Eräänlainen kärsimysten kirkastus turhan tiedon osastolla oli Pohjanmaan jokien ulkoa pänttääminen litanian Oulu, Siika, Pyhä, Kala, Lesti, Perho, Ähtävä, Lapua, Kyrö mukaan. Runojalka tässä oli tärkeämpi kuin itse substanssi: Muun muassa Kiiminkijoki ja mahtava Iijoki puuttuvat. Muitakin puuttuvia on, kuten Kokkolan Sunti.
Litaniasta on useita versiota ja eräissä esiintyvät Veteli ja Teeri. Vetelinjoki on sama joki kuin Perhonjoki. "Teerijoki" lienee Teerijärven saloilta virtaava Kruunupyynjoki, mutta koska asia on epäselvä, antaa tällä kertaa olla. (Nimi Teerijärvi on väännös ruotsinkielisestä nimestä Terjärv, joka on väännös suomenkielisestä nimestä Tervajärvi. Pohjanmaalla on kaikki mahdollista.)
Näille yhdeksälle joelle on yhteistä se, että lähes kaikkien laaksossa kulkee nykyisin maantieväylä.
Oulujoki alkaa mahtavasta Oulujärvestä, johon laskevat Sotkamon ja Hyrynsalmen reitit. Jokilaaksossa kulkee valtatie 22, entinen kantatie 77. Vanha reitti kulki Vaalasta Ouluun joen pohjoispuolta; tämä tie on nykyisin numeroltaan 8300.
Pyhäkosken voimala Oulujoessa, Aarne Ervi 1951. Pudotuskorkeus 32,5 metriä.
Siikajoen latvat sijaitsevat Pohjanmaan, Kainuun ja Savon rajamaiden saloilla. Joki mutkittelee Kestilän, Rantsilan, Paavolan, Ruukin ja Revonlahden kautta Siikajoelle, jossa se laskee mereen. Jokilaaksoa seuraavat muut muassa tiet 822, 800 ja 821 ja niiden jälkeen nelostie. Nelostien historiaan joki on vaikuttanut enemmänkin: Tulvasuojelun takia jokeen rakennettiin Uljuan tekojärvi, jonka alle jäi pätkä nelostietä Pulkkilan pohjoispuolella. Uusi tieosuus rakennettiin järven länsipuolelle.
Tiet 807 ja 8110 seuraavat jokea Paavolasta suistoalueelle saakka.
Vanha nelostien linjaus uppoaa Uljuan tekojärveen
Pyhäjoki alkaa Pyhäjärven kunnan Pyhäjärvestä läheltä Kymijoen vesistön latvavesiä. Joki kiemurtelee nelostien läheisyydessä Kärsämäelle. Sieltä merelle päin joen kulkua enemmän tai vähemmän uskollisesti seuraa eteläpuolella tie 786 Oulaisten länsipuolelle, josta se kuitenkin tekee syrjähypyn Kalajoelle. Takaisin jokilaaksoon pääsee kääntymällä Merijärvellä tielle 787. Pohjoispuolella jokea on yhtenäinen tie 7980 Pyhänkoskelle tielle 787 asti. Sieltä pohjoispuolta jatkaa lähes merelle asti tie 7981.
Pyhäjoen alajuoksua
Kalajoki on entinen mahtijoki, jonka kautta ennen laskivat myös nykyiset Kymijoen ja Vuoksen vesistöt. Koska maannousema on Pohjanlahden perällä suurempi kuin Suomenlahden, Suomen alue jatkuvasti kallistuu kohti kaakkoa ja isot vesistöt hakevat uusia reittejään. Päijänne lähti omille teille noin 6000 vuotta sitten ja Saimaa noin 5000 vuotta sitten.
Kalajokilaaksoa pitkin kulkee Iisalmen ja Kalajoen välinen valtatie 27, entinen kantatie 87.
Lestijoki alkaa Lestijärvestä läheltä Pohjanmaan ja Keski-Suomen rajaa. Naapuripitäjän Kinnulan vedet laskevat Kymijokea Suomenlahteen. Lestijokilaakson tie 775 kulkee Viitasaarelta Kinnulan, Lestijärven ja Toholammen kautta Kannukseen, jossa se siirtyy joen toiselle puolelle ja vie kulkijan meren rannalle Himangalle.
Myös Perhonjoen latvat sijaitsevat Pohjanmaan ja Keski-Suomen vedenjakaja-alueella Perhon, Kyyjärven ja Kivijärven alueilla. Peruskartta on hieman epäluotettavan oloinen sen suhteen, missä kohtaa aluetta varsinainen Perhonjoki alkaa. Tästä vakuudeksi alueella virtaa muun muassa Väyrysenjoki.
Perhonjokilaaksossa kulkee Lappeenrannan ja Kokkolan välinen valtatie 13. Tie ja joki eroavat Alavetelissä ja joki laskee mereen Kokkolan itäpuolella.
Ähtävänjoki (ruotsiksi Esse Å) on Lappajärven, Evijärven ja Alajärven laskujoki. Se laskee Pietarsaaren (Jeppis, Jeppostad, virallisesti Jakobstad) ja Pedääsin (Pedersören kunta) rajamailla Luodonjärveen. Luodonjärvi on vuonna 1962 patoamalla merestä erotettu makean veden allas Pietarsaaren kaupungin ja teollisuuden raakaveden ottamiseksi. Alajärveltä Pietarsaareen järvi- ja jokireittiä enemmän ja vähemmän uskollisesti seuraa kantatie 68, jonka toinen pää on Virroilla Kokemäenjoen vesistön alueella.
Lapuanjoki on historialtaan samankaltainen kuin Kalajoki: Se on Näsijärven entinen laskujoki. Maannouseman takia Näsijärvi haki uuden purkautumisreitin ja noin 6500 vuotta sitten syntyi Tammerkoski. Lapuanjoen ja Kokemäenjoen vesistöt erottaa toisistaan maakuntarajalla Virtain ja Alavuden välillä vain muutaman kilometrien levyinen kannas. Lapuanjoen tie on kuuluisa kantatie 66, jonka eteläinen pää sijaitsee Orivedellä. Lapualta Nykaabiin eli Uuteenkaarlepyyhyn valtatie 19 seuraa jokea Kauhavan ja Härmän kautta.
Valtatie 19 oli Seinäjoen ja Uudenkaarlepyyn välillä ennen kantatie 67. Alajuoksulla vanha tie kulki joen itäpuolella ja nykyinen länsipuolen tie valmistui alajuoksulle paljon aikaisemmin kuin yläjuoksulle. Romaanissaan Pohjanmaa Antti Tuuri antaa ymmärtää, että yläjuoksun suomenkieliset riitelivät linjauksesta vuosikaudet, jona aikana ruotsinkielinen piiri-insinööri ohjasi rakennusrahat ruotsinkielisen alajuoksun tien hyväksi.
Lapuanjoki Uudessakaarlepyyssä
Kyrönjoki ei varsinaisesti ole ollut kulkuväylä ja nykyisinkin se kulkee paljolti pääväylien ulkopuolella. Kyrönjoen alkukohdasta on ollut hieman erimielisyyksiä, mutta nykynäkemyksen mukaan se alkaa Kauhajoen ja Jalasjoen haarasta Kurikassa. Sieltä se seuraa kantatietä 67 Ilmajoelle ja hieman pohjoisempana Seinäjoen pohjoispuolelle. Sieltä se virtaa peltojen halki Ylistaron itäpuolelle, jossa se kohtaa valtatien 16. Ylistarossa joki jatkaa, mutta valtatie muuttaa numeroaan 18:ksi. Tätä seurataan Isonkyrön Tervajoelle, jossa joki kääntyy pohjoiseen kohti merta. Tällä osuudella jokea seuraavat tie 717 ja 7175.
6 kommenttia:
Mielenkiintoinen juttu taas!
Kokkolan Suntia (eli "sunttia", niin kuin Kokkolassa sanotaan) ei lasketa joeksi, eikä se siten puutu litaniasta. Kyseessä on salmi (ruots. sund), joka on kutistunut maankohoamisen myötä merenlahdesta kapeaksi uomaksi, jossa mutainen vesi lilluu, ei niinkään virtaa.
No, todettakoon selvyyden vuoksi, että Suntin, virallisesti Kaupunginsalmen, tuon Kokkolaa halkovan savivellialtaan, mukaan ottaminen tässä asiayhteydessä oli ns. huumoria. Siitä asiasta, onko kyseessä huumorin taju vai tuumorin haju, vastuu jää lukijalle.
Jotain tämänsuuntaista olisi voinut arvella. Minua (entistä) kokkolalaista ei ole näköjään siunattu niin kovin reippaasti sillä huumorintajulla.
Tie 807 Siikajokilaaksossa onkin mielenkiintoinen tapaus. Revonlahden ja Siikajoenkylän välinen osuus kun on edelleen soratietä. Ei noita sorapintaisia seututeitä niin kovin paljon enää olekaan. Joen pohjoispuolinen yhdystie sen sijaan on kauttaaltaan päällystetty.
Ja vielä pikku yksityiskohta. Vaikka eteläpohojaalaasilta tahtoo se usein unohtua, niin Pohjanmaa ei lopu Ähtävänjokeen. Itse asiassa, parhaat palat on siitä rutakosta pohojoseen...
Noista Siikajokilaakson teistä vielä: Pohjoispuolen tie 8110 oli ennen 811 ja eteläpuolen tie Siikajoen ja Paavolan välillä 812. Numero 812 sitten yhdistettiin Rantsilasta alkunsa saavan 807:n kanssa.
Näyttäisi olevan niin, että samassa jokilaaksossa kulkee nykyisin vain yksi seututie, vaikka aika useassa paikassa kummallakin rannalla on tie; toinen on numeroitu yhdystieksi. Seututiebudjetti on varmaankin loppunut tai sitten kyseessä on Politiikka. Siikajokilaaksossa on todennäköisesti painanut tarve saada numerointi jatkuvaksi. Olisi vähän hassun oloista, jos 807 vaihtaisi Revonlahdella joen puolelta toiselle.
Pohojalaasia kuvastanee varsin hyvin se, että pohjanmaita on maassamme peräti neljä kappaletta, jos maakuntia lasketaan.
Ehkä Politiikka selittää... En kyllä muista millä perusteella 1990-luvun alussa valittiin juuri pohjoispuolinen tie päällystettäväksi. On se sikäli outoa, että kaikki Siikajoen kunnan taajamat (Siikajoenkylä, Revonlahti varauksin, Ruukki ja Paavola) sijaitsevat joen etelärannalla. Yritystä 807:n päällystämiseen (ja oikomiseen) on kyllä ollut, mutta rahoitus uupuu. Paitsi erikoistapauksissa. Niinpä 807:n Revonlahden puoleinen pää sai varsin nopeasti rahoituksen, kun tien varrella järjestettiin vanhoillislestadiolaisten suviseurat.
Lähetä kommentti