29.5.2018

Kymmenen kultaista sääntöä

Alankomaiden vesi- ja maantieverkosta vastaa Rijkswaterstaat-niminen organisaatio: eräänlainen sikäläinen liikennevirasto. Historia ulottuu pitkälle: Vuonna 1798 perustettiin Bureau voor den Waterstaat, jonka päätarkoitus oli huolehtia siitä, että vedet pysyvät siellä, missä niiden on tarkoitus pysyä.

Rijkswaterstaatia pidetään varsin edistyksellisenä ja liikenteen sujuvuuteen ja turvallisuuteen huomiota kiinnittävänä virastona. On pakko: Puolet muutenkin tiheästi asutun maan väestöstä asuu verraten pienellä alueella, jota rajaavat Amsterdam, Haag, Rotterdam ja Utrecht. Tämä yli seitsemän miljoonan asukkaan seutu on yksi Euroopan suurimmista asutuskeskittymistä. Tieverkko on sitten sen mukainen.

Rijkswaterstaat on vuonna 2008 julkaissut Kymmenen Kultaista Liikennesuunnittelun Sääntöä. Toisin kuin voisi olettaa, tämä ei ole tekninen määritys, vaan hieman kevennetyllä otteella laadittu dokumentti, jossa esitellään keskeisiä ihmisten ja liikennejärjestelmien käyttäytymiseen liittyviä havaintoja. Teillä ja Turuilla referoi näitä sääntöjä vapaalla kädellä:

Tienkäyttäjä on melko itsekäs. Hän tekee ratkaisuja omien halujensa pohjalta ja liikenteen kokonaisuus kärsii.



Tienkäyttäjä ei kykene tekemään kaikkea yhtaikaa. Hän kykenee käsittelemään vain rajallisen määrän informaatiota kerrallaan, eikä kykene käsittelemään ristiriitaisia ohjeita.



Voit komentaa tienkäyttäjää, mutta totteleeko hän? Tämä on sukua itsekkyydelle: Ei ole takeita, että tienkäyttäjä toimisi saamiensa ohjeiden tai määräysten mukaisesti.

Tienkäyttäjä hyväksyy vain sen, minkä katsoo mielekkääksi. Outoja teknisiä ratkaisuja ja muun muassa liikenneympäristön luonteen kanssa ristiriidassa olevia nopeusrajoituksia vastoin toimitaan, ellei niiden syitä tuoda esiin.

Tienkäyttäjä yllättää sinut kuitenkin. Rakenna järjestelyt selkeiksi, helposti hahmotettaviksi ja ymmärrettäviksi, jos haluat tienkäyttäjän toimivan kuten haluaisit.

Tienkäyttäjä tekee päätöksiä odotustensa pohjalta. Liikennejärjestelmän täytyy olla yhdenmukainen koko maassa, koska tienkäyttäjä käyttäytyy oppimiensa tietyypin ominaisuuksien mukaisesti. Et voi esimerkiksi laittaa tiukkoja mutkia maaseudun moottoritielle.

Vikatilanteessakin pitää kyetä toimimaan. Jos liikenteen ohjaus menee epäkuntoon tai liikennejärjestelmä muuten pettää, myös vikatilanteessa pitää kyetä toiminaan järkevästi. Esimerkiksi liikennevaloristeys tulee suunnitella sellaiseksi, että se toimii myös liikennevalojen ollessa pois päältä.

Kerro tienkäyttäjille se, mikä on tärkeää. Vältä käyttäjän pommittamista liiallisella tiedolla. Tiukoissa paikoissa tarjoa vain kaikkein välttämättömin tieto.



Älä saata tienkäyttäjää ymmälleen. Kaiken käyttäjälle tarjottavan tiedon pitää olla konsistettia ja vastata liikenneympäristöä. Älä esimerkiksi ohjaa käyttäjää kaistalle, jolta hänen täytyy kohta pyrkiä pois. Jos tiemerkinnät tai liikennejärjestelyt muuttuvat, vanhat täytyy heti poistaa.

Tienkäyttäjälle tarjottavan tiedon tulee olla näkyvää, selvää ja ymmärrettävää. Isokokoista, selvästi erottuvaa eikä se saa jäädä näkemäesteiden taakse. Vain yleisesti tunnettua kieltä, ei ammattijargonia, ei muita kuin tunnettuja lyhenteitä, ei viikkonumeroita, vain tunnettuja kuvasymboleita. Jos tieto koskee vain jotain käyttäjäryhmää, tuo se selkeästi esiin.

Aika yksinkertaisia ja loogisia ohjeita. Kaikkiallahan näin toimitaan, itsestään selvästi. Eikö vain?

1 kommentti:

Säämies kirjoitti...

Jeps. Varsinkin Suomessa ja varsinkin kohta "Tienkäyttäjä hyväksyy vain sen, minkä katsoo mielekkääksi."
Pari esimerkkiä tältä lähiseudulta (Salo) ja E18 motari
- Salon Isonkylän tunnelissa ollut muutaman sadan metrin matkalla 80 rajoitus kohta vuoden (ennen tunnelia 100, tunnelin jälkeen 120), ja viime aikoina ilman mitään näkyvää syytä. Aikasempi syy oli telematiikka-remontti. Ennen remonttia tunnelissa oli 100.
Lisähämmennystä soppaan antaa se että Helsingin suunnasta tullessa edellisessä tunnelissa, Muurlassa, on 120. Molemmat ovat lyhkäsiä tunneleita.
- Motarilla totuteltu autolija siihen että rajoituskyltit ovat kokoa ISO mikä on ehdottoman hyvä asia näkyvyyden kannalta (muuttuvat kyltit). Jostain syystä tietyömailla käytetään kokoa mini (lue:normaali, jotka näyttää miniltä) ja ne jää helposti huomaamatta, vaikka luulis että nimenomaan tietyömailla käytettäis kokoa XL.