Valkeakoski

Valkeakoski on paikkakunta, joka on aikanaan syntynyt kohtaan, jossa Längelmäveden ja Hauhon reitit yhtyvät Mallasveteen, joka laskee Vanajaveteen. Veden pudotuskorkeus on noin viisi metriä ja koska yläpuolinen vesistö on laaja, vettä virtaa paljon. Koskivoimaa on siis saatu paljon myllyjä ja teollisuutta varten.

Siihen nähden, että teollisuus on ollut raskasta, Valkeakosken tieverkko on aiemmin ollut suorastaan kehno.

Vuoden 1938 tiekartasta nähdään, että Valkeakoskelta kulkivat mutkaiset maantiet länteen Lempäälään ja kaakkoon kohti Hauhoa, josta tie jatkui yhtä mutkaisena kolmostienä Hämeenlinnan suuntaan.

Vanajavesi ja eritoten mahtava Vanajanselkä olivat tien rakentamisen luonnollinen este.



Vuoden 1922 taloudellinen kartta osoittaa, että tuolloin tilanne oli vielä huonompi: Oikaisua Tykölän kautta itään ei ollut vielä rakennettu, vaan liikenne kiersi  mutkaisia teitä Sääksmäen kirkonkylän ja Ritvalan kautta.



Kaakkoon kulkeva reitti on edelleenkin mutkaista ja hidasta soraränniä. Kuvassa nykyistä maantietä 3073 Retulan tienoilta.



Valkeakosken paperitehtaiden raaka-aine kulki uittona kesäaikaan pitkin järviä. Valmiiden tuotteiden kuljettamiseksi rakennettiin vuosina 1925-1926 rata Toijalan asemalta Toijalan satamaan. Sinne tuotteet kuljetettiin proomuilla karttaan sinisellä katkoviivalla merkittyä reittiä.

Vuonna 1938 kulkuyhteydet paranivat oleellisesti, kun rautatie Toijalasta Valkeakoskelle valmistui. Rata ylittää Vanajaveden Konhonvuolten kohdalla ja tämä ratasilta oli ensimmäinen Vanajaveden ylittävä silta Hattulan Mierolan ja Lempäälän välillä.



Valkeakoski erosi vuonna 1923 emäpitäjästään Sääksmäestä. Sääksmäen pitäjään kuului laajoja osia Vanajaveen eteläpuolella; niitä kutsutaan nimellä Saarioispuoli.

Vanajavedessä on kapeikko Vanajanselän ja Rauttunselän välissä. Sekin on kuitenkin ollut liian leveä sillan rakentamista varten ennen vuotta 1963, jolloin avattiin järven katkaiseva pengertie ja Sääkmäen riippusilta. 1950-luvun topografiseen karttaan on sinisellä merkitty tuolloin avatun kolmostien uusi reitti.



Kolmostien linjaus on ollut intohimojen kohde. Ennen vuonna 1963 se kulki ikivanhaa maantietä Hämeenlinnasta Pälkäneen kautta Tampereelle. Valkeakoski sai nauttia tien läheisyydestä vajaat 40 vuotta. Rapolanharjun suojelemiseksi moottoritie linjattiin Toijalan ja Konhonvuolteen kautta.

Valkeakoski ei kuitenkaan palannut liikenteelliseen tyhjiöön. Seututieksi 130 muuttunutta entistä kolmostietä pidetään kunnossa kuin päätietä ikään. Toijalan suuntaan palvelee hyväkuntoinen alun perin 1950-luvulla rakennettu nykyinen seututie 304. Valkeakosken-Tykölän tietä on jatkettu, mutta ei Hauhon suuntaan vaan Pälkäneen ja se on nykyisin seututie 307.

Roineen länsirantaa Kangasalle kulkeva tie on parannettu hyväkuntoiseksi seututieksi, numeroltaan 310. Tätä tietä kutsutaan Kaarina Maununtyttären tieksi. Kaarina Maununtytär oli kolmisen kuukautta Ruotsin kuningatar vuonna 1568, kunnes Ruotsin aatelisto pakotti puolisonsa Erik XIV:n luopumaan kruunusta. Erik XIV tuomittiin kuolemaan vuonna 1577. Juhana III luovutti samana vuonna Liuksialan kuninkaankartanon Kangasalta Kaarina Maununtyttärelle, joka asui siellä kuolemaansa asti vuonna 1612.