjoiseen katkeaa.
Voittaja - Joutjärvi
Tämän kilpailun voitto meni Lahteen, valtatiet 4 ja 12 sekä seututien 312 yhdistävälle Joutjärven liittymälle.
Liittymä on periaatteessa täydellinen: Jokaisesta viidestä suunnasta pääsee kaikkiin neljään muuhun suuntaan. Tosin verraten moni reitti kulkee oikeastaan liittymästä ulkona, valtatien 12 ja seututie 312:n tasoliittymän kautta.
8 kommenttia:
http://www.espoo.fi/fi-FI/Asuminen_ja_ymparisto/Liikenne/Liikennehankkeet/Ajankohtaiset_hankkeet/Lansivaylan_tiejarjestelyt_liittyen_Lansimetroon
Matinkylän liittymää ollaan suunnittelemassa melkoisesti parannettavaksi!
"Silloisen doktriinin mukaisesti muille kuin moottoriteille ei saanut liittyä kiihdytyskaistojen kautta ja tämä näkyy liittymän rakenteissa edelleen."
Mikä ihmeen syy tähän oli? Melko mielenkiintoista.
Kiihdytyskaistadoktriinin taustalla oli moottoriliikenneteiden rakentaminen ja jonkun tahon keksimä riski, että kunnollinen kiihdytyskaista saattaa johtaa käytökseen, jossa sivutieltä tullaan "väkisin" päätielle, jolloin päätietä ajava joutuu väistämään vasemmalle, mikä kaksikaistaisella tiellä on vaarallista.
Ajattelu vain meni hölmöläisten hommaksi siinä vaiheessa, kun ruvettiin rakentamaan kaksiajorataisia ei-moottoriteitä, kuten kolmostie Helsingissä ja Kehä III. Näillekin tehtiin T-risteysrampeilla varustettuja liittymiä.
Viimeinen T-risteysrampein varustettu uusi tie oli Porvoon ja Koskenkylän välinen moottoriliikennetie. Asiassa tragikoomista oli se, että tie oli vastavalmistunut, kun sen rampit päätettiin uudelleenrakentaa kelvollisiksi.
Vaikka paikkaa en tunnekaan oikeastaan muuten kuin kartoista, Matinkylän liittymä näyttää edelleen jäävän torsoksi, vaikka suunnitelmat toteutuisivat. Lännestä Kehä II:lle rakennettava uusi suora (vai onko tuo nyt puolisuora) ramppi toki parantaa sujuvuutta tältä osin ja vähentää myös Länsiväylän sillan ali pohjoiseen menevää liikennettä.
Kuitenkin Länsiväylän alittava osuus olisi edelleen vain 2+1-kaistainen, joten Kehä II:lta Helsingin suuntaan ja Helsingistä ja Kehä II:lta Matinkylään suuntautuva liikenne jakaisivat edelleen Länsiväylän sillan alla yhden ainoan kaistan. Ilmeisesti silta-aukon leventäminen tai uusien siltojen rakentaminen kuitenkin maksaisi liikaa, kun näillekään suunnitelmille ei ilmeisesti vielä ole rahoitusta.
Toki, ja pitäisihän Kehäkin leventää jo 3+3-kaistaiseksi...
Mutta tuohon aikaisempaan doktriiniasiaan: tarkoittaako tuo sitä, että esimerkiksi Laajasalon "moottorikatu" tai Itäväylä laskettiin tuolloin moottoriteiksi?
Doktriini oli silloisen Tie- ja vesirakennuslaitoksen suunnittelunormistoa ja koski siten vain valtion teitä. Itäväylä ja Laajasalontie ovat aina olleet Helsingin kaupungin omistamia katuja ja Helsinki on seurannut omia normejaan.
Matinkylän liittymän parantamisessa aika oleellinen asia on "Ompun liittymän" eli Piispansillan liittymään rakennettavat itään suuntautuvat rampit. Tämä siirtänee merkittävän osan Kehä II:lta Matinkylään suuntautuvasta liikenteestä pois sumpusta. Lisäksi sumpun eteläpuolelle tulee liikenneympyrä, joka todennäköisesti on tehokkaampi kuin nykyinen liikennevalojärjestely. Perusongelma eli 1960-luvun alikulkusilta kuitenkin säilyy.
Tuusulanväylän/Kehä I:n liittymä tulisi muuten myös olla listalla, on meinaan aika erikoinen lama-ajan viritelmä kanssa!
Lähetä kommentti